Tiberius

Wikipedia

Tiberius nuorena

Tiberius Claudius Nero Caesar (16. marraskuuta 42 eaa. – 16. maaliskuuta 37 jaa.) oli Rooman toinen keisari, joka hallitsi vuodesta 14 jaa. kuolemaansa saakka.

Sisällysluettelo

1 Elämä ennen keisariutta
2 Elämä keisarina
3 Kirjallisuutta
4 Lähteet

[muokkaa] Elämä ennen keisariutta

Tiberiuksen vanhemmat Tiberius Claudius Nero ja Livia Drusilla kuuluivat Rooman arvostetuimpiin ylimyssukuihin. He kuitenkin erosivat, kun Tiberius oli neljän vuoden ikäinen. Livia solmi pian uuden avioliiton Octavianuksen kanssa, josta tuli myöhemmin Rooman keisari Augustus.

Tiberiuksesta kehittyi isokokoinen ja vahva mies. Hänessä oli jo nuorena tiettyä juhlallista vakavuutta, joten niinpä häntä pilkattiin nimityksellä ”ukko”.

Ikävuosien kertyessä Tiberiuksen maailmankuvasta tuli synkkä, ehkäpä siitä johtuen, että keisarillisen perheen jäsenenä hän näki paljon juonittelua, teeskentelyä ja imartelua. Hän oppi salaamaan todelliset ajatuksensa ja puhui vain vähän. Ja sekin vähä, mitä hän puhui, oli usein purevaa sarkasmia, joka loukkasi kuulijaa.

Tiberius ei erityisemmin viitsinyt kalastella kansan suosiota, vaan pysyi synkän vähäpuheisena myös liikkuessaan julkisilla paikoilla. Tiberiuksen luonteessa oli kuitenkin myös tiettyä hienostuneisuutta, sillä hän koki väkivallan vastenmieliseksi ja piti tärkeänä tiettyjen kunniakäsitysten noudattamista. Kerrotaan, että kun Tiberius soti germaaneja vastaan, tuli hänen luokseen mies, joka kertoi voivansa maksua vastaan salamurhata germaanien päällikön. Tiberius torjui ehdotuksen, sillä hän piti tuollaista menettelyä roomalaisen sotilaskunnian vastaisena.

Tiberiuksen karu olemus oli hänelle eduksi sotilaiden keskuudessa, vaikeissa rintamaolosuhteissa. Hänestä kehittyi erinomainen sotapäällikkö. Vuosina 12-9 eaa. hän liitti Pannonian Rooman valtakuntaan, ja myöhemmin hän saavutti suuria voittoja germaaneista.

Tiberius oli solminut ensimmäisen avioliittonsa kenraali Agrippan tyttären Vipsanian kanssa, ja hänellä oli tästä avioliitosta yksi poika, Drusus nuorempi. Vuonna 12 eaa. Tiberius pakotettiin eroamaan Vipsaniasta, jotta hän voisi avioitua Julian kanssa, joka oli Augustuksen tytär tämän edellisestä avioliitosta. Tiberiukselle ero Vipsaniasta oli tuskallinen, kun taas uusi avioliitto Julian kanssa oli täysi katastrofi. Lopulta Tiberius pakeni sietämätöntä avioliittoaan Rodoksen saarelle Kreikkaan, kun taas Julia alkoi pettää niin näkyvällä tavalla miestään, että Augustus katsoi parhaaksi laittaa tyttärensä ankaraan arestiin pienelle asumattomalle saarelle.

Augustus ei erityisemmin pitänyt Tiberiuksesta, mutta suostui kuitenkin parempien vaihtoehtojen puutteessa adoptoimaan tämän pojakseen vuonna 4 jaa., mikä merkitsi käytännössä sitä, että Tiberiuksesta tulisi Augustuksen seuraaja.

[muokkaa] Elämä keisarina

Augustus kuoli vuonna 14 jaa., ja senaatti vahvisti 55-vuotiaan Tiberiuksen uudeksi keisariksi. Tiberius julisti Augustuksen jumalaksi ja sanoi kunnioittavansa edeltäjänsä elämäntyötä niin, että hän toimisi kaikissa tilanteissa täsmälleen samalla tavoin kuin Augustus olisi toiminut vastaavassa tilanteessa. Tiberiuksen hallintokausi alkoi kuitenkin varsin ikävissä merkeissä, sillä joku murhautti Augustuksen tyttärenpojan Agrippa Postumuksen, joka oli potentiaalinen uhka Tiberiuksen valta-asemalle. Sitä ei tiedetä, oliko murhan taustalla Tiberius vai tämän vallanhimoinen äiti Livia.

Tiberiuksen suhtautuminen senaattiin oli hyvin vaikeasti tulkittava. Toisaalta hän antoi käytöksellään sellaisen vaikutelman, että hän haluaa jakaa valtansa senaatin kanssa. Mutta toisaalta hän myös vaivihkaa ohjaili senaattia oman tahtonsa kuuliaiseksi toteuttajaksi. Tästä seurasi puheiden ja tekojen ristiriita, ja historioitsijat pohtivat yhä edelleen sitä, mikä oli Tiberiuksen suhde valtaan. Halusiko hän vakiinnuttaa keisarin johtoaseman, vai halusiko hän ohjata kehitystä kohti vanhan Rooman tasavaltalaista hallintomuotoa?

Vaikka Tiberius oli ollut nuorempana taitava sotapäällikko, keisarina hän ei osoittanut kiinnostusta valloitussotiin. Ja vaikka hän oli hyvä hallinnon järjestäjä, alkoi sekin työ käydä hänelle vähitellen vastenmieliseksi. On arveltu, että hän sairasti masennusta. Joka tapauksessa voidaan sanoa, että hänellä oli suuret kyvyt mutta huono motivaatio. Valitettavasti huono motivaatio alkoi ilmetä usein niin, että hän ei jaksanut lyödä vastustajiaan politiikan keinoin, vaan turvautui kuolemantuomioihin, jotka perusteltiin ”keisarin vastaisella vehkeilyllä”.

Kysymys Tiberiuksen vallanperijästä oli vaikea. Ensin näytti siltä, että vallan perisi joko hänen poikansa Drusus tai veljenpoikansa Germanicus. Molemmat kuitenkin kuolivat jo Tiberiuksen hallintokauden alkupuolella. Seuraavaksi pohdittiin Germanicuksen poikien Nero Caesarin ja Drusus Caesarin mahdollisuuksia keisariksi. Mutta nämäkin kaksