Suomen Rajavartiolaitos

Wikipedia

Rajavartiolaitos (ruots. Gränsbevakningsväsendet) on sisäasiainministeriön alainen sotilaallisesti organisoitu sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen. Sen päätehtävät ovat rajavalvonta maarajoilla sekä merialueella ja rajatarkastukset ylityspaikoilla, satamissa ja lentokentillä. Tarpeen mukaan se hoitaa myös tulli- ja poliisiviranomaisten tehtäviä. Rajavartiosto osallistuu myös pelastustoimiin merellä ja erämaissa. Meripelastuspalvelun johtaminen, järjestelyt ja suorittaminen on eräs rajavartiolaitoksen näkyvimpiä tehtäviä. Näitä tehtäviä se suorittaa merivartiostojen vartiolaiva- sekä -venekalustolla sekä vartiolentueen meripelastushelikopterein. Schengenin sopimuksen myötä varsinainen rajavalvonta on keskittynyt lähinnä sopimuksen kattaman alueen ulkorajalle. Suomessa tämä tarkoittaa Venäjän-vastaista rajaa ja merirajaa.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Organisaatio 3 Rajavartiolainsäädäntö 4 Henkilöstö 5 Kalusto 5.1 Ilma-alukset 5.1.1 Helikopterit 5.1.2 Lentokoneet 5.2 Laivat ja veneet 5.2.1 Ulkovartiolaivat 6 Aiheesta muualla 7 Viitteet

[muokkaa] Historia

Rajavartiolaitos perustettiin 21. maaliskuuta 1919 valvomaan Suomen rajoja, painopisteenä Venäjän vastainen raja. Sen henkilöstö muodostui puolustusvoimien palveluksesta siirtyneistä jääkäriupseereista ja aliupseereista sekä varusmiehistä. Alusta asti palvelukseen otettiin myös värvättyä miehistöä. ^[1] Toiminnan painopisteenä oli levottoman rajan vartiointi ja tuolloin yleisten laittomien rajanylitysten estäminen. Väestö ei raja-alueilla pitänyt rajalinjaa merkityksellisenä ja ylitti rajaa vapaasti.^[2] Erityisesti Lapissa olosuhteet olivat 1920-luvun taitteessa erittäin levottomat. Muun muassa vuonna 1922 ns. läskikapinan yhteydessä suomalaisten punaupseerien joukko perusti Värriöllä tukkityömaan miehistä n. 300-miehisen sotilasosaston, joka ryösti erään rajavartioaseman ja poistui kenenkään estämättä Venäjälle. Vähäisempää rajan pinnan tiedustelutoimintaa esiintyi huomattavasti.^[3]

Rajavartiolaitoksen tehtäviin oli alusta lähtien kuulunut osallistuminen maanpuolustukseen, mutta Suomen kohottaessa puolustusvalmiuttaan 1930-luvulla rajavartiostojen valmiustehtäviä lisättiin ja niiden vahvuutta kohotettiin. Vuonna 1931 rajavartiolaitos vakinaistettiin säätämällä siitä lailla. Talvi- ja jatkosodan aikana rajavartiostot muodostivat rajapataljoonia, myöhemmin rajajääkäripataljoonia ja osallistuivat taisteluihin muun armeijan rinnalla. Jatkosodan päätyttyä rajalle sijoitetut armeijan yhtymät hoitivat rajavartiointia 1. joulukuuta 1944 saakka, jolloin rajavartiointi siirtyi takaisin rajavartiolaitoksen vastuulle.^[4][5]

Merivartiolaitos perustettiin vuonna 1930 torjumaan kieltolain aiheuttamaa laajamittaista salakuljetusta. Se käytti toimintaansa höyrykäyttöisiä vartiolaivoja ja moottoriveneitä, joista tärkeimpiä olivat nopeakulkuiset vartiomoottoriveneet.^[6] Sodan aikana merivartiostot toimivat osana laivastoa. Merivartiolaitos yhdistettiin rajavartiolaitokseen vuonna 1945.^[7]

Sodan jälkeen toiminnan painopiste oli rajavartioinnissa ja sotilaallisen kyvyn voimakkaassa kehittämisessä. Tähän syynä oli vallinnut sodan tai sisäisen levottomuuden uhka. Vasta vuoden 1947 jälkeen toimintaa alettiin kehittää rauhan ajan rajavartiointia painopisteenä pitäen. Merkittävänä ongelmana oli miehistöaineksen epätasaisuus, johon vaikuttivat huono palkkaus ja heikot työolot^[8][9]

Valtiovallan alettua suunnata entistä enemmän varoja maanpuolustukseen 1960-luvulla rajavartiolaitoksen kalusto alkoi kehittyä, samalla kun rajavartioinnista tuli houkutteleva ammatti kuihtuvien syrjäseutujen nuorisolle.^[10][11] Seuranneet vuosikymmenet ovat olleet tasaista kehitystä, jota on leimannut 1990-luvulla työn monipuolistuminen. Erityisesti rajatarkastuksien siirtyminen rajavartiostoille on ollut merkittävä uusi tehtävä. Länsirajan valvontaa on voitu keventää ja virkoja onkin siirretty itärajalle ja Suomenlahden rannikolle, joista on tullut Schengen-alueen ulkorajaa. Tärkein yksittäinen nimistömuutos on ollut 1990-luvun alussa toteutettu rajavartiokomppanioiden nimeäminen rajavartioalueiksi. Samassa yhteydessä lakkautettiin yli sata rajavartiolaitoksen toimipistettä. Merivartiostot ovat 1980-luvulta alkaen saaneet myönteistä näkyvyyttä, kun meripelastustoiminnan päävastuu on siirtynyt niille.^[12][13]

[muokkaa] Organisaatio

Rajavartiolaitos koostuu esikunnasta, Raja- ja Merivartiokoulusta sekä seitsemästä hallintoyksiköstä, jotka toteuttavat käytännön rajavalvontaa:

• Lapin rajavartiosto
• Kainuun rajavartiosto
• Pohjois-Karjalan rajavartiosto
• Kaakkois-Suomen rajavartiosto
• Suomenlahden merivartiosto
• Länsi-Suomen merivartiosto
• Vartiolentolaivue (Helsingin vartiolentue, Turun vartiolentue ja Rovaniemen vartiolentue)

Hallintoyksiköt vastaavat asemaltaan käytännössä Puolustusvoimien joukko-osastoja ja niiden komentajat ovat yleensä sotilasarvoltaan everstejä tai kommodoreja. Vartiolentolaivuetta lukuun ottamatta hallintoyksiköt jakautuvat edelleen raja- tai merivartioalueisiin, joilla on alaisinaan yhteensä 63 vartioasemaa.

Rajavartiolaitos on rauhan aikana sisäministeriön alainen hallinnollisissa asiossa, mutta sen sotilaskäskyasiat, mm. upseerinimitykset, kuuluvat presidentin toimivaltaan. Mahdollisen kriisin sattuessa rajavartiolaitos liitettäisiin osittain tai kokonaan Puolustusvoimiin. Todennäköistä on, että liitos tehtäisiin mahdollisimman myöhään, sillä ainakin Puolustusvoimien entisen asessorin Katariina Buure-Hägglundin mukaan Puolustusvoimiin liitetyt rajavartiolaitoksen osat menettäisivät poliisivaltuutensa.

Lapin- ja Pohjois-Karjalan rajavartiostoihin sekä Raja- ja Merivartiokouluun kuuluu osana rajajääkärikomppania, joka antaa varusmieskoulutusta rajavartiolaitokseen varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätyille asevelvollisille. Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on hyvä fyysinen kunto. Tyypillisesti rajavartiostojen varusmiehet, rajajääkärit, koulutetaan sissi- ja tiedustelutoimintaan, joka olisi rajavartiostojen tehtävä laajamittaisen maahanhyökkäyksen sattuessa niillä alueilla, jotka ovat vihollisen hallussa. Lisäksi rajajääkäreille koulutetaan perusteet kriisiolojen rajavartioinnista vakinaisen henkilökunnan apuna.

