Parapsykologia

Wikipedia

Parapsykologia määritellään tavallisesti tutkimusalaksi, joka tutkii ihmisten ja eläinten väitettyjä paranormaaleja kykyjä sekä tällaisiin kykyihin viittaavia kokemuksia.

Sisällysluettelo 1 Parapsykologiset ilmiöt 2 Parapsykologian historiaa 3 Parapsykologian historiaa Suomessa 4 PSI ja todisteet 5 Parapsykologia akateemisessa maailmassa 6 Skeptikoiden arvostelu 7 Parapsykologian puolustajia 8 Parapsykologian arvostelijoita 9 Katso myös 10 Kirjallisuutta 10.1 Suomeksi 10.2 Englanniksi 11 Aiheesta muualla 12 Lähteet

[muokkaa] Parapsykologiset ilmiöt

Parapsykologian peruskäsitteet ovat aistien ulkopuolinen aistiminen (ESP = extra sensory perception = yliaistillinen havainnointi) sekä psykokinesia (mielen vaikus aineeseen). Väitetyt parapsykologiset ilmiöt jaetaan useimmiten seuraaviin neljään ryhmään.

1. Telepatia (kr. tele = kaukana, pathos = tunteminen) eli ajatuksensiirto tarkoittaa viestin välittämistä ihmiseltä tai eläimeltä toiselle ilman, että tieto välittyy tunnettujen aistien tai tunnetun tekniikan avulla.
2. Selväaistiminen (ransk. clairvoyance) tarkoittaa, että kohteesta saadaan tietoa ilman aistien tai tunnetun tekniikan välitystä.
3. Ennalta tietäminen (prekognitio) tarkoittaa, että henkilö voi ennustaa toisen henkilön tulevia ajatuksia tai tulevia tapahtumia käyttämättä olemassa olevaa tietoa.
4. Psykokineesi (kr. psykhe = henki ja kinesis = liike) tarkoittaa, että henkilö voi vaikuttaa esineisiin tai tuleviin tapahtumiin ajattelemalla niitä (hän voi esimerkiksi liikuttaa esineitä ajattelemalla niitä).

Väitettyä paranormaalia tekijää näiden ilmiöiden taustalla on kutsuttu lyhenteellä PSI tai käsitteellä anomaalinen kognitio, ”poikkeava tietoisuus”.

[muokkaa] Parapsykologian historiaa

1800-luvulla syntyi Charles Darwinin evoluutioteoria, ja aineellisen todellisuuskäsitykseen perustuva ajattelu levisi tieteeseen. Tästä syystä aineelliseen todellisuuskäsitykseen kriittisemmin suhtautuneet perustivat Englantiin vuonna 1882 Psyykkisen tutkimuksen seuran, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Cambridgen yliopiston moraalifilosofian professori Henry Sidgwick. Myöhemmin vastaavia järjestöjä perustettiin eri maihin.

Henry Sidgwick uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin, ja hänen mielestään oli tärkeää osoittaa, että henki pystyi toimimaan irrallaan aineesta. Amerikkalainen William McDougall puolestaan oli sitä mieltä, että ainoastaan psyykkinen tutkimus voi pysäyttää materialismin etenemisen.

Nykyään ”psyykkinen tutkimus” käyttää itsestään nimitystä parapsykologia. Keskeisin hahmo tässä kehityksessä oli professori J. B. Rhine, joka johti Yhdysvalloissa Duken yliopistoon 1930-luvulla perustettua parapsykologian laboratoriota. Parapsykologit saivat Yhdysvalloissa että Euroopassa käyttöönsä tieteellisen tutkimukseen tarkoitettuja varoja.

[muokkaa] Parapsykologian historiaa Suomessa

Suomessa psyykkistä tutkimusta tukivat muun muassa monet viime vuosisadan filosofian professorit, esimerkiksi Arvi Grotenfeld ja Sven Krohn. Toiminta keskittyi aluksi vuonna 1907 perustettuun ruotsinkieliseen seuraan ja myöhemmin vastaavaan suomenkieliseen seuraan, Suomen Parapsykologiseen tutkimusseuraan. Nykyisin ruotsinkielinen toiminta on pitkälti hiipunut ja suomenkielinen toiminta on taantunut rajatiedon esitelmäkerhoksi. Suomen tunnetuimpiin parapsykologeihin kuului tuolloin läheiset suhteet Duken yliopistoon luonut Jarl Fahler.

