Maximilien Robespierre
Wikipedia
Maximilien François Marie Isidore de Robespierre (6. toukokuuta 1758 – 28. heinäkuuta 1794) oli ranskalainen vallankumousmies ja asianajaja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämän alkuvaiheet
Elämän alkuvaiheista tiedetään vain hänen kuuluneen keskivarakkaaseen sukuun; hänellä oli mahdollisuus opiskella ja lopulta aloittaa itsenäinen ammattiura asianajajana. Sen verran matkan varrella oli erilaatuisia ylempien säätyjen jäsenten, eritoten aatelisten, aiheuttamia epäoikeudenmukaisuuksia ja vastoinkäymisiä, että ne muokkasivat hänen vastaanottavaisimmillaan olleen mielialansa varhaistyypin vasemmistolaiseksi.
[muokkaa] Poliittisen uran alku
Robespierre valittiin 1789 kolmanteen säätyyn, ja hän kuului jo tällöin äärimmäiseen vasemmistoon. Ns. Pallohuoneen valan vannoneiden kansalliskokousedustajien nimilistalla hänen nimensä esiintyy tiettävästi ensimmäisen kerran laajemmin julkisuudessa, tosin pienellä ja siistillä käsialalla merkitty nimi ei herättänyt vielä silloin muita enempää huomiota. Valan keskipiste oli kansalliskokouksen puhemies, tähtientutkija Jean Sylvain Bailly.
Robespierre ei saanut kannatusta kansalliskokouksessa, mutta hänestä tuli kuitenkin pian jakobiiniklubin johtohahmo. Kuningasvallan kukistuttua Robespierre oli kommuunin (kunnallishallinnon) johtomiehiä, ja hänet valittiin konventtiin, jossa hän liittyi vuoripuolueeseen.
[muokkaa] Askeettinen keikari
Kuten niin monet vallankumoukselliset, Robespierre oli – keikarimaisesta ulkoasustaan huolimatta – varsinaisilta tavoiltaan askeetti. Hän esimerkiksi asui hyvin vaatimattomasti puuseppä Duplayn omistaman talon pienessä ullakkohuoneessa. Paljolti tämän vuoksi hän saikin muilta vallankumouksellisilta kuvaavan lempinimen Maximilien Lahjomaton.
Keikarimaisuus oli itse asiassa vain tarkoin harkittua pyrkimystä korostaa arvovaltaa, ja se toimikin miltei loppuun asti, kunnes hänen kylmäverisyytensä ajoi vastustajat keinoja kaihtamattomaan epätoivoon.
[muokkaa] Mielipiteet kovenevat
Kuninkaan epäonninen pakoyritys käänsi Robespierren lopullisesti onnettoman monarkin vastustajaksi: nyt Ludvig XVI oli vallankumousjohtajalle pelkkä maanpetturi, ja pitkälti tämän johdosta kuningas lopulta joutui näytösoikeudenkäyntiin ja hänet mestattiin.
[muokkaa] Kohti korkeinta valtaa
Kuninkaan mestauksen jälkeen Robespierre aloitti järjestelmällisen taistelun niitä vastaan, jotka saattoivat kilpailla hänen kanssaan vallasta. Robespierrestä tuli 1793 yhteishyvän valiokunnan jäseni. Hän pääsi pian johtavaan asemaan ja onnistui tuhoamaan poliittiset vastustajansa Hébertin, Dantonin ja Desmoulinsin.
Ensimmäiset uhkaavat merkit ilmestyivät samoihin aikoihin. Merkittävin niistä on pilapiirros "jakobiinien puhdistuspata", jossa Maximilien Lahjomaton erottelee suuressa padassa pyöriviä apureitaan suurennuslasi silmällä seulan avulla ja kelvottomat saavat jäädä pataan hajoamaan. Kuva on jo salaisesti uhkaava: varokoon se joka itse nostaa itsensä muiden yläpuolelle!
