Mauri Ryömä
Wikipedia
Mauri Ryömä (s. 30. lokakuuta 1911, Helsinki – 28. marraskuuta 1958, Helsinki) oli suomalainen kansanedustaja (1936, 1945–1958). Ryömä kuului 1930-luvulla Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen (SDP), mutta sotien jälkeen hänestä tuli yksi Suomen kommunistisen puolueen (SKP) näkyvimmistä poliitikoista. Välirauhan aikana Ryömä osallistui SDP:n eduskuntaryhmästä erotetun vasemmisto-opposition, ns. kuutosten, toimintaanlähde?. Ryömä sai surmansa auto-onnettomuudessa
Ryömä kirjoitti ylioppilaaksi 1929 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1945. Hän toimi lääkärinä Rauhan ja Nikkilän sairaaloissa. Hän solmi vuonna 1933 avioliiton runoilija Elvi Sinervon (1912–1986) kanssa.
Mauri Ryömä oli toisen polven poliitikko, sillä hänen isänsä, lääkintöhallituksen pääjohtaja Hannes Ryömä (1878–1939) toimi SDP:n kansanedustajana 1919–1938. Mauri Ryömän poliittinen ura alkoi 1930 Akateemisen sosialistiseuran sihteerinä. Hän työskenteli myös aikakauslehti Soihdun toimituksessa ja sodan jälkeen SNS-lehden sekä Työkansan Sanomien päätoimittajana.
Mauri Ryömä valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan sosiaalidemokraattien listalta 1936. Edustajantoimi päätettiin kuitenkin lakkauttaa helmikuussa 1937 asepalveluksen suorittamattomuuteen vedoten. Ryömä toimi SDP:n vasemmistosiivessä. Jatkosodan aikana hän oli turvasäiliössä valtiopetoksesta syytettynä perustettuaan Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran vuonna 1940.
Eduskuntavaaleissa 1945 Ryömä valittiin eduskuntaan Suomen kansan demokraattisen liiton listalta Uudenmaan läänin vaalipiiristä, vaaleissa 1954 ja 1958 Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Presidentin valitsijamies hän oli kahdesti, 1950 ja 1956. Ryömä oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.