Kanadalainen kasvatuspsykologian professori I. W. Kelly kirjoitti artikkelissaan ”Anti-Materialism and the Illusions of Parapsychology”^[1] muun muassa seuraavasti:

”Viime vuosien aikana rationalistit ovat joutuneet huolestumaan yhä uusista irrationalismin aalloista, jotka ovat levinneet Pohjois-Amerikkaan. Uusia uskontoja syntyy kuukausittain, korkeakoulujen opiskelijat lukevat astrologiaa ja vaativat salaopin kursseja yliopistoihin. Mitä meidän olisi tehtävä? Syyt näihin ilmiöihin ovat moninaiset. Minun mielipiteeni on, että parapsykologien propaganda on ainakin osasyyllinen tähän salaoppien nousuun.

Parapsykologit ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseen seuraavaan tapaan. Ensiksi parapsykologit eivät ole koskaan olleet kärkkäitä erottamaan kokeellista tiedettä salaoppien karkeista väitteistä. Tämä on aiheuttanut parapsykologian ja salaoppien julkisen sekaantumisen. Äskettäinen opiskelijain keskuudessa suoritettu tutkimus osoitti, että usko parapsykologiaan liittyi uskoon aaveisiin, ennustuksiin, tähdistä ennustamiseen ja kuolleiden ylösnousemukseen.

Toiseksi alusta alkaen nykyistä psyykkistä tutkimusta on hallinnut materialismin vastainen, puoliuskonnollinen, vanhanaikainen ajattelu, joka liittyy läheisesti taikauskoon. Tutkimusta johtaneiden henkilöiden ajattelun lyhyt tarkastelu todistaa tämän.

Vuonna 1882 Henry Sidgwick perusti Englannissa Psyykkisen tutkimuksen seuran [Society for Psychic Research, SPR]. Seuran jäsenten enemmistö uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin. Sidgwick uskoi, että oli olemassa suuri määrä todistusaineistoa sielun tai hengen riippumattomuuden puolesta... todistusaineistoa, joka tuo esiin kysymyksen sielun ruumiista erillisestä toiminnasta. Frederick Meyer, toinen huomattava jäsen, uskoi, että psyykkisen tutkimuksen päämäärä oli osoittaa sielun olemassaolo ja ihmisen sielun kuolemattomuus.

Kun psyykkisestä tutkimuksesta tuli suosittu Amerikassa, suurimpia alan vaikuttajia oli William McDougall. Hän oli kiihkeä materialismin ja evoluution vastustaja. Hän uskoi, että ainoa voima, joka voi pysäyttää materialismin voittokulun, on psyykkinen tutkimus. Hän ajatteli, että jos materialismi jatkaa leviämistään, se tuhoaa kaikki ihmiskunnan saavutukset ja siveelliset perinteet.

Professori J. B. Rhine, joka toi parapsykologian kokeellisella tieteenä Amerikkaan, oli McDougallin vaikutuksen alainen. Rhine hallitsi amerikkalaista parapsykologiaa yli kolme vuosikymmentä. Rhine kuten Sidgwick harkitsi kirkkoon liittymistä. Kuten edeltäjänsä Rhine uskoi, että parapsykologia on kumonnut materialismin. Myös muut eturivin tutkijat kuten H. H. Price, Sir Cyril Burt, C. D. Broad ja C. J. Ducasse suhtautuivat monismiin vihamielisesti.

Ikävä kyllä tilanne ei ole vuosien mittaan juuri muuttunut. Nykyään parapsykologiaa johtavat henkilöt, joiden ajattelu on tunnetusti materialismin vastaista ja puoliuskonnollista. John Randallin äskeinen kirja Parapsychology and the Nature of Life [Parapsykologia ja elämän luonne] on suuresti arvostettu parapsykologisissa piireissä. Mikä on tuon kirjan tarkoitus? Kumota fysikalismi ja evoluutioteoria (jotka ovat Randallin mukaan pelkkiä teorioita) parapsykologian avulla. Randallin mielestä Darwinin oppi on syyllinen kaikkeen yhteiskunnalliseen pahaan, muun muassa kapitalistiseen riistoon, 'olemassaolon kriisiin', joka hänen mukaansa on ominaista kulttuurillemme ja niin edelleen. Randallin mielestä vain jumalan olemassaolo voi selittää elämän synnyn. Hän kertoo meille, että 'henki vaikutti tiettyihin molekyyleihin viilenevällä planeetalla aiheuttaen äärimmäisen epätodennäköisiä aineyhdisteitä – – elämän luominen oli tiedon siirtymistä hengestä aineeseen – –'.

