Minna Canth
Wikipedia
Minna Canth, alkujaan Ulrika Wilhelmina o.s. Johnsson, (19. maaliskuuta 1844, Tampere – 12. toukokuuta 1897, Kuopio) oli suomalainen kirjailija. Canth on tunnetuimpia suomalaisia 1880- ja 1890-luvun realisteja, ja hän kirjoitti novelleja, romaaneja ja näytelmiä. Hän oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen, ja ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen. Kirjallisuuden alalla hän oli realismin uranuurtaja. Ajatusmaailmaltaan hän oli vapaamielinen nuorsuomalainen ja sosialisti. Canthista tuli tärkeä eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Hän edisti naisten asiaa uusien koulutusmahdollisuuksien avulla ja oli suomenkielisen koulutuksen pioneerejä.[1] Canth vaikutti vanhoilla päivillään noin puolen tusinan kuopiolaiskoulun taustalla (mm. Yhteiskoulu ja Kauppakoulu).
Sisäasiainministeriö on suosittanut yleistä liputusta Minna Canthin syntymäpäivän ja tasa-arvon johdosta vuodesta 2003. Helsingin yliopisto merkitsee Minna Canthin päivän vakiintuneeksi liputuspäiväksi vuodesta 2007 alkaen. Minna Canth on ensimmäinen suomalaisnainen, joka saa oman liputuspäivän. Uuden liputuspäivän virallisena nimenä on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilöhistoria
Canthin isä Gustaf Vilhelm Johnsson työskenteli Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaalla mestarina ja oli vaimonsa Lovisa Ulrikan, entisen kotiapulaisen, tavoin lähtöisin köyhistä oloista. Perheessä oli myös isän mukaan nimetty poika Gustaf Vilhelm ja toinen tytär Augusta Katharina.
Perhe asui Canthin lapsuuden ajan Tampereen köyhälistön kaupunginosassa, mutta erityistä puutetta ei ilmeisesti nähty. Perheen taloudellinen tilanne koheni, ja vuonna 1853 perhe muutti Kuopioon, jossa isä Gustaf Vilhelm sai hoitaakseen Tampereen Lankakaupan. Kuopiossa Canth pääsi käymään koulua, ensin kahta valmistavaa koulua ja sitten ruotsinkielistä tyttökoulua.
[muokkaa] Jyväskylän aika
Canthin isä pyrki ilmeisesti kouluttamaan tyttärensä porvalliseksi neidoksi avioliittoa varten. Tyttökoulusivistykseen kuuluivat kainous, ranskan kieli ja hyvät käytöstavat.
Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta Canth jatkoi kuitenkin koulunkäyntiä ja pääsi syksyllä 1863 vasta perustettuun Jyväskylän seminaariin, joka koulutti kansakoulunopettajia. Kansakoulunopettajaa Canthista ei kuitenkaan tullut, sillä hän keskeytti opintonsa syksyllä 1865 hyväksyessään seminaarin luonnontiedon opettajan Johan Ferdinand Canthin kosinnan. Minna ei kuitenkaan hyväksynyt kosintaa vielä ensimmäisellä kerralla. He menivät naimisiin ja asettuivat asumaan Jyväskylään.
Canthin elämä oli Jyväskylässä kiireistä, sillä pariskunnalle syntyi kaikkiaan seitsemän lasta: Anni, Elli, Hanna, Maiju, Jussi, Pekka ja Lyyli. Silti Canth ehti myös harjoittaa hyväntekeväisyyttä köyhien keskuudessa ja kirjoittaa miehensä toimittamiin Keski-Suomi ja Päijänne -sanomalehtiin novelleja, uutisia ja yhteiskunnallisia kannanottoja, erityisesti raittiuteen ja naisiin liittyvistä aiheista. Hänen ensimmäinen kirjansa oli Novelleja ja kertomuksia (1878), joka aloitti hänen pitkän kirjailijanuransa.
