Mikkelin vaakuna
Wikipedia
Mikkelin vaakunassa on Savon jousi ja marsalkan sauvat. Vaakunan alla on neljännen luokan vapaudenristi nauhoineen. Tasavallan presidentti ja Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheim antoi mitalin Mikkelin kaupungille kiitokseksi sen toimimisesta sotilasjohdon ja marsalkan päämajana. Se oli kiitos Mikkelin sotaponnisteluista.
Mikkelin ensimmäinen vaakuna vahvistettiin 24. helmikuuta 1838. Vaakunassa oli Savon maakunnan kreivinkruunu, jota koristi vaakunakentän yläosassa sinisellä pohjalla olevat kirjaimet H ja I. Nämä kirjaimet oli laitettu vaakunaan kaupungin perustajan keisari Nikolai I:n kunniaksi. Kyrillisessä kirjaimistossa H vastaa latinalaisen kirjaimiston N kirjainta, muodostaen näin keisarin nimikirjaimet N I. Keskellä keltaisella poikkikentällä oli perustamisvuosi 1838 ja alaosassa oli kullanvärinen viritetty Savon jousi mustalla pohjalla. Vaakunan oli suunnitellut ilmeisestikin kuvernööri Otto Boije.
Suomen itsenäistyttyä kaupunkien vaakunat haluttiin puhdistaa venäläisvallan tunnuksista. Tämän vuoksi myös Mikkelin vaakuna uudistettiin. Mikkeli sai uuden vaakunan vuonna 1922. Siinä oli kilven katkaiseva kultainen hirsi. Sinisessä yläkentässä oli viisisakarainen hopeatähti, josta lähti viisi kapeata hopeasädettä, yksi kunkin kärkiparin välistä. Mustassa alakentässä oli ylöspäin suunnattu, jännitetty kullanvärinen Savon jousi. Hirressä luki mustin kirjaimin kaupungin perustamisvuosiluku 1838.
Mikkelin kaupungin nykyinen vaakuna vahvistettiin 15. tammikuuta 1943. Sen suunnitteli Gunnar Clément ja sen piirtäjä oli Eero Jokilehto. Vaakunan virallinen määritelmä menee näin: Vaakunassa on poikittain jaettu kilpi, jossa kuvataan sen yläkentässä kultaisella pohjalla Suomen Marsalkan vapaaherra C.G.E. Mannerheimin marsalkansauvaa kaksin kappalein vinoristisuunnassa sekä alakentässä mustalla pohjalla ylöspäin suunnattu Savon maakunnan kultainen jousi, jossa jänne, nuolenkärki ja sulitettu pyrstö ovat hopeaa. Marsalkan sauvat muistona päämajan sijainnista sodan aikana. Kaupunki sai liittää IV:n luokan vapaudenristin vaakunaansa joulukuussa 1944.