Näyttää myös siltä, että useimmat parapsykologit ovat pikemmin kiinnostuneita omien uskomusten todistamisesta kuin totuuden etsimisestä. Eric Dingwall, antropologi ja psyykkisen tutkimuksen veteraani huomautti vuonna 1970: 'Yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksen ja johtavien parapsykologien henkilökohtaisen tuntemuksen perusteella en voi nimetä kuin puoli tusinaa, joita voin pitää objektiivisilla tutkijoina ja kunniallisilla totuuden etsijöinä.' Tämä lausunto sisältää sen, että parapsykologian kentällä on esiintynyt valtava määrä huijausta.

Rationalisteina meidän on oltava selvillä, mitä todisteita parapsykologian puolesta on. On tärkeää tietää, ettei ESP:n olemassaoloa ole todistettu, vaikka parapsykologit väittävät päinvastaista. Englantilainen professori Antony Flew tekee tilanteesta seuraavan yhteenvedon: 'On masentavaa sanoa, että yleinen tilanne on ennallaan. Valtava määrä työtä on tehty, ehkä enemmän kuin koko aikaisemman historian aikana. Kuitenkaan ei löydy yhtään luotettavasti toistettavaa ilmiötä eikä varmasti todistettua myönteistä yksittäistapausta.'

Toisaalta, vaikka ESP:n olemassaolo olisi todistettu, tästä ei voitaisi päätellä, että materialismi on väärä. Jos nykyisen fysiikan lait eivät pysty selittämään jotakin ilmiötä, tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteivät tulevaisuuden fysiikan lait siihen pysty. Kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että materialismi olisi periaatteessa kyvytön selittämään psyykkisiä ilmiöitä. Itse asiassa dualistinen materialismin vastainen ajattelu ei pysty selittämään väittämiään ilmiöitä yhtään paremmin kuin materialismi. Ei voida nähdä, millä tavalla 'henkisen perusaineksen' (joka on käsitteellisesti ristiriitainen) olemassaolo yksinkertaistaisi asioita. Ensiksi kukaan ei ole pystynyt todistamaan, että näiden ilmiöiden, sikäli kuin niitä on olemassa, luonne on 'henkinen'. Toiseksi kaikki entiset ongelmat säilyisivät, mutta hengen olemassaolon olettaminen lisäisi mm. aineen ja hengen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia.

Yhteenvedoksi voidaan todeta, että parapsykologian on sekä muutettava kokeellisia standardejaan (useimmat parapsykologiset lehdet esittävät edelleen kaskuja kummituksista, aaveista ja lusikkain taivuttamisesta) että ajattelutapaansa. Sen on irtauduttava vanhentuneen metafysiikan painolastista.”

[muokkaa] PSI ja todisteet

Useimmat ihmiset voivat havaita omin silmin, ettei parapsykologian väittämiä kykyjä esiinny heidän ympäristössään, ellei väitettyjä spontaaneja paranormaaleja tapahtumia lasketa mukaan. Tästä syystä parapsykologian todistamiseksi on kehitetty kaksi sellaista tekniikkaa, joita niin sanotun tavallisen kansalaisen on vaikea vastustaa.

Vaikka ympäristössämme ei esiintyisi vankkoja todisteita parapsykologian todellisuuskäsityksen totuudesta, on väitetty, että kykymme tulisivat esiin suurissa massakokeissa. Suomen Yleisradio järjesti tällaisen kokeen vuosina 1952–1953. Fyysikko Reino Tuokko tutki tuloksia kansainvälisen tilastotieteilijäkongressin hyväksymillä menetelmillä, ja hän päätyi puoltamaan telepatian olemassaoloa.

Tilastotieteilijäkongressi oli kuitenkin jättänyt ottamatta huomioon erään seikan. Ihmiset eivät arvaa aaltoja, tähtiä ynnä muita kuvioita satunnaisesti, vaan jotkut kuviot ovat suositumpia kuin toiset. Esimerkiksi arvattaessa nopanheiton tuloksia ihmiset pyrkivät selvästi välttämään ykköstä ja kuutosta. Kun tämä otetaan huomioon, osoittautuu, että Yleisradion kokeissa on arvattu täysin sattumanvaraisesti.