Vuonna 1879 Canthin elämässä tapahtui merkittävä käänne: hänen miehensä kuoli. Sitä seurannut aika oli Canthille fyysisesti ja henkisesti raskasta aikaa. Joitakin kuukausia myöhemmin Canth sai valmiiksi ensimmäisen näytelmänsä Murtovarkaus. Hän lähetti sen Jyväskylässäkin vierailleen Suomalaisen Teatterin johtajalle Kaarlo Bergbomille, joka hyväksyi sen oitis; suomenkielisistä näytelmistä oli silloin pulaa. Murtovarkaus palkittiin vielä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnolla.
[muokkaa] Muutto takaisin Kuopioon
Maaliskuussa 1880 Canth muutti lapsineen takaisin Kuopioon. Siellä hän ryhtyi hoitamaan vuonna 1877 kuolleen isänsä lankakauppaa, joka oli kehnossa taloudellisessa kunnossa. Canth sai kuitenkin liikkeen jaloilleen, ja perheen taloudellinen asema parani. Kolmen vuoden kuluttua Canth otti hoitaakseen myös sekatavarakaupan, jota hänen veljensä oli hoitanut. Liiketoimet takasivat taloudellisen toimeentulon, joten Canth pystyi sen turvin hankkimaan kirjallisuutta ulkomailta asti ja keskittymään myös kirjoittamiseen.
[muokkaa] Rohkea ajattelija
Vaikka Canthia pidettiin aikanaan hyvin radikaalina, nykynäkökulmasta hän ei enää ehkä ole kovin radikaali. Canth kritisoi maallista kirkkoa, mutta henkilökohtainen usko oli hänelle kuitenkin tärkeä; siitä kertoo Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta -hartauskirjan lukeminen useaan kertaan sekä Vuorisaarnaan perehtyminen. Uskonnollisuus ei ollut Canthilla ristiriidassa sen kanssa, että hän oli kiinnostunut tieteen uusista saavutuksista ja pyrki selittämään esimerkiksi spiritismiä tieteellisen ajattelun kautta.
Hän etsi vastuksia myös Tolstoin uskonnollisuudesta ja etiikasta. Pelastusarmeijaan tutustuminen taas tuotti pettymyksen. Papeista hän joutui törmäyskurssille etenkin niin sanottua beckiläistä raamatuntulkinta edustaneen Kuopion piispan Gustaf Johanssonin kanssa. Tämä vastusti naisten korkeampaa koulutusta ja edellytti näiden tyytyvän "luonnonjärjestyksen" asettamaan asemaan. Lopulta Canth ja Johansson eivät enää tervehtineet toisiaan. Hakausta Canhilla oli myös pastori Elis Bergrothin ja Kiuruvedellä vaikuttaneen Wilhelmi Malmivaaran kanssa. [2]
Juhani Aho kirjoitti myöhemmin Canthista:
» ... kaikki se innostus länsimaisiin aatteisiin, joka silloista nuorisoa elähytti, kokoontui hänessä ja hänen teoksissaan polttopisteeseensä ja heijasi sitä hänen temperamenttinsa värittämänä kauas Kuopion Kirkkokadun kulmatalosta – pimeään maailmaan. »
[muokkaa] Minnan salonki[3]
Kuopiossa Canthin ympärille kokoontui kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä, ja Canthin Kanttilaksi kutsuttuun taloon syntyi Minnan salonki. Siellä vieraili monia myöhemmin tunnettuja kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia[4]. Kaukaisimmat vieraat tulivat ulkomailta asti.
|
|
|
|
ja Kuopion naisintelligenssi eli Canth +
|
Salongin ilmapiiri oli vapaamielinen, suorastaan siinä määrin, että kaupungin konservatiiviset tahot paheksuivat sitä. Paheksuntaan epäilemättä vaikutti se, että Minnan salongissa puhuttiin uusista kirjallisista ja aatteellisista virtauksista, kuten naisasialiikkeestä ja darvinismista. Uudet ajatukset antoivat kuitenkin inspiraatiota kirjailijoille, ja varmasti Canth itsekin hyötyi vuorovaikutuksesta nuoremman polven edustajien kanssa. Vuonna 1886 ilmestynyt Hanna lienee ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa mainitaan Darwinin nimi. Siinä myös lukiolainen Lavonius selittää kuulijoilleen muurahaisten aivojen ihmeellisestä rakenteesta Darwinin The Descent of Man -teoksesta (ilmestyi ruotsiksi 1872) lainatulla repliikillä.
