Suomen presidentinvaali 1956
Wikipedia
Suomen presidentinvaalin 1956 voitti kolmannella äänestyskierroksella Maalaisliiton valitsijamiesvaaleihin asettama ehdokas, pääministeri Urho Kaleva Kekkonen, jonka merkittävin kilpailija vaalissa oli SDP:n ehdokas, eduskunnan puhemies K. A. Fagerholm, joka hävisi presidenttiyden vain kahden äänen erolla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vaalikierrosten kulkua
[muokkaa] Ensimmäinen kierros
Ensimmäisellä kierroksella kaikki valitsijamiehet äänestivät ehdokasta, jonka valitsijamiehiksi kukin oli valittu.
[muokkaa] Toinen kierros
Toisella kierroksella käytiin pudotuspeli.
Suomen Kansanpuolueen, Ruotsalaisen Kansanpuolueen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton, Kansallisen Kokoomuksen ja Vapaamielisten Liiton valitsijamiehet luopuivat kannattamasta nimikkoehdokkaitaan.
On arvioitu, että porvariryhmittymät pyrkivät "pelastamaan" presidenttiyden joutumasta sen enempää sosialistille (Fagerholm) kuin monien suuresti inhoamalle Kekkosellekaan, ja arvioiden Tuomiojan heikoksi keräämään riittävän laajan kannatuksen myöhemmillä kierroksilla, yrittivät saada istuvan presidentin Paasikiven jatkoon siirtämällä kukin äänensä tälle.
Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi sai toisella kierroksella 84 ääntä, vaikka ei ollutkaan virallisesti ehdokkaana. Tuon takia Vapaamielisten ja Kokoomuksen virallinen ehdokas Sakari Tuomioja ei saanut lainkaan ääniä, kuten ei myöskään Eero Rydman eikä Ralf Törngren.
Mikäli ketkään muut eivät olisi luopuneet nimikkoehdokkaistaan, kolmannelle kierrokselle olisivat menneet Kekkonen (88) ja Paasikivi (84), Fagerholmin ja kansandemokraattien ehdokkaan pudotessa. Porvariryhmät arvioivat, että siinä valintatilanteessa SDP tulisi vanhan presidentin taakse, Kekkosta vastaan, ja Paasikivi näin voittaisi noin 156 äänellä.
Kommunistit puolestaan eivät halunneet päästää porvareita voittamaan (Kekkosta ei heillä luettu sinänsä porvariksi) eikä Paasikiveä jatkokaudelle. On väitetty, että jo tässä vaiheessa SKDLn yksimielinen kanta olisi ollut Kekkosen puolesta, ja Fagerholmille tulleet kansandemokraattiäänet vain pudotuspelissä tarvittuja taktisia ääniä. Niin ikään on väitetty, että tuossa vaiheessa olisi ollut ilmassa pelkoja että jotkut SDPn valitsijamiehistä eivät enää olisi uskoneet oman ehdokkaansa läpimenomahdollisuuksiin, ja olisivat voinet liittyä tukemaan Paasikiveä jo toisella kierroksella. Sen sijaan Kekkosen valitsijamiesten suhteen ei lipeämispelkoja nähtävästi katsottu olevan.
Joka tapauksessa, toisella kierroksella SKDLn valitsijamiesäänet jakautuivat niin että vain 14 näistä äänesti Kekkosta ja peräti 42 Fagerholmia, toista sosialistileirin ehdokasta. Äänten jakautuminen toi molemmille näille yli 100 ääntä, mikä on matemaattinen tae siitä että kukaan kolmas ei voi ohittaa kumpaakaan heistä. Tuon takia Suomen Kansan Demokraattisen Liiton virallinen ehdokas Eino Kilpi ei saanut lainkaan ääniä
Kun sekä Fagerholm että Kekkonen näin saivat molemmat enemmän ääniä kuin Paasikivi, ja molemmat vieläpä yli 100, Paasikivi olikin se joka joutui pudotuspelin näkyväksi uhriksi, eikä päässyt kolmannelle kierrokselle.
[muokkaa] Kolmas kierros
SKDLn valitsijamiehet siirtyivät kaikki Kekkosen tueksi, sitä huolimatta että 42 näistä oli toisella kierroksella äänestänyt Fagerholmia. Tällöin Kekkosen takana oli 88 omaa ja 56 kansandemokraattia, yhteensä 144 ääntä.
Suomen Kansanpuolueen ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen valitsijaryhmät jakautuivat molemmat näkyvästi. Jälkeenpäin on sanottu että Kekkosen voiton takasi Kansanpuolueen naiset - selkeästi Kekkosvastaisen puolueen sisällä ollen ainoat valitsijamiehet, jotka saattoivat hyväksyä Kekkosen, ja sitten hyväksyivätkin äänestämällä tätä mieluummin kuin sosdem Fagerholmia (seuranneen aikakauden politiikan arvioijat ovat myös väittäneet, että Kekkonen ei unohtanut tätä tukea, vaan suosi jatkossa Kansanpuolueen itselleen myötämielistä osaa esimerkiksi hallitusneuvotteluissa). Näiden puolueiden valitsijamiehistä useimmat ilmoittivat julkisesti ketä aikovat äänestää, ja kaikkien osalta saatiin joko oma tai ryhmän ilmoitus siitä kuinka tämä oli käyttänyt äänensä. Julkistettujen tietojen mukaan Kekkonen sai näiltä yhteensä vain 6 ääntä, Fagerholm taas olisi saanut 21 ääntä. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa käynyt: Kekkosen saatua yhteensä 151 ääntä, hän oli saanut yhden äänen joko "loikkarina" SDPstä, tai yhden lisä-äänen Kokoomuksesta, VLsta, Kansanpuolueesta tai RKPstä. Kokoomusta, VLoa ja Kansanpuoluetta (kansanpuolueen "miehiä") on kuitenkin pidetty epätodennäköisinä lisä-äänen lähteinä, niin selkeitä oli näiden valitsijamiesten Kekkos-vastaisuus myös kaikessa muussa aikakauden politiikassa.