Tämän asian todistaminen oli mutkikasta. Suomalainen psykologi G. O. Lindholm osoitti sen vuonna 1967 ilmestyneessä väitöskirjassaan^[2], joka kumosi kaikki tällä menetelmällä parapsykologian puolesta kootut todisteet.

Toisaalta voi väittää, että koska julkitulevat väitteet esimerkiksi tulevien tapahtumien ennustamisesta koskevat yleensä jotain, joko henkilökohtaisia tai laajempia dramaattisia tapahtumia, vaikkapa jonkun läheisen kuolemaa tai suuronnettomuuksia, niin pelkkä korttien kuvioiden ennustaminen on liian merkityksetöntä ja tosiaankin perustuu pelkkään arvaukseen.

Toinen menetelmä on etsiä yksilöitä, joiden väitetään pystyvän muita parempiin suorituksiin tällä alueella. Tällaisia yksityistapauksia on raportoitu suuri määrä, ja tavallisen kansalaisen on vaikea päätellä, onko kyseessä huijaus vai ei. Jos huijarit eivät itse tunnusta (näin on kyllä tapahtunut lukuisia kertoja), on usein vaikea päätellä, onko kokeessa huijattu. C. E. M. Hansel ryhtyi tutkimaan, mitä huijausmahdollisuuksia kaikkein kuuluisimpien kokeiden koejärjestelyihin oli sisältynyt. Hän kokosi tulokset yli 300-sivuiseen teokseensa ESP and Parapsychology, ja hän löysi huijauksen mahdollisuuden käytännössä jokaisesta kokeesta. Sittemmin parapsykologit arvostelivat Hanselia tarkoitushakuisuudesta parapsykologia-kritiikkiensä yhteydessä.

[muokkaa] Parapsykologia akateemisessa maailmassa

Edinburghin yliopistossa toiminut, edesmennyt parapsykologian professori Robert Morris on tiivistänyt akateemisen parapsykologian seuraavasti:

A. Parapsykologia on ilmeisen uudenlaisten, eliöiden ja niiden ympäristön välisten yhteydenpitokeinojen (PSI, psyykkiset kyvyt) tutkimista, keinojen jotka jäävät nykyään tiedeyhteisön ymmärryksen ulkopuolelle.

B. Parapsykologia on tieteiden välistä ongelma-aluetta eikä mikään erillinen tutkimushaara tai pelkkä psykologian osa-alue.

C. Parapsykologia pikemminkin asettaa kysymyksiä kuin tekee oletuksia; sen tehtävänä on tutkia joidenkin yksilöiden väitettyjä kykyjä, mutta se ei ole velvollinen olettamaan kyseisten kykyjen olemassaoloa.

D. Parapsykologiassa yhdistyy kahden työhypoteesijoukon tutkimus:

1. "pseudo-PSI-oletuksen", joka väittää, että suurin osa PSI:n olemassaoloa puoltavista todisteista – ellei jopa kaikki – on valheellista ja seurausta siitä, että ihmisiä on johdettu harhaan tai että havaintoja on tulkittu väärin, sekä

2. "PSI-hypoteesin", joka väittää, että ihmisellä on todella tietyissä olosuhteissa käytettävänään uudenlaisia yhteydenpitokeinoja.

E. Parapsykologia merkitsee päätelmiä tekevien havaitsijoiden tutkimista, ja se voi hyötyä sellaisten mallien käytöstä, joilla selvitetään, miten ihminen tekee havaintoja näennäisesti psyykkisistä tapahtumista sekä siitä, miten ihminen saattaa johtaa harhaan itseään ja muita.

F. Parapsykologia käyttää tieteen työvälineitä, kuten yksityiskohtiin pureutuvia luonnollisten tapahtumien kuvauksia, selvityksiä, hypoteesinmuodostusta ja -testausta, korrelaatiotutkimuksia, kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia olosuhteita järjestelmällisesti muuntelemalla sekä teoreettisten mallien rakentamista.

[muokkaa] Skeptikoiden arvostelu

Taikuri James Randi kertoo, että perusteettomaksi osoittautuva usko tällaisiin ilmiöihin ei rajoitu vain sivistymättömiin tai alhaisella älykkyysosamäärällä varustettuihin ihmisiin. On olemassa älykkäiden ihmisten kerhoja, ns. Mensa-klubeja, joihin otetaan jäseniksi vain niitä, jotka kuuluvat testien mukaan älykkäimmän 2 %:n joukkoon. Mensan englanninkielisen lehden (Mensa Bulletin) pääkirjoituksessa väitettiin huhtikuussa 1978, että korkea älykkyysosamäärä johtuisi pikemminkin ESP:stä kuin älystä.