Sukupuolimoraalissa Canth oli absoluuttisen sukupuolimoraalin, ns. hansikasmoraalin kannattaja. Hän edellytti seksuaalista pidättyväisyyttä niin naisilta kuin miehiltä ennen avioliittoa. Juhani Aho puolestaan edusti relativistista sukupuolimoraalia edustavaa kantaa, jonka mukaan miehelle olisi luonnollista harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tämä vastakkainasettelu rikkoi Canthin ja Ahon välit pitkäksi aikaa. Canth ei hyväksynyt Ellen Keyn edustamaa vapaata seksuaalisuutta vaan kirjoitti siihen vastineen.
Vuosina 1889–1890 Canth toimitti sanomalehtimiehes A. B. Mäkelän kanssa lehteä Vapaita aatteita, johon hän käänsi artikkeleita Saksan, Ruotsin ja Tanskan lehdistä. Lehti käsitteli tähtitiedettä, maailman syntyä, uskonnonvapautta, kehitysoppi, sielutiedettä ja työväenkysymystä. Sensuuri haittasi usein lehden ilmestymistä, ja kerran koko painos takavarikoitiin.
Canth jatkoi liikkeenpitoa, kirjoittamista ja salongin pitämistä, kunnes kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen 53-vuotiaana 12. toukokuuta 1897. Hänet haudattiin Kuopioon, ja hautajaisista muodostui merkittävä tapahtuma.
[muokkaa] Tuotanto
Canth kirjoitti elinaikanaan parikymmentä teosta ja lisäksi vielä runsaasti lehdissä ja muissa julkaisuissa ilmestyneitä novelleja. Fiktiivisten teosten lisäksi Canth kirjoitti kantaa ottavia kirjoituksia lehtiin eikä empinyt esittää radikaaleja ajatuksiakaan. Hän piti myös luentoja, suomensi pari teosta, toimitti Vapaita Aatteita -lehteä ja otti muutenkin aktiivisesti osaa kirjalliseen elämään.
Canthilla oli myös varsin hyvä ulkomaisen kirjallisuuden kokoelma, jonka avulla hän pysyi Kuopiossakin asuessaan hyvin perillä kirjallisista suuntauksista. Henrik Ibsenin, Émile Zolan ja August Strindbergin kaltaisten kirjailijoiden teokset innostivat Canthia nostamaan esiin omissa teoksissaan samoja aiheita, myös vastustamaan esimerkiksi Strindbergin teosten näkemyksiä.
Työmiehen vaimo (1885) on Canthin yhteiskunnallisesti radikaaleimpia teoksia. Se on näytelmän muotoon kirjoitettu kirja, jonka päähenkilö Johanna on mennyt juuri naimisiin Riston kanssa. Risto ei osoittaudukaan hyväksi aviomieheksi vaan ryyppää Johannan säästöt ja saattaa perheensä kurjuuteen. Sekään ei vielä riitä, vaan Risto vikittelee entistä rakastettuaan mustalaistyttö Homsantuuta, joka Riston todellisen luonteen huomattuaan yrittää kostaa ja ampua miehen siinä kuitenkaan onnistumatta. Viina ja miesten ylivalta avioliitossa joutuvat siten kritiikin kohteeksi.
Köyhää kansaa (1886) on myös vahvasti yhteiskunnallinen romaani. Siinä kuvataan köyhää perhettä, jonka isä on joutunut työttömäksi. Päähenkilöksi nousee perheen äiti Mari Holpainen, joka yrittää saada edes jotakin perheen elannoksi mutta kohtaa niin naapurien kuin rikkaampien tylyn käytöksen. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja parempiosaisten itsekkyys nousevat teoksessa räikeinä esiin.
