Suomalaisen taruston maantiede

Wikipedia

Suomalaisessa ja karjalaisessa mytologiassa ja kalevalaisessa runoudessa esiintyy lukuisia paikkoja ja paikannimiä. Monet näistä, kuten esimerkiksi Karjala ja Imatra, ovat selvästi yhdistettävissä nykyisin tunnettuihin paikkoihin. Jotkut myyttiset paikat ovat kuitenkin kiehtoneet ihmisten mielikuvitusta, ja niiden sijainneista on kehitetty niin oppineita kuin kansanomaisiakin teorioita. Myös myyttejä tunteneilla runonlaulajilla on ollut omia käsityksiään tarunomaisten paikkojen sijainneista.

Sisällysluettelo 1 Sankarien maan ja Pohjolan sijainti 1.1 Länsi-Suomessa ja Pohjanlahden rannikoilla? 1.2 Virossa ja Etelä-Suomessa? 1.3 Mytologinen Pohjola 2 Ei-tieteellisiä teorioita sankarien maasta ja Pohjolasta 2.1 R. Dillströmin teoria 2.2 Paavo Haavikon teoria 2.3 Kimmo Aaltosen teoria 3 Muita taruston tuntemia paikkoja 3.1 Lappi 3.2 Aluen järvi 3.3 Saari 3.4 Luotola 3.5 Vuojola 3.6 Utuinen niemi 3.7 Tuonela, Manala 3.8 Lintukoto 3.9 Luonnonhaltijoiden valtakunnat 3.10 Maakunnat 4 Todelliset maat 4.1 Ruotsi, Venäjä ja Suomi 4.2 Viro 4.3 Saksa 4.4 Tanska 4.5 Yleistä 5 Muuta aiheesta 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Sankarien maan ja Pohjolan sijainti

Tutkijat ja maallikot ovat Kalevalan julkaisusta lähtien olleet kiinnostuneita varsinkin sankarien maan ja Pohjolan sijainneista, joiden sijoittamiseksi kartalle on tehty aikojen kuluessa useita ehdotuksia.

[muokkaa] Länsi-Suomessa ja Pohjanlahden rannikoilla?

Joidenkin tulkintojen mukaan sankarien kotimaa on Karjalassa päin, sillä sieltä on kerätty rikkain runous. Tämä on usein ollut myös haastateltujen runonlaulajien käsitys. Toisen näkemyksen mukaan runoja on laulettu aikoinaan kaikkialla Suomessa, mutta ne olisivat eri syistä hävinneet koko Länsi-Suomesta. Tähän viittaisivat Viron kansanrunojen ja Kalevalan yhteinen paikannimistö. Näkemystä on perusteltu myös Lounais-Suomen rikkailla arkeologisilla löydöillä ja "kalevalaisella" paikannimistöllä.

Tämän tulkinnan mukaan Pohjola olisi ollut jossain Pohjanlahden perukoilla, ehkäpä Pohjanmaalla tai Peräpohjolassa. Tätä on perusteltu muun muassa paikannimien Pohjanmaa ja Pohjola yhteneväisyydellä. Mytologiassa Pohjola myös usein esiintyy eri paikkana kuin Lappi, vaikka toisinaan nämä myös samaistetaan. Pohjolan sijaintia Pohjanlahden perukoilla on perusteltu myös runojen maantieteellisillä kuvauksilla, jotka tosin ovat hyvin epävarmoja. Kalevalan Pohjolaan pääsee meritse, kuten myös Länsi-Suomesta Pohjanlahden rannoille. Merelliset teemat ovat muutenkin voimakkaasti esillä monissa eepoksen runoissa.

Yksittäisiä ehdotuksia on ollut myös sijoittaa Pohjola kauemmas ja etelämmäs, esimerkiksi Manner-Ruotsiin ja Gotlantiin. Nämä teoriat eivät kuitenkaan ole saaneet laajaa kannatusta. Joka tapauksessa Gotlannin vanha nimi Vuojola esiintyy toisinaan kalevalaisessa runoudessa, ja Pohjolan emäntä mainitaan kerran vankkanenäiseksi Vuojolaiseksi.