Vuonna 2005 tehdyllä sisäasiainministeriön päätöksellä Kainuun rajajääkärikomppania lakkautetaan vuoteen 2008 mennessä ja Lapin rajajääkärikomppania supistetaan rajajääkäriosastoksi.

[muokkaa] Rajavartiolainsäädäntö

Syyskuun 2005 alusta astui voimaan uusi rajavartiolainsäädäntö, joka laajentaa Rajavartiolaitoksen valtuuksia ja toiminta-aluetta. Aikaisemmin rajavartiolaitoksen oikeudet olivat voimassa ainoastaan sen toimialueella, joka käsitti lähinnä rajaseudun kunnat ja merten rannikot taajamien ulkopuolella. Uudessa lainsäädännössä toimivaltaa ei ole rajattu alueellisesti vaan tehtävän mukaan. Rajavartiolaitokselle on annettu oikeus toimia siellä, missä tämä on tarkoituksenmukaista rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.

Rajavartiolaitoksella on rajoitetut poliisivaltuudet. Rajavartiolaitoksen henkilökunnalla on oikeus käyttää tarpeellista voimaa järjestyksen ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi rajanylityspaikoilla, omissa toimipaikoissaan sekä muualla, missä poliisia ei ole riittävän nopeasti saatavilla. Rajavartiolaitosta voidaan käyttää varsinaisen raja-alueen ulkopuollellakin yleisen järjestyksen palauttamiseen poikkeustilanteessa. Rajavartiolaitoksella on oikeus myös suorittaa useimpien rajaliikenteeseen liittyvien rikosten esitutkinta ja käyttää tässä tarkoituksessa useimpia poliisin pakkokeinoja, puhelinkuuntelua ja peitetoimintaa lukuun ottamatta. Rajavartiolaitoksen päällikkötason virkamiehillä on lisäksi pidätysoikeus.

Rajavartiolaitoksen omaan toimintaan liittyy erikoisuutena rajatarkastus, joka toteutetaan pelkästään rajanylitysaikeen tai rajanylityksen perusteella ilman rikosepäilyä. On huomattava, että rajatarkastuksen perusteena toimii jo aie: rajan ylitystä yrittävä henkilö voidaan tarkastaa, vaikka hän luopuisikin aikeestaan jouduttuaan rajatarkastuksen kohteeksi. Rajatarkastuksessa varmistetaan rajanylittäjän henkilöllisyys sekä se, että hänellä ei ole mukanaan kiellettyjä esineitä tai aineita.

Rajavartiolaitoksen toimintaan sotilasviranomaisena liittyy lakiuudistuksessa annettu oikeus sulkea yleisöltä Rajavartiolaitoksen varuskunta-alueet ja toimipaikat. Jokaisella vähintään kapteenin arvoisella rajaupseerilla on lisäksi oikeus sulkea väliaikaisesti sotilaallisessa käytössä oleva harjoitusalue.

[muokkaa] Henkilöstö

Rajavartiolaitos rekrytoi jatkuvasti uusia rajamiehiä. Uudet rajamiehet, jotka on juuri nimitetty nuoremman rajavartijan virkaan, koulutetaan Imatralla Raja- ja merivartiokoulussa kuuden kuukauden (tulevaisuudessa vuoden) mittaisella kurssilla. Kurssin jälkeen nuoremmat rajavartijat palvelevat 3-4 vuotta rajavartiostoissa. Tämän jälkeen suoritetaan peruskurssin toinen vaihe, joka antaa pätevyyden vanhemmaksi rajavartijaksi. Kymmenkunta vuotta palvelleet rajavartijat suorittavat täydennyskurssin, jonka parhaat koulutettaan ylirajavartijoiksi jatkokurssilla.

