Natriumbikarbonaatti
Wikipedia
| Natriumbikarbonaatti | |
|---|---|
| Muita nimiä | Natriumvetykarbonaatti Ruokasooda |
| CAS-numero | 144-55-8 |
 |
|
| Molekyylikaava | NaHCO3 |
| Moolimassa | 84,0 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen jauhe |
| Sulamispiste | 50 °C (323,15 K) |
| Kiehumispiste | Hajoaa |
| Tiheys | 2,1 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 8,7 g/100 ml |
Natriumbikarbonaatti (NaHCO3), on valkoista veteen hyvin liukenevaa jauhetta, josta käytetään suomenkielessä myös nimeä natriumvetykarbonaatti. Natriumvetykarbonaatti hajoaa kuumennettaessa natriumkarbonaatiksi, hiilidioksidiksi, sekä vedeksi. Kansanomainen triviaalinimi natriumvetykarbonaatille on ruokasooda, jota käytetään leivonnassa, kun taas natriumkarbonaattia kutsutaan soodaksi.
Natriumbikarbonaatin moolimassa on 84,0 g/mol, sulamispiste 50 °C (hajoaa), tiheys 2,1 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), liukoisuus veteen 8,7 g/100 ml (20 °C) ja CAS-numero 144-55-8.
[muokkaa] Bi-etuliitteen alkuperä
Natriumbikarbonaatin kaavaa tarkasteltaessa siinä ei vaikuta olevan mitään mikä oikeuttaisi nimen bi-etuliitteen. Nimitys on peräisin Antoine Lavoisierin ajoilta (1700-luvulta), kun suoloja pidettiin metallioksidin ja epämetallioksidin yhdistelminä, jollaisina ne myös kirjoitettiin. Esimerkiksi natriumkarbonaatti, Na2CO3, kirjoitettiin muodossa Na2O · CO2. Vedyn läsnäolon selittämiseksi bikarbonaattien ajateltiin olevan vesimolekyyliin yhtyneitä suoloja. Niinpä natriumvetykarbonaatti, NaHCO3, kirjoitettiin Na2O · 2CO2 · H2O, ja sitä kutsuttiin johdonmukaisesti natriumbikarbonaatiksi. [1]