Jos äänet olisivat menneet tasan, arpa olisi ratkaissut. Siinäkin Kekkosella olisi vielä ollut 50% mahdollisuus voittoon. Eli kyseinen yksi ääni ei olisi vielä täysin taannut Fagerholmin voittoa.
[muokkaa] "Ratkaiseva ääni"
Kekkosen voiton taanneesta "ratkaisevasta äänestä" on väitelty vuosikymmeniä, sillä valitsijamiesten ja ryhmien itsensä aikanaan antamien tietojen mukaan laskelma olisi mennyt tasan 150–150. Siispä ainakin yksi valitsijamies oli äänestänyt toisin kuin hän tai ryhmänsä kertoi ja ratkaisut tuloksen.
Kekkosen elämäkerturi Juhani Suomi on esittänyt, että ääniä meni ristiin useampiakin, pääasiallisesti nojaten arvionsa siihen että Maalaisliitossa oli Kekkosen vastustajiakin, jolloin tämän äänimäärässä on ollut pakko olla enemmän kuin yksi tuntematon valitsijamies. Suomen arvio on kuitenkin torjuttu[kenen mukaan?]. On arvioitu että Maalaisliiton valitsijamiehinä ei ollut ainuttakaan Kekkosen vastustajaa. Vaikka näitä puolueessa olikin, sen valitsijamiehet olivat sitoutuneet puolueen nimeämän Kekkosen taakse jo valitsijamiesehdokkaiksi ryhtyessään eikä edes ehdokkaiksi sen mukaan ollut lähtenyt ketään Kekkosen vastustajaa.
Useita eri valitsijamiehiä on sittemmin vuosikymmenien kuluessa veikattu Kekkosen salaisiksi kannattajiksi, jutun kuitenkaan varmistumatta puoleen tai toiseen. Tällaisiksi on arvioitu RKP:n Verner Korsbäckiä sekä sittemmin varsin pian surmansa saanutta SDP:n Penna Tervoa.
Yli viidenkymmenen vuoden kuluttua, 1. huhtikuuta 2006 Ruotsalaisen kansanpuolueen edesmenneen kansanedustajan ja silloisen valitsijamiehen Ture Hollsténin pojanpoika julkisti isoisänsä antaman tiedon, että hän oli äänestänyt Kekkosta, ollessaan oletettu Fagerholmin äänien joukkoon. Eläkkeellä oleva pääjohtaja Jouko Loikkanen joka oli toiminut mm pääministerin sihteerinä 1960-luvun alussa, vahvisti saaneensa saman tiedon Hollstenin äänen menosta Kekkoselle jo tuolloin RKPläiseltä ministeri Verner Korsbäckiltä. Kekkonen olikin siis saanut ratkaisevan äänen RKPn ryhmästä, joka oli jo valmiiksi hajallaan. Siihen nähden, että RKP puolueena ei yrittänytkään sitoa valitsijamiehiään ja että näistä osa julkisestikin tuki Kekkosta, on kuitenkin pidetty hieman outona että Hollsten ei asiaa myöntänyt jo tuolloin, ja tällä perusteella nyt esille tulleen tiedon luotettavuutta on kritisoitu.
[muokkaa] Tulokset
[muokkaa] Valitsijamiesten vaalit
| vaaliliitto | puolue | valitsija- miehiä |
äänet | osuus |
|---|---|---|---|---|
| Urho Kekkosen kannattajat | Maalaisliitto | 88 | 510 783 | 26,9% |
| K.A. Fagerholmin kannattajat | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 72 | 442 408 | 23,3% |
| Sakari Tuomiojan kannattajat | A+B | 57 | 372 973 | 19,7% |
| A Kansallinen Kokoomus | 54 | 340 311 | 18,0% | |
| B Vapaamielisten Liitto | 3 | 32 662 | 1,7% | |
| Eino Kilven kannattajat | Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 56 | 354 575 | 18,7% |
| Ruotsalainen Kansanpuolue | 20 | 130 145 | 6,9% | |
| Eero Rydmanin kannattajat | Suomen Kansanpuolue | 7 | 85 690 | 4,5% |
| Kirjoitetut listat | - | 81 | 0,0% | |
| Yhteensä | 300 | 1 896 655 | 100% | |
| Lähde: Suomen virallinen tilasto. 29 A. Vaalitilasto, 25. | ||||
[muokkaa] Valitsijamiesten suorittama tasavallan presidentin vaali
| ehdokas | asettanut puolue |
1. kierros |
2. kierros |
3. kierros |
|---|---|---|---|---|
| Urho Kekkonen | Maalaisliitto | 88 | 102 | 151 |
| K. A. Fagerholm | SDP | 72 | 114 | 149 |
| J. K. Paasikivi | Kokoomus | - | 84 | - |
| Sakari Tuomioja | Kokoomus, VL | 57 | - | - |
| Eino Kilpi | SKDL | 56 | - | - |
| Ralf Törngren | RKP | 20 | - | - |
| Eero Rydman | KP | 7 | - | - |
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Suomen presidentin valinta |  |
||
| Eduskunnan vaali | 1919 | 1946 | ||
| Valitsijamiesvaali | 1925 | 1931 | 1937 | 1940 | 1943 | 1950 | 1956 | 1962 | 1968 | 1978 | 1982 | 1988 | ||
| Poikkeuslaki | 1944 | 1974 | ||
| Suora kansanvaali | 1988 | 1994 | 2000 | 2006 | 2012 | ||
