Saima Harmaja
Wikipedia
Saima Rauha Maria Harmaja (8. toukokuuta 1913 – 21. huhtikuuta 1937) oli suomalainen kirjailija ja runoilija. Harmaja muistetaan traagisesta elämäntarinastaan ja varhaisesta kuolemastaan sekä elämää ja kuolemaa kuvaavista tunteikkaista runoistaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
Saima Harmaja alkoi kirjoittaa runoja ja suorasanaisiakin kertomuksia heti lukemaan opittuaan. Hän liittyi 15-vuotiaana Nuoren Voiman Liittoon, joka oli jo pari vuotta aikaisemmin rohkaissut häntä jatkamaan kirjoittamista. Liiton jäsenenä Harmaja itsekin myöhemmin arvosteli nuorten kirjailijanalkujen tekstejä ja rohkaisi heitä pysymään valitsemallaan tiellä.
Harmajan murrosikää varjosti paitsi nuorille tyypillinen maailmantuska, myös ruumiillinen tuska: keuhkotauti, joka antoi ensi oireitaan 1929.
Harmajan ensimmäinen runokokoelma Huhtikuu ilmestyi 1932. Nuori runoilija eli elämänsä onnellisinta aikaa, sillä hän koki palavan runoilijan kutsumuksensa saaneen vihdoin julkisen hyväksynnän. Myös rakkaus astui ensimmäistä kertaa tuoreen ylioppilaan elämään, ja hän kihlautui. Haaveet onnellisesta tulevaisuudesta sulhasen kanssa elivät vahvoina Harmajan mielessä.
Onni ei kuitenkaan ollut pitkäkestoinen. Harmajan sulhanen etääntyi yhteisistä tulevaisuudenkuvista. Harmajan kirjallisuudenhistorian yliopisto-opinnot keskeytyivät, kun keuhkotauti paheni. Parempiakin hetkiä sairaudessa oli, niin että Harmaja pääsi matkustamaan muun muassa Italiaan ja hän pystyi osallistumaan Tarton yliopiston opetukseen syyslukukaudella 1933.
Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytykseen 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva Outi kuitenkin oli ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Harmaja kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937.
Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.
Harmaja kuului Tulenkantajiin, joka oli 1900-luvun alun merkittävin kirjailijaryhmä ja johon kuuluivat myös muun muassa Mika Waltari ja Olavi Paavolainen.
Harmajan runoista on selvästi aistittavissa sairaan ja yksinäisen nuoren tytön kärsimys ja tuska. Vaikutuksia runoihinsa Harmaja sai paitsi aikalaisistaan kuten Uuno Kailaalta, myös aikaisemmilta suurilta runoilijoilta, kuten Aleksis Kiveltä ja Dantelta.
[muokkaa] Tuotanto
[muokkaa] Runokokoelmat
- Huhtikuu. Runoja, 1932
- Sateen jälkeen. Runoja, 1935
- Hunnutettu. Runoja, 1936
- Kaukainen maa. Runoja, 1937
[muokkaa] Muut runojulkaisut sekä päiväkirjat
- Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa, 1938
- Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja, 1939
- Päiväkirjan lehtiä vv. 1933-37, 1942
- Valikoima runoja, 1958
- Varhainen kevät, lisälehtiä Saima Harmajan päiväkirjoista. Toim Kirsti Toppari,1977
- Palava elämä. Päiväkirjaa, kirjeitä. Toim Kirsti Toppari, 1985
- Aamusateen maa, valikoima kokoelmista Huhtikuu, Sateen jälkeen, Hunnutettu, Kaukainen maa, Jälkisatoa. Toim. Aino-Kaarina Mäkisalo, 1988
- Sydämeni soi. Valikoima runoja ja päiväkirjaotteita, 1988
- Läheisyys, 1994
[muokkaa] Saima Harmajasta kertovat teokset
- Saima Harmaja: legenda jo eläessään. Kaarina Helakisa, 1978
