Satiiri
Wikipedia
Satiiri on huumorin alalaji, joka tarkoittaa jonkin aiheen käsittelyä niin, että se näyttää naurettavalta. Satiirissa voidaan käyttää samantapaista tekniikkaa kuin parodiassa, mutta satiiri on yleensä hienovaraisempaa.
Satiiri ei välttämättä ole aina hauska, sillä satiiri pyrkii pelkän huvittamisen sijasta esittämään myös kritiikkiä ja ottamaan kantaa. Satiirin päätarkoitus onkin koomisen sijaan pikemminkin poliittinen, sosiaalinen tai moraalinen.
Esimerkki satiirisesta kirjallisuudesta on Jonathan Swiftin Gulliverin retket, missä Swift ottaa satiirin keinoin kantaa muun muassa uskonsotiin ja ajan tieteeseen. Uskonkiistaa esittää kansaa jakava riita siitä, pitääkö kananmuna murtaa suiposta vai tylpästä päästä. Tämä riita laajentuu täysimittaiseksi sodaksi, joka vertautuu protestanttien ja katolisten sotaan Swiftin aikana. Tämän hetken suosituin suomalainen satiirisarja on Itse valtiaat.
[muokkaa] Klassiset satiiriset teokset
[muokkaa] Satiiri Suomessa
Lajin ensimmäinen mestari oli Eino Leino, joka viljeli satiiria sekä runoissa että pakinoissa. Aikalaisista Erno Paasilinna ja Veikko Huovinen ovat leimautuneet tuotannossaan nimenomaan satiristeiksi. Huovisen pahennustakin herättäneet tarinat Hitleristä, Stalinista ja Pietari Suuresta ovat klassisia satiireja, joiden ilmestyttyä kaikki eivät muistaneet, että satiirin keskeinen keino on esittää asiat päinvastoin. Muuan satiirin mestariteos on Mark Twainin Huckleberry Finn, jossa päähenkilö muun muassa kauhistelee ystävyytteen neekeriorjan kanssa, koska sellainen on muka Jumalan tahdon vastaista. Huovisen Hitler, veitikka sisältää saman kirjallisen keinon ja teoksen nimessä.
Näyttämöllä etenkin revyyteatteri on käyttänyt vanhastaan satiirin keinoja. Arvo Salon Lapualaisooppera oli parodian keinoja taitavasti soveltanut 1960-luvun satiiri 1930-luvun politiikasta.
[muokkaa] Satiirisivuja internetissä
- Lehti
- Satiiri.org
- Johannes Heinonen
- Something Awful (englanniksi)
- The Onion (englanniksi)