[muokkaa] Suvaitsevainen hirmuvaltias
Robespierre oli, kuten yllättävänkin monet tuon ajan ranskalaiset, uskonnollisesti hyvin suvaitsevainen; hän oli vannoutunut rousseaulainen, jonka vakituista mielilukemista oli teokseen Emilé sisältyvä ”Savoyard-papin uskontunnustus”; tämä kirjoitus on uskonnollisen suvaitsevaisuuden julistus, jonka takia ennen vallankumousta niin kuningashuone kuin kirkkokin vainosivat kirjaa ja kirjailijaa kovasti (Octave Aubry).
Robespierre inhosi erityisen syvästi Chabotin ja Hébertin kehittämää, korostetun eroottista Järjen palvontaa. Siksi Robespierren kannalta tärkeä tapa kerätä lisää yleistä suosiota ja siten varmistaa asemaansa oli tehdä lopun tästä yleisen mielipiteen tosiasiassa inhoamasta rietastelusta ja kehittää tilalle epämääräinen metafyysinen seremonia, jossa palvottavana oli tarkemmin määrittelemättä jäänyt "Korkein Olento". Uusi kultti oli edeltäjiensä vastapainoksi jopa korostetun siveellinen. Tämä kultti sammui perustajansa kuoltua, ja Napoleon käytti kultin rippeitä hyödykseen palauttaessaan vainotun kristinuskon arvoonsa - ei niinkään kristillisyyttään kuin taatakseen kansansuosionsa - mikä osoittautuikin todella älykkääksi vedoksi.
[muokkaa] Lahjomaton epäonnistuu
Robespierren jäätävä kylmäverisyys ja ennen muuta mustasukkaisuus vallastaan sai yhä useammat hänen kannattajistaankin pelkäämään henkensä puolesta, eikä varmaan aiheetta.
Lopulta keskustaryhmittymät ja vuoripuolue liittoutuivat Robespierreä vastaan, ja hänet huudettiin konventissa hiljaiseksi. Robespierren sanotaan pohtineen katkerana, kuinka Dantonin mahtava "härän mylvintä" olisikaan tehonnut moisessa tilanteessa. Nyt Robespierren kylläkin läpitunkeva mutta auttamattoman heikko ääni jäi huutajien varjoon ja Lahjomaton menetti valtansa. Yksimielisellä päätöksellä hänet päätettiin lähettää giljotiiniin.
Samalla kertaa tuomittiin myös loput ”terrorin triumviristä” eli Saint-Just ja Georges Couthon sekä heidän merkittävimmät apurinsa. Näistä huomattavin oli päämiehen nuorempi, kuolemaan asti uskollinen veli Augustin Robespierre, veljensä maltillinen ja järkevä neuvonantaja.
Itse Robespierre yritti onnistumatta itsemurhaa: luoti murskasi hänen leukansa. Viittoiltuun pyyntöönsä saada kirjoitusvälineitä hänelle vastattiin:
» Kirjoitatko ehkä Korkeimmalle Olennollesi? »
Itsemurhalaukauksen pamahdettua yritti myös Augustin Robespierre tehdä itsemurhan heittäytymällä neljännen kerroksen ikkunasta ulos, mutta hänen vaatteensa takertuivat seinässä oleviin veistoksiin, mikä hidasti putoamisvauhtia niin paljon, että hän selvisi hengissä, joskin raajarikoksi ruhjoutuneena, jollaisena hänet vietiin giljotiiniin.
[muokkaa] Thermidorin kohtalonhetket
Entinen vallankumousjohtaja ja hänen lähimmät miehensä mestattiin giljotiinilla 28. heinäkuuta 1794. Päät vietiin koreissa madame Tussaudin työpajaan kuolinnaamioiden tekoa varten; naamiot ovat nykyisin Lontoossa olevassa vahakabinetissa. Robespierren naamiossa erottaa selvästi itsemurhayrityksen jäljet leuassa.
