Murtovaaran talomuseo

Wikipedia

Murtovaaran talomuseo on nähtävyys Valtimon Halmejärvellä Pohjois-Karjalassa. Myös Sivakan kylä pitää sitä kylälle kuuluvana. Sinne on matkaa 22 km Valtimon kirkonkylältä. Se sijaitsee erämaassa, kaukana pääteistä, eikä museon pihaan pääse autolla, vaan loppumatka on kuljettava jalkaisin kärrytietä.

Talomuseo on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi suojeltavaksi kulttuurihistorialliseksi kohteeksi. Murtovaara on ainoa vaara-asutusmuseo Suomessa. Museo koostuu 16 eri hirsirakennuksesta. Ne ovat eri vuosisadoilta, joista vanhin vuosiluvulla merkitty on 1700-luvulta oleva "Ikäpirtti". Museo antaa selkeän kuvan talonpoikaistalon kehityksen eri vaiheista 1700-luvulta nykypäivään. Pirtin ja uunin eri kehitysvaiheet ovat hyvin nähtävinä samassa pihapiirissä. Taloryhmä esittää salvoksen kehityksen koirankaulasta hakasalvokseen, ikkunan kehityksen luukusta kuusiruutuiseen ikkunaan, uunin kehityksen avokiukaisesta uloslämpiävään uuniin ja huonetilojen kehityksen pienestä savupirtistä isoon monihuoneiseen taloon. Museo on myös ainoa paikka, jossa on niin monta tuohi-malkakattoa.

Museon omistaa Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, joka osti osan Murtovaaran tilasta rakennuksineen syksyllä 1967. Rakennusten entisöinti kesti neljä kesää ja se avattiin 4.6.1972. Museota ylläpitää Valtimo-Seura.

Viljelyksiä ei enää ole viljelty, vaan ne kasvavat koivikkoa.

Sisällysluettelo 1 Ohjelmaa 2 Muuta nähtävää 3 Triviaa 4 Historia 5 Museon aika 6 Ikäpirtti 7 Kalliopirtti 8 Päärakennus 9 Pihapiiri 10 Lähteet 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ohjelmaa

Nykyään museo on auki vain kesäisin tilauksesta. Valtimon Puukarissa oleva Puukarin Pysäkki järjestää tilauksesta esittelyn turisteille. Talomuseolla on järjestetty vuosien kuluessa paljon erilaista ohjelmaa. On ollut mm. teatteriesityksiä. Ennen järjestettiin vuosittain hiihtoretki erämaan läpi kirkonkylältä Murtovaaraan, jossa vieraat saivat kahvikestityksen. Nykyään se on retkeilyreitin varrella, joka vie mm. Hiidenportin kansallispuistoon. Luonnonystävälle seutu on mielenkiintoinen. Alueen eläimistö on erämainen. Joskus museon ympärillä on nähty karhuja tai merkkejä niistä.

[muokkaa] Muuta nähtävää

• Museon esineistö. Murtovaaran talomuseon esineistö nostaa koko museon arvoa, sillä on harvinaista, että sekä rakennukset että esineistö ovat alkuperäisiä, talossa syntyneitä ja säilyneitä.
• Karsikkopetäjä (kalmopetäjä) sijaitsee saunan ohi kulkevan polun varrella noin 100 metrin päässä saunasta. Se kylkeen kaiverretut merkinnät kertovat Murtovaaran asukkaiden merkkipäivät ja muut tapahtumat. Vainajan kuolinvuonna karsikkomäntyyn merkityn vuosiluvun uskottiin pitävän vainajan hengen poissa entiseltä kotipaikaltaan kummittelemasta. Petäjän ympärys on yli kolme metriä ja merkinnät ovat 1800-luvun puolivälistä asti.
• Pato, tammi, jossa ollut vesimylly. Museoalueen ulkopuolella, tuloreitin lähellä olevassa purossa sijaitsee kunnostettu pato, tammi, jossa on ollut vesimylly.
• Tervahauta on ollut viereisen Murtojärven korkealla rannalla. Siitä on säilynyt vielä "kynä".
• Pääskyt. Hauskana lisämausteena museolla kävijä on voinut ihastella piharakennuksissa pesiviä räystäspääskyjä ja haarapääskyjä, jotka pesivät perinteiseen tyyliin tehtyihin pelkästä tuohesta valmistettuihin pesiin, joita on kiinnitelty piharakennusten räystäiden alle.
• Ikimetsä. Lähialueilla Metsähallituksen mailla on hakkuualueiden lomassa vielä säilynyt joitakin sirpaleita ikimetsää, joista osa on suojeltu.

[muokkaa] Triviaa

Paikan historiallisen maiseman ja erämäisyyden takia siellä on kuvattu kerran myös amerikkalaisten toimesta Siperiaan sijoittuvaa elokuvaa.

[muokkaa] Historia

Murtovaaran kruununtorppa muodostettiin isossajaossa. Silloin Valtimon Koppelon kylästä tuli Murtojärvelle eli Murtovaaralle asumaan muuan Lipponen. Tilalle raivattiin pellot vaaran rinnemaille. Asuminen erämaassa vaati sitkeyttä ja kovaa puurtamista. Elämä oli niukkaa. Lukemisena oli lähinnä vain Raamattu, virsikirja ja almanakka. Elanto saatiin luontaistaloudesta. Torpan ympärillä olevilta soilta niitettiin heinää karjalle. Karjaa piti paimentaa petojen, kuten susien ja karhujen takia tiiviisti. Marjoja kerättiin metsistä ja soilta. Metsästeltiin mm. ansoilla kanalintuja ja pyydettiin peuroja salolta sekä kalastettiin läheisiltä järviltä. Elintarvikkeiden säilyttämiseksi kesälämpimillä oli nerokkaat keinot. Yhteydet muualle kulkivat polkuja pitkin. Sellainen polku vei Murtovaaralta mm. Sivakkaan. Murtovaara itsenäistyi taloksi v. 1931, jolta vuodelta on Maanmittaushallituksen kartta ja Otavan kuva-arkiston valokuvia. Lipposen suku asutti paikkaa parisataa vuotta. Viimeinen Murtovaaran asukas oli Hilja Lipponen, joka tuli monelle kävijälle tutuksi 1970- ja 1980-luvulla. Hän joutui lopulta muuttamaan kirkolle sähköttömästä torpasta, kun halkopinossa ollut kyykäärme pisti häntä käteen.

[muokkaa] Museon aika

Kun tilasta tehtiin museo, siellä suoritettiin viimeinen suuri rakennusvaihe, 1960–70 -lukujen vaihteen suuri korjaustyö, jolloin mm. uusittiin kaikkien rakennusten katot. V. 1970 Ikäpirtti ja Kalliopirtti koottiin parituvaksi pihapiirin pohjoissivulle täydentämään rakennusryhmää. Tämän jälkeen Murtovaarassa on tehty kunnostustöitä Valtimo-seuran johdolla. Murtovaaran talomuseo koostuu kolmenlaisista osista: alkuperäisistä, rekonstruktioista ja apurakenteista. Alkuperäisiä ovat ne kokonaisuuden osat, jotka ovat peräisin ajalta ennen talomuseon perustamista. Rekonstruktioita ovat vanhan mallin mukaan tehdyt osat, kuten vesikatot ja jotkut vaihdetut hirret, jotka ovat korvanneet aidon osan. Museon rekonstruktioita ovat myös lavasteet, jotka on tehty talomuseon aikana korvaamaan kokonaan hävinnyt rakenne. Murtovaarassa lavasteita ovat mm. vinttikaivo ja vanhojen pirttien sisustukset. Apurakenteiden tehtävänä on suojata niitä alkuperäisiä rakenteita, joita ei huonosta kunnostaan huolimatta haluta tai voida uusia. Tällaisia apurakenteita ovat esimerkiksi katoissa käytetyt peltilevyt ja hirsikehikoita tukevat följarit. V. 2005 oli Murtovaarassa kansainvälinen perinnerakennusten korjausleiriä, jonka aikana kunnostettiin rantalato ja navetan pärekatto.

