Merimakkarat
Wikipedia
| Merimakkarat | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Trachythyone elongata |
||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
|
Merimakkarat (Holothuroidea) ovat makkaran muotoisia, meressä eläviä piikkinahkaisia. Eri merimakkaralajeja tunnetaan noin 500. Merimakkaroiden hengityseliminä ovat peräsuoleen liittyvät vesikeuhkot, kaksi viemärisuolesta ruumiinonteloon ulottuvaa haaraista putkea. Niillä on nahkaa muistuttava, haarakkeeton ruumis, josta puuttuvat piikit, kalkkilevyt (ossikkelit) ja pedikellaariat. Suuta ympäröivät lonkerot ja imujalkoja on runsaasti varsinkin vatsapuolella. Merimakkarat ovat yleensä yksi-, joskus kaksineuvoisia. Toukka, auricularia, ui vapaana. Merimakkarat voivat puolustautua syöksemällä peräaukosta ulos suuren osan sisäelimiään; niiden tilalle kasvavat pian uudet. Suurimmat lajit ovat yli kaksimetrisiä.
Merimakkarat siilaavat ravintonsa merenpohjan läheltä. Ne syövät lähinnä kasvisplanktonia. Yleisin ravinnonhankintatapa on asettua melko voimakkaan virtauksen kohdealle, levittää pyyntihapsut ja siepata ohi ajelehtivaa syötävää. Toinen tapa on tonkia itse aktiivisesti pohjalietettä. Merimakkarat ovat monin paikoin oppineet hyödyntämään kalanviljelylaitosten alle kertyvää ravinnepitoista lietettä.
Muun muassa aasialaiset, varsinkin kiinalaiset, valmistavat Holothuria- ja Stichopus-lajin merimakkaroista savustamalla ruoaksi trepangia, ransk. bêche-demer.
[muokkaa] Lähteet
- Tirri, Rauno ym. (2001): Biologian sanakirja. Otava. Keuruu. ISBN 951-1-17618-8.