[muokkaa] Virossa ja Etelä-Suomessa?

Matti Klinge esitti 1980-luvulla teoksessaan Muinaisuutemme merivallat, että Kalevala olisi sijainnut Viron pohjoisosat ja eteläisen Varsinais-Suomen käsittäneellä alueella. Pohjola olisi sijainnut Aurajoen pohjoispuolella, jossa murrepiirteet eroavat eteläisemmistä. Sammosta käyty taistelu kuvaisi tässä mallissa kiistaa Halikon alueen kauppaoikeuksista rautakauden loppupuolella. Klingen teoria ei ole saanut arkeologien tai historiantutkijoiden keskuudessa juuri lainkaan kannatusta, eivätkä nämä viittaa siihen tutkimuksissaan.

[muokkaa] Mytologinen Pohjola

Nykyisin vallitseva käsitys ei enää yritä sijoittaa Pohjolaa kartalle. Pohjolan perusta on mytologinen, vaikka siihen onkin yhdistynyt mielikuvia pohjoisista alueista, kuten Pohjanmaasta tai Lapista. Tämän käsityksen mukaan Pohjolalla olisi selitetty maailmankaikkeuden rakennetta. Vastaavasti kuin äärimmäisessä etelässä taivaankannen reunalla on kuuma Lintukoto, on äärimmäisessä pohjoisessa, maailmanpylvään juurella kylmä Pohjola, johon yhdistyy myös käsityksiä kuolleiden asuinsijasta. Pohjolaa on myös käytetty selittämään tautien, vihollisten, pimeyden, kylmän ja pahan alkuperää.

[muokkaa] Ei-tieteellisiä teorioita sankarien maasta ja Pohjolasta

[muokkaa] R. Dillströmin teoria

Insinöörikomentajakapteeni R. Dillström julkaisi 1927 kirjan Kalevala ja meri, jossa hän esitti teorian nykyisestä Varsinais-Suomesta Kalevalan runouden syntypaikkana. Hän päätyi tähän näkemykseen Kalevalassa esiintyvien vesialueiden nimitysten perusteella. Dillströmin mukaan meri johdannaisineen esiintyy Kalevalassa 202 kertaa, kun järvi vain 14 kertaa ja joki 82 kertaa. Kalevassa mainittujen luonnonpiirteiden perusteella sijainti tarkentui Varsinais-Suomeen. Ilmansuunnista luode on kirjassa mainituin ja hän katsoi viittaavan Lounais-Suomen rantaviivan suuntaan.^[1] Dillströmin teoria pohjaa vain terminologiseen analyysiin, eikä sitä tukevia todisteita, esimerkiksi arkeologisia löytöjä, ole olemassa.

[muokkaa] Paavo Haavikon teoria

Kalevalan maantieteeseen liittyvistä teorioista omaperäisimpiä lienee Paavo Haavikon 1970-luvulla esittämä ajatusleikki, jonka mukaan Pohjola olisi ollut Konstantinopoli, Pohjan Akka Bysantin keisarinna ja Sampo bysanttilainen rahanlyöntikone.

[muokkaa] Kimmo Aaltosen teoria

Kimmo Aaltonen on esittänyt spekulaation, jonka mukaan Sampo kuvaisi Saarenmaalle pudonnutta Kaalinjärven synnyttänyttä rautameteoriittia. Varhaisella pronssikaudella pudonneen rautameteoriitin sisältämä, maastoon siruina satanut elementtirauta olisi ollut erittäin arvokasta, sillä vaikka rautaa kyettiin muokkaamaan, sitä ei osattu erottaa malmista. Valtava tapahtuma olisi säilynyt kansan muistissa Sampo-kertomuksena sekä runoina tulen kivuista.^[2]

[muokkaa] Muita taruston tuntemia paikkoja

[muokkaa] Lappi

Pääartikkeli: Lappalaiset suomalaisessa kansanperinteessä

Lappi oli mytologisesti merkittävä paikka, ja sieltä olivat peräisin pelätyt ja taikavoimaiset lappalaiset. Lappi tarkoitti useilla ryhmillä omaa erämaata tai pohjoisessa päin sijaitsevia syrjäseutuja. Nämä olivat usein kaukanakin nykyisin Lappina tunnetusta alueesta.

