Messu
Wikipedia
Messu (lat. missa) tarkoittaa useissa kristillissä kirkkokunnissa jumalanpalvelusta. Messulla voidaan myös tarkoittaa messua varten sävellettyä musiikkia vakiintuneine osineen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Messu jumalanpalveluksena
Kirkollisena toimituksena messu vanhimpana aikana tarkoitti seurakunnan jumalanpalvelusta kokonaisuudessaan. Se jakaantui kahteen pääosaan: katekumeenien messu, jonka tärkeimpänä osana oli raamatunluku, saarna ja seurakunnan yhteinen rukous, sekä uskovain messu, jonka pääkohtana oli ehtoollisen vietto. Sittemmin jäi messun nimi jälkimmäisen nimitykseksi, kun edellinen joutui vain sen johdannoksi.
[muokkaa] Messu eri kirkkokunnissa
Katolisessa kirkossa muodostavat messun erityisemmässä mielessä rukoukset, jotka kuuluvat ehtoollisliturgiaan (lukea messu). Messu tapahtuu juhlallisesti soiton ja kuorolaulun yhteydessä (korkea messu) tai vähemmän juhlallisesti niinkin, että pappi kuulumattomasti lukee sen (hiljainen messu). Messua vietetään mahdollisuuksien mukaan joka päivä. Messu voi olla erityisen juhlallinen mikäli sitä vietään avioliittoon vihkimisessä (morsiusmessu), erityisen juhlan kunniaksi tai hautauksen yhteydessä tai ylimalkaan kuolemantapauksen johdosta (sielunmessu). Katolinen kirkko säätelee tarkasti, koska messu on pätevä. Esimerkiksi pappi ei voi viettää ainoastaan yksin messua vaan läsnä tulee olla muitakin.
Ortodoksisen kirkon liturgia sisältää samat keskeiset osat kuin katolinen messu. Ortodoksisessa kirkossa katsotaan ehtoollisjumalanpalveluksen olevan yhteisöllinen jumalanpalvelus, joten pappi ei saa toimittaa liturgiaa yksin.
Protestanttisissa kirkoissa jumalanpalvelus seuraa pitkälti jakamattoman kirkon perintöä, eli se sisältää samat perusosat kuin katolinen messu ja ortodiksinen liturgia. Välillä sana messu tarkoitti sitä osaa liturgiasta, jonka pappi yksin tai vuorotellen seurakunnan kanssa esitti veisaten. Suomalaisesta kirkkokäsikirjasta sana "messu" poistettiin 1800-luvulla liian katolisena, palaten taas käyttöön vuoden 2001 kirkkokäsikirjassa, jossa evankelis-luterilainen kirkko on alkanut jälleen käyttää ehtoollisjumalanpalveluksista nimeä messu. Samalla jumalanpalvelusten kaavaan otettiin takaisin siitä lähinnä 1800-luvulla pois pudotettuja osia, ja näin palatiin taas lähemmän jakamattoman kirkon perintöä.
[muokkaa] Katolisen messun osat
Katolinen messu koostuu osista, jotka pysyvät samoina kirkkovuoden ajasta huolimatta (Missa Ordinarium) ja jotka on nimetty niiden tekstien ensimmäisten sanojen mukaan sekä osista, jotka vaihtelevat päivittäin (Missa Proprium) ja jotka on nimetty niiden tehtävän mukaan.
| Missa Proprium | Missa Ordinarium | |
|---|---|---|
| Laulettavat messun osat on esitetty kursiivilla. | ||
| Johdanto | Introitus | |
| Kyrie | ||
| Sanan liturgia | Epistola | |
| Graduale | ||
| Halleluja tai Tractus | ||
| Sequentia | ||
| Evankeliumi | ||
| Saarna (valinnainen) | ||
| Credo | ||
| Eukaristia | Offertorium | |
| Rukouksia | ||
| Eukaristinen rukous | ||
| Sanctus | ||
| Canon | ||
| Isä Meidän-rukous | ||
| Agnus Dei | ||
| Communion | ||
| ehtoollisen jälkeiset rukoukset | ||
| Ite, missa est | ||
[muokkaa] Messu musiikkina
Musiikillisen messun musiikillinen käsittely saa luonnollisen perustuksensa messuun kuuluvien laulujen laadusta ja keskinäisestä suhteesta. Tavallisimmin ovat säveltäjät liittäneet ainoastaan messun pysyväiset ordinarium missae -laulut yhteiseksi sävellyssarjaksi, jättäen vaihtelevat eli de tempore -laulut satunnaisen seurakunnallisen käytännön varaan. Musiikkiterminä "messu" tarkoittaakin yleensä liturgian ordinariumteksteihin perustuvaa sävellystä, joka käsittää edellä mainitut osat: Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei.
Ensimmäiset tämänkaltaiset messusarjat sävellettiin 1400-luvulla (Dufay) käyttämällä samaa johtoaihetta kaikissa sarjan osissa. Sen jälkeen ovat messuja säveltäneet enimmät kaikkien aikojen suuret mestarit (esim. Palestrina, Bach, Beethoven). Tällaisia sävellyksiä esitetään usein ulkopuolella jumalanpalvelusta, konserttitilaisuuksissa ym. Erikoislajina ovat ns. hautaus- eli sielunmessut, Requiem.
Jos messuun ei kuulu kaikkia vakio-osia, on kysymyksessä missa brevis eli lyhyt messu. Tällaiset messut ovat olleet suosittuja erityisesti protestanttisissa maissa. Varsinkin Credo on pitkänä usein jätetty pois. Taidemessujen ohella on läpi aikojen säilynyt myös yksinkertainen seurakunnallinen messu, jonka nykyiset sävelmät pääasiallisesti johtuvat keskiajan gregoriaanisesta laulusta.