Hanna (1886) on kasvatuksellisia ja moraalisia kysymyksiä esiin nostava teos, jonka päähenkilö Hanna on nuori tyttö. Hanna on kiinnostunut koulunkäynnistä, mutta hänen opinhalunsa törmäävät vanhempien ennakkoluuloihin, kun nämä eivät pidä opiskelua tytölle sopivana. Rakkaudestakaan ei ole lohduttamaan häntä, sillä Hannan rakastettu pettää hänet käymällä bordellissa ja naimalla toisen naisen. Tämän voi tulkita kannanotoksi relativistista sukupuolimoraalia vastaan.
Hanna-romaanin nimi viittaa Runebergin samannimiseen teokseen, jonka idyllisyys ja onnellisuus ovat kaukana Canthin Hannasta. Tästä heijastuu realismin pyrkimys rikkoa romantiikan illuusioita ja osoittaa, kuinka kaukana todellisuudesta ne ovat. Samalla Hanna on nuoren tytön kehityskertomus, joka päättyy kuitenkin realismille ominaisen epäidyllisesti: Hannan osa on vanhentua kodin piirissä vailla itsenäistä asemaa, neuloen paitoja perheen miesväelle.
Kauppa-Lopo (1889) on poikkeuksellinen teos siinä mielessä, että naispuolinen päähenkilö Kauppa-Lopo on ulkoisesti ja tavoiltaan varsin vastenmielinen henkilö: hänen nenänalustansa ja suupielensä ovat limaisia, kasvot turpeat, hiukset ja takkuiset, ja Lopo nuuskaa ja juopottelee. Lopo on tavoiltaan ja olemukseltaan huomattavan miesmäinen ja pärjää kohtuullisesti maailmassa, vaikka mies on jäänyt Kuopioon.
Kaikesta groteskiudestaan huolimatta Lopo osoittautuu hyväsydämiseksi ja epäitsekkääksi auttaessaan leskeksi jäänyttä naista loistavilla kaupankäyntitaidoillaan. Lopon hyvyyttä ei silti palkita, vaan häntä vieroksutaan. Kleptomanian vaivaama Lopo päätyy vihdoin vankilaan muutaman vaivaisen lantin tähden, kun taas Loposta hyötynyt yhteiskunnallisesti moitteeton leskirouva jatkaa rauhassa elämäänsä.
Canthin myöhempään tuotantoon kuuluva näytelmä Sylvi (1893) käsittelee onnetonta avioliittoa. Päähenkilö lapsena orvoksi jäänyt Sylvi on mennyt nuorena naimisiin holhoojansa Aksel Vahlin kanssa. Sylvin lapsuudenystävän Viktor Hovingin tullessa kaupunkiin Sylvin intohimot kuitenkin heräävät, ja Sylvi rakastuu Viktoriin. Aksel kieltäytyy ehdottomasti antamasta Sylville avioeroa, joten Sylvi ajautuu tunteiden riepottelemana myrkyttämään Akselin. Viktor kuitenkin hylkää Sylvin rakkauden rikoksesta kauhistuneena ja Sylvi joutuu järkensä menettäneenä vankilaan.
Sylvi-teoksen voi nähdä kritiikkinä avioliiton ehdottomuutta kohtaan. Samalla se saattaa arveluttavaan valoon Akselin, joka on nainut Sylvin tämän ollessa varsin nuori. Aksel suhtautuu Sylviin kuin lapseen, hyvin samalla tavalla kuin Ibsenin Nukkekodin Torvald Helmer vaimoonsa Noraan; Nukkekoti tuntuisikin vaikuttaneen teoksen asetelmaan. Sylvi ei kuitenkaan Noran tavoin pysty irtautumaan kodistaan vaan päätyy radikaalimpaan ratkaisuun. Myrkyttäessään Akselin Sylvi tuntuu toimivan varsin koneellisesti, minkä voi nähdä determinoituna seurauksena tilanteesta.