Rutja ja Turja yhdistettiin usein Lappiin. Näillä voitiin ehkä myös erikseen viitata Ruijaan tai Kuolaan.

[muokkaa] Aluen järvi

Pääartikkeli: Aluen järvi

Kansantarinoissa taivaasta putoaa tulikipuna Aluen järveen. Järvi kuohuu yli äyräidensä ja syttyy metsäpalo. Erään hypoteesin mukaan kertomuksessa on muistuma pronssikaudella tapahtuneesta meteorin putoamisesta, joka teki Viron Saarenmaalle Kaalijärven.

[muokkaa] Saari

Saari on kalevalaisessa runoudessa paikka, joka on yleensä yhdistetty Saarenmaahan. Suomalaisessa kansantarussa Lemminkäinen käy saarella huvittelemassa neitojen kanssa. Virolaisessa kansantarussa Kalevanpoika raiskaa saarella neidon.

[muokkaa] Luotola

Luotola on perinteisesti yhdistetty Ahvenanmaahan. Luotolan rikkauksista kerrotaan toisinaan joissain tarinoissa.

[muokkaa] Vuojola

Pääartikkeli: Vuojola

Vuojola merkitsi ennen vanhaan Gotlantia, mutta tarinoissa se tuskin viittasi järjestelmällisesti Gotlantiin. Vuojolaa käytettiin melko vapaasti vieraiden paikkojen nimityksenä. Esimerkiksi Pohjolan emäntää Louhea kutsutaan eräässä runossa vuojolaiseksi.

[muokkaa] Utuinen niemi

Utuinen niemi tai ternehinen (=sumuinen) saari on hyvin yleisesti kansantarinoissa esiintyvä paikka. Joissain kertomuksissa se sijaitsee matkan varrella Pohjolaan mentäessä. Sillä tuskin viitataan järjestelmällisesti mihinkään oikeaan niemeen. Aku Ankka -tarinassa Sammon Salaisuus utuinen niemi kuitenkin paikallistetaan Mustasaareen.

[muokkaa] Tuonela, Manala

Kuolleiden maan Tuonelan eli Manalan kerrotaan perinteestä riippuen sijainneen joko tyynen mustan joen tai tulisen kosken takana tai maan alla. Käsitys veden takana olevasta Tuonelasta liittyy ehkä kalmistosaariin, saariin joissa oli hautausmaa eli kalmisto. Jotkut ovat voineet samaistaa myyttisen Tuonelan ja paikallisen kalmiston. Toisaalta eräät Vienanjoen rannalla asuneet suomensukuiset ovat lähettäneet vainajat Vienanjokea pitkin pohjoiseen, Vienanmerelle. Tutkijat kuitenkin arvelevat, että yleisemmässä käsityksessä Tuonela sijaitsi maan tai veden alla, usein myös pohjoisessa päin. Tuonela saattoi jopa olla litteän maanpinnan toisella puolella ylösalaisin elävien maailmaan verrattuna.

[muokkaa] Lintukoto

Lintukoto eli taivaan ääri sijaitsi kaukana etelässä, missä taivaankannen reunat olivat lähellä maata. Se oli täysin myyttinen paikka.

[muokkaa] Luonnonhaltijoiden valtakunnat

Muun muassa Tapiola, Ahtola ja Hiitola ovat luonnonhenkien kotipaikkoja. Tapiola ja Hiitola- nimisistä paikoista päätelleet jotkut ovat samaistaneet ne lähellä sijaitseviin metsiin.