[muokkaa] Ikäpirtti

Ikäpirtti on 1700-luvulta ja se on vanhin Murtovaaran vuosiluvulla merkityistä rakennuksista. Pirtin vasemmasta takanurkasta löytyi vuosiluku 179?, jonka viimeinen numero on vain osittain näkyvissä ja vanhasta ikkunalaudasta löytyi heikosti erottuva luku 1794. Sen koko on 4 X 4 m. Se on saanut nimensä vanhan ikänsä vuoksi. Sisäänlämpiävässä savutuvassa on nurkkapatsaallinen, avokiukainen, sieraimeton savu-uuni. Tuvassa on kaksi ortta karjalaiseen tapaan rajaten tilan miesten ja naisten puoleen. Karjalaisen talon esikuvan mukaisesti pirttiin on liitetty liha- ja kala-aitta. Kattorakenteena on ns. vuoliaiskatto, jonka kateaineena on tuohi levitettynä ruoteitten päälle painona melat. Pirtissä on kaksi ikkunaa. Kumpikin on neliruutuinen, pienikokoinen ja aiemman ikkunaluukun tilalle huolellisesti tehty.

[muokkaa] Kalliopirtti

Tilantarpeen kasvaessa rakennettiin seuraavaksi 1800-luvulla Kalliopirtti. Museota perustettaessa, v. 1970 se siirrettiin Ikäpirtin yhteyteen ja erotettiin siitä porstualla, solalla. Pirtin seinässä on keskeneräiseksi jäänyt vuosiluku 1802. Pirtin koko on 5,5 X 5,5 m. Jäljistä näkyy, että kalliopirtin rakentajat ovat olleet taitavia kirvesmiehiä. Pirtin sisutuksena ovat nurkkakaapit ja orsitus. Ikkunoiden muotoiluun on kiinnitetty suurta huomiota. Huoneen ikkunat ovat suurentuneet ja huoneen valoisuus lisääntynyt. Kalliopirtin kiuas on ikäpirtin kiukaan kaltainen. Uunin rakennusaineena on käytetty liuskekiveä. yhdistämällä nämä kaksi pirttiä on perheelle saatu kaksi lämmitettävää tupaa, porstua ja ruoan säilytystila. Piippu on yhdestä puusta koverrettu ja "piippuhatulla" suojattu. Katto on tuohi-malkakatto.

[muokkaa] Päärakennus

Päärakennus, jossa on asuttu viimeisimpänä, on kookkain ja uusin asuinrakennus ja se on jo rakennettu uloslämpiäväksi. Sen kokonaispituus on 17 m ja pirtin sisämitat ovat 7,2 X 7,2 m. Se on 1900-luvun vaihteesta. Pirtin ulkoseinältä voidaan lukea vuosiluku 1895 ja kirjaimet J:L eli Juho Lipponen. Rakennus on kuitenkin pysytetty vaiheittain. Kamareihin johtavan oven lähellä on merkinnät 1903 ja 1905, jotka merkitsevät varmaan tämän osan valmistumisvuosia. Rakennuksen pohjakaaviona on paritupa, joista toinen on jaettu kahdeksi kamariksi, joissa on oma uuni. Huonejärjestykseltään se on samankaltainen Ikäpirttiin verrattuna. Pirtin tupa on laaja ja siihen on pyritty saamaan mahdollisimman paljon valoa. Lakilamppu on myös ollut käytössä. Uunin otsaosassa on kupu keräämässä ja johtamassa savut ulos savutorven kautta.

[muokkaa] Pihapiiri

• aittarivi (vanhin vuosiluku 1882)
• käymälät (1900, 1926)
• riihi (tod. näk. vanhin rakennus, 1600-luvun mallia vuosilukua ei löydy) ja kylkiäinen
• navetta (vuodelta 1951) - ja talli (vuodelta 1912)rakennus ylisineen
• lampola (vuodelta 1944)
• savusauna (vuodelta 1888)
• vinttikaivo
• ladot
• laudansahauspukit ja kujoset
• riukuaidat
• ladot
• rantalato (rakennettu käyttämättä yhtään naulaa)
• tuohisia pääskysenpesiä

[muokkaa] Lähteet

• Kolehmainen, Alfred; Laine, Veijo A. (1976): Murtovaara: Talomuseo Valtimolla. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö. ISBN 951-9363-09-2.

• Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö. Murtovaara: Talomuseo Valtimolla -esite.
• Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö: Karjalainen Viesti 2/2005, s. 13-16.
• Kolehmainen, Alfred & Laine, Veijo A.: Suomalaiset uunit. Otava. 1981, s.102-103. ISBN 951-1-06417-7.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö: Murtovaara, Valtimo
• Valtimon kunnan sivut: Matkailu: Murtovaaran Talomuseo
• Sivakan kylän sivut/Murtovaara