Canthin toinen murhanäytelmä Anna Liisa (1895) käsittelee puolestaan lapsenmurhaa, jonka Anna Liisa on tehnyt tunnekuohuissa synnytettyään talon rengin Mikon aviottoman lapsen. Tapaus on salattu, ja Anna Liisa on aikeissa mennä talollisen Johanneksen kanssa naimisiin, kun Mikko palaakin takaisin ja vaatii Anna Liisaa vaimokseen uhaten paljastaa lapsenmurhan. Anna Liisa päätyy lopulta jyrkkään ratkaisuun ja paljastaa tekonsa julkisesti valmistautuneena kärsimään rangaistuksensa.
Syyllisyystematiikan osalta Anna Liisassa tuntuu olevan dostojevskiläistä sovitustematiikkaa. Anna Liisan, lapsenmurhaan syyllistynyt naisen, arvo nousee, kun hän paljastaa kaiken ja hyväksyy murhan sovittamisen vankeudella mieluummin kuin menisi naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Teoksen lopussa pappi saarnaa hänelle siitä hyvästä anteeksiantoa. Kuitenkin lukija huomaa, että Mikko, lapsen isä, pääsee kaikesta kuin koira veräjästä. Syyllisyys jää yksin naisen kannettavaksi.
Canthin teoksista huokuu myötätuntoa naisia ja vähäosaisia kohtaan. Vaikka heille usein käy huonosti, onneton loppu on omiaan herättämään lukijassa moraalisia pohdintoja ja osoittamaan, ettei yhteiskunta toimi aina niin, että hyve palkittaisiin ja pahuudesta rangaistaisiin. Canthin teokset eivät ole kuitenkaan samalla tavalla osoittelevia kuin useat romantiikan ajan teokset. Teoksissa kertoja ei kauhistele vaan kuvaa kliinisen objektiivisesti ympäristöä ja ihmisiä.
Canthin teosten asetelmat eivät olleet pelkkää mielikuvitusta, sillä hän kierteli itse köyhien luona ja vankiloissa tutustuen elämään, jota monet yläluokan ihmiset eivät noteeranneet lainkaan. Tällä tavalla Canth toteutti realistisen kirjallisuuden vaatimusta siitä, että kirjallisuuden täytyy kuvata tosiasiallisia olosuhteita. Vaikka jotkut Canthin hahmot saattavat olla aika karikatyyrimäisiä, teokset kuvaavat kyllä oman aikansa yhteiskunnallisia oloja ja pystyivät poliittisina kannanottoina niitä jopa hiukan parantamaan.
Canthin tuotannosta on erotettu usein kolme tuotantokautta: vuosien 1878–1883 viattomuuden kausi, vuosien 1884–1889 myrskyn ja kiihkon kausi sekä vuosien 1890–1897 seestymisen ja syventymisen kausi. Tässä saattaa olla jotakin perää, mutta esimerkiksi Canthin viimeisen kauden näytelmät Sylvi ja Anna Liisa tuntuvat kaikkea muuta kuin seestyneiltä, koska niistä heijastuu vahvaa yhteiskunnallista kannanottoa.