[muokkaa] Maakunnat

Koska tarinoita kerrottiin kaikkialla Suomessa, liittyy kaikkiin historiallisiin maakuntiin ja niiden asukkaisiin tarinoita. Erityisesti kalevalaisessa runoudessa tunnettiin varsinkin Karjala, Häme ja Savo. Niillä lienee tarkoitettu jotakuinkin samaa kuin nykyisinkin.

[muokkaa] Todelliset maat

[muokkaa] Ruotsi, Venäjä ja Suomi

Ruotsi ja Venäjä esiintyivät kalevalaisissa runoissa yleisesti, eikä niiden tulkinnassa juuri ole epäselvyyttä. Suomen ollessa osa Ruotsia myös Suomea ja suomalaisia kutsuttiin Karjalaisten ortodoksien piirissä ehkä useinkin Ruotsiksi ja ruotseiksi. Myös nimi Suomi tunnettiin yleisesti. Suomi saattoi merkitä Varsinais-Suomea tai länsisuomalaisten asuttamia maita.

[muokkaa] Viro

Viro esiintyy suomalaisessa ja karjalaisessa runoudessa melko usein, mutta joskus vain jonkun toisen paikannimen, kuten Inkerin toisintona. Virosta tulee usein ihmeitä tekevä tai ihmeteoissa epäonnistuva vieras, kuten Vironkannas. Virolaisilla oli kuitenkin myös oma kalevalaisen runouden perinteensä, joka luonnollisesti käsittelee Viroa paljon.

Viron Narvasta kerrottiin sotaretken seurauksena:

Pyssy annettii akaksi,

Miekka mieleksi hyväksi.

Vietii poika ampumaa,

Marjukkaine marssimaa

Narvan kaijalle kaulle...

(SKVR:911, Narvusi, 1881)

[muokkaa] Saksa

Saksa mainitaan toisinaan, mutta sillä ei ole suurta mytologista merkitystä suomalaisille tai muille fennoskandian itämerensuomalaisille. Saksalaisiin oltiin yhteydessä lähinnä kaupankäynnin merkeissä, ja saksalaisia kauppiaita sanottiin kamasaksoiksi. Saksalaiset kauppatavarat tunnetaan, kuten "Saksan saappaat" ja "Saksan palttinat". Joskus kerrotaan myös Saksan tai Viron laivojen tulemisesta kaupantekoon.

Tänne saavat Saksan laivat,

Vierevät Viron venneet.

Tänne odrat ostetaa,

Kaurat kaksin kaupetaa...

(SKVR:964, Narvusi, 1881)

Virolaisessa mytologiassa saksalaiset ovat kuitenkin merkittävässä osassa, he ovat vainolaisia, rautamiehiä.

[muokkaa] Tanska

Jotkut paikat ovat tulleet tarinoihin lähinnä sotaretkiltä. Tällainen on esimerkiksi harvoin mainittu "Tanimarkki" tai "Taani" eli Tanska.

Mull on kullat kuun ikuiset,

Mannun polviset hopiat,

Taattoni soassa saamat,

Tanimarkin tappelossa...

(SKVR:3299, Ilomantsi, 1846)

[muokkaa] Yleistä

Monia muitakin todellisia paikkoja ja maita mainitaan satunnaisesti. Yleisesti ottaen kalevalaisen runouden tuntemat todelliset paikat ja maat ovat pääasiassa Itämeren piirissä, alueelta, johon suomalaisilla, karjalaisilla ja muilla itämerensuomalaisilla on ollut vilkkaimmat yhteydet kautta historian.

[muokkaa] Muuta aiheesta

• Muinaissuomalaisten kaikkeuskäsitykset

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ R. Dillström, Kalevala ja meri : historiaa ja tarua suomen heimon muinaisuudesta, WSOY Porvoo 1927
2. ↑ Aaltonen, Kimmo (2003) Sammon sanoja – Sammon kuvia Viitattu 28.2.2007

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kimmo Aaltonen (2003) Sammon sanoja – Sammon kuvia Kirjoitelma Kaalijärven meteoriitin yhteydestä kansanperinteeseen