Rajavartijan yleiset pätevyysvaatimukset ovat:

• Vähintään reservin aliupseerin koulutus (ei koske ahvenanmaalaisia)
• Ylioppilastutkinto tai vähintään kaksivuotinen ammattitutkinto
• Vähintään B-ajokortti

Fyysiselle kunnolle asetetut vaatimukset olivat vuonna 2005:

• Cooperin testin tulos 2500 m (naisilla 2300 m)
• 200 m uinti 6 minuutissa
• Näön tarkkuus kummassakin silmässä lasien kanssa väh. 1.0 ja 0.7 ilman laseja
• Normaali väri- ja kuuloaisti
• Ei kroonista ihottumaa tai haittaavaa allergiaa
• Ei herkästi oireilevaa laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa
• Palveluskelpoisuusluokka A (ahvenanmaalaisilla vastaava terveys ja kunto)

Rajavartiolaitoksen johtotehtävissä toimivat upseerit, jotka ovat saaneet nelivuotisen koulutuksensa Maanpuolustuskorkeakoulun rajavartiolinjalla. Palveluksessa on myös opistoupseereja, joiden koulutus on kuitenkin lopetettu. Teknisissä tehtävissä työskentelee n. 60 erikoisupseeria ja erilaisissa huolto- ja toimistotehtävissä n. 500 siviiliä. Lisäksi Rajavartiolaitoksella on pieni varusmiesten joukko neljässä paikassa sijaitsevissa Rajajääkärikomppanioissa.

[muokkaa] Kalusto

[muokkaa] Ilma-alukset

[muokkaa] Helikopterit

• Agusta AB 206 Jet Ranger
  • OH-HRG
  • OH-HRH
  • OH-HRI
• Agusta Bell 412
  • OH-HVD
  • OH-HVE
  • OH-HVH
  • OH-HVJ
  • OH-HVK
• Aérospatiale AS 332 Super Puma
  • OH-HVF
  • OH-HVG
  • OH-HVI

[muokkaa] Lentokoneet

• Dornier DO 228-212
  • OH-MVN
  • OH-MVO

[muokkaa] Laivat ja veneet

[muokkaa] Ulkovartiolaivat

• VL Merikarhu (valmistui 1994)
• VL Tavi (2002)
• VL Telkkä (1999)
• VL Tiira (2004)
• VL Tursas (1986)
• VL Uisko (1987)

Lisäksi 30 rannikkovartioventtä, 30 partiovenettä ja 7 ilmatyynyalusta

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Rajavartiolaitos
• Merivartiostot
• Kaakkois-Suomen rajavartiosto
• Lapin rajavartiosto

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Hyyryläinen, H. 85 vuotta rajavartiokoulutusta. Viitattu 14.2.2007
2. ↑ Rajavartiolaitos. Salmin rajavartiosto 1919–1939 Viitattu 14.2.2007
3. ↑ Rajavartiolaitos: Lapin rajavartioston synty Viitattu 14.2.2007
4. ↑ Rajavartiolaitos: Kaakkois-Suomen rajavartiosto 1944– Viitattu 14.2.2007
5. ↑ Rajavartiolaitos: Lapin rajavartiosto sodassa
6. ↑ Rajavartiolaitos: Merivartiolaitoksen perustaminen Viitattu 14.2.2007
7. ↑ Rajavartiolaitos: Saaristomeren merivartioston muodostuminen.
8. ↑ Hyyryläinen, H. 85 vuotta rajavartiokoulutusta. Viitattu 14.2.2007
9. ↑ Rajavartioliitto: Historiaa Viitattu 14.1.2007
10. ↑ Rajavartiolaitos: Saaristomeren merivartioston muodostuminen.
11. ↑ Hyyryläinen, H. 85 vuotta rajavartiokoulutusta. Viitattu 14.2.2007
12. ↑ Rajavartiolaitos: Kaakkois-Suomen rajavartiosto Viitattu 14.2.2007
13. ↑ Rajavartiolaitos: Länsi-Suomen merivartioston historiaa Viitattu 14.2.2007

	Rajavartiolaitoksen hallinnollinen jako
	Päähallintopaikka: Rajavartiolaitoksen esikunta Kaakkois-Suomen rajavartiosto | Kainuun rajavartiosto | Lapin rajavartiosto | Kainuun rajavartiosto | Länsi-Suomen merivartiosto | Pohjois-Karjalan rajavartiosto | Suomenlahden merivartiosto | Vartiolentolaivue (Helsingin, Rovaniemen ja Turun vartiolentueet)