Monet mensalaiset uskovat olevansa henkiparantajia, monet väittävät näkevänsä "auran" (sädekehä pyhimysten pään ympärillä, muinainen uskonnollinen käsitys).^lähde? Eräs väittää pystyvänsä nostamaan älykkään ihmisen ilmaan ajatuksen voimalla.^lähde?

Randi on luvannut miljoonan dollarin palkkion sille, joka tekee jotain yliluonnollista hänen valvontansa alaisena. Kaikkien yrittäjien tulee olla Randin itsensä hyväksymiä. Ainakin 600 henkilöä on yrittänyt, mutta kukaan ei ole toistaiseksi onnistunut läpäisemään varsinaista testiä. Filippiiniläinen Yellow Bamboo -niminen ryhmä tosin onnistui läpäisemään 2003 haasteen esitestin, mutta ryhmä ei ole päässyt vielä Randin kanssa sopimukseen varsinaisesta testistä, joka olisi tarkoitus pitää Floridassa.

Ikivanhojen taikatemppujen käyttäminen parapsykologian todistamiseen on ärsyttänyt myös muita taikureita. Esimerkiksi edesmennyt suomalainen taikuri Reijo Salminen piti ohjelmistossaan Uri Gellerin (lusikantaivuttaja) temppuja ja ”muutamia vaikeampia”.

[muokkaa] Parapsykologian puolustajia

• Hans Eysenck
• Robert G. Jahn
• Brian Josephson
• Wolfgang Pauli
• Rupert Sheldrake

[muokkaa] Parapsykologian arvostelijoita

• CSICOP
• Susan Blackmore
• Martin Gardner
• Harry Houdini
• Ray Hyman
• Penn ja Teller
• James Randi
• Skepsis ry

[muokkaa] Katso myös

• EE-ilmiö
• Okkultismi
• Paranormaali ilmiö
• Skeptismi

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

• Häyry, Heta, Hannu Karttunen & Matti Virtanen (toim.) (1989): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Suomentanut Hannu Karttunen. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. ISBN 951-9269-48-7.

• Paholaisen asianajajan paluu: opaskirja skeptikolle. Toimittaneet Risto Selin, Marketta Ollikainen ja Ilpo V. Salmi. Ursan julkaisuja, 63. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki 1997. ISBN 951-9269-88-6

• Selin, Risto (2001): Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. ISBN 952-5329-19-4.

• Tuomela, Raimo (1983): Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-334-4.

[muokkaa] Englanniksi

• Braude, Stephen E. (1979): ESP and psychokinesis: A philosophical examination. Philosophical monographs, 3rd annual series. Philadelphia: Temple University Press.

• Ray Hyman (1989). The Elusive Quarry: A Scientific Appraisal of Psychical Research, Prometheus Books, ISBN 0879755040.

• Antony Flew (Editor) (1987). Readings in the Philosophical Problems of Parapsychology. Prometheus Books. ISBN 0-87975-385-4

• Joseph Rinn (1950). Sixty Years of Psychical Research: Houdini and I Among the Spirits. Truth Seeker.

• Georges Charpak & Henri Broch (2004). Debunked!. Johns Hopkins University.

• Paul Kurtz (1985). A Skeptic's Handbook of Parapsychology, Prometheus Books. ISBN 0879753005

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Risto Selin: Parapsykologia – paljon porua, vähän villoja. Artikkeli Tiede-lehdessä.
• Skepsis ry
• Parapsykologia-artikkeli teoksessa Skeptic's Dictionary
• Science and Technology: Public Attitudes and Public Understanding: Belief in the Paranormal or Pseudoscience, National Science Foundation, 2000.
• Radion ja television telepatiakokeet. Ylen Elävä arkisto.

Parapsykologit:

• Suomen Parapsykologinen tutkimusseura ry
• Parapsykologia 2000 julkaisusarja
• Paranormaalin tieteellinen tutkijaverkosto - ParaNet ry
• Parapsychological association
• The International Survivalist Society

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ American Rationalist, July-August 1977
2. ↑ Lindholm, Gösta Olof: Fehlerquellen der sog. ASW-Versuche. Annales Academiae scientiarum Fennicae. Ser. B; 145:2. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1967.