[muokkaa] Canthin teokset
[muokkaa] Yksittäisteokset
- Agnes (Otava 1911)
- Anna Liisa (WSOY 1895)
- Hanna (Edlund 1886)
- Hän on Sysmästä (WSOY 1893)
- Kotoa pois (Otava 1895)
- Kovan onnen lapsia (Edlund 1888)
- Köyhää kansaa (Edlund 1886)
- Lain mukaan Kauppa-Lopo (Weilin & Göös 1889)
- Murtovarkaus (WSOY 1883)
- Papin perhe (Otava 1891)
- Roinilan talossa (WSOY 1885)
- Salakari (Edlund 1887)
- Spiritistinen istunto (Telén 1894)
- Sylvi (Otava 1893)
- Työmiehen vaimo (WSOY 1885)
[muokkaa] Kokoelmat
- Laulaja ja muita novelleja (WSOY 1998)
- Laulaja, Lapsenpiika, Eräs Puijolla käynti, Epäluulo, Ompelija, "Vanha piika", Kodista pois
- Novelleja 1 (Otava 1892)
- Ensimmäiset markkinat, Äiti ja poika, Päivä koittaa, Kuoleva lapsi, Lapsenpiika, Kauppias Roller, Ystävykset, Eräänä sunnuntaina, Kauppa-Lopo, Kasvinkumppanit
- Novelleja 2 (Otava 1892)
- Lehtori Hellmanin vaimo, Mutta mitäs tapahtui, Epäluulo, Eräs Puijolla käynti, "Vanha piika", Agnes
- Novelleja ja kertomuksia 1 (Weilin & Göös 1878)
- Ensimmäiset markkinat, Äiti ja poika, Päivä koittaa
- Suomalainen näyttämö: 18 13/10 72 - 18 13/10 97 (KS 1897)
- Agnes
- Valitut teokset (Otava 1957)
- Köyhää kansaa, Hanna, Lain mukaan, Kauppa-Lopo, Lehtori Hellmanin vaimo, Agnes, Kaupungissa
- Valitut teokset (Ex libris 1971)
- Köyhää kansaa, Hanna, Salakari, Lain mukaan, Kauppa-Lopo, Epäluulo, Agnes, Kahtalainen onni
- Kootut teokset I (Otava 1917)
- Hemmo, Ensimmäiset markkinat, Äiti ja poika, Päivä koittaa, Vanhan taatontarinoita, Köyhää kansaa, Hanna, Salakari
- Kootut teokset II (Otava 1919)
- Kuoleva lapsi, Lapsenpiika, Kauppias Roller, Ystävykset, Eräänä sunnuntaina, Lain mukaan, Kauppa-Lopo, Kasvinkumppanit, Lehtori Hellmanin vaimo, Mutta mitäs tapahtui, Epäluulo, Eräs Puijolla käynti, ”Vanha piika”, Agnes, Kodista pois, Ompelija, Kahtalainen onni, Laulaja, Missä onni
- Kootut teokset III (Otava 1920)
- Murtovarkaus, Roinilan talossa, Työmiehen vaimo, Kovan onnen lapsia
- Kootut teokset IV (Otava 1920)
- Papin perhe, Sylvi, Hän on Sysmästä, Spiritistinen istunto, Kotoa pois, Anna Liisa
[muokkaa] Suomennokset
- Garborg, Arne: Kyläkertomuksia (Edlund 1886)
- Brandes, Georg: Päävirtauksia 19:nen vuosisadan kirjallisuudessa (Hilda Aspin kanssa; Edlund 1887)
[muokkaa] Elämäkerrallinen kirjallisuus
- Arvostelu neiti Ellen Keyn viime lausunnoista naisasiassa (Otava 1896)
- Elämässä kiinni: Minna Canthin ja Maria Jotunin ajatuksia (Otava 1994)
- Kirjeitä vuosilta 1860-1897 (Otava 1944)
- Kritik af fröken Ellen Keys senaste inlägg i kvinnofrågan (Otava 1896)
- Minna Canthin kirjeet (SKS 1973)
- Sanoi Minna Canth (WSOY 1987)
- Suolavakka: Minna Canthin ajatuksia (Otava 1954)
- Taisteleva Minna (SKS 1994)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://fi.wikisource.org/wiki/Naiskysymyksest%C3%A4 Canth, Minna: "Naiskysymyksestä". Valvoja-lehti, 1884.
- ↑ Tuula Hortamo: Minna Canth etsi elämän totuutta (Kotimaa 15.3.2007, s. 29)
- ↑ http://minnacanth.kuopio.fi/canth/salonki.htm
- ↑ http://domino.kuopio.fi/attachments.nsf/Files/010604084641828/$File/Kuopiolainen04.pdf?OpenElement
- Kuopiosta Suomeen – Kirjallisuutemme aatesisältöä 1880-luvulla, Snellman-instituutin julkaisuja 2, 1985, ISBN 951-657-148-4, sivut 56, 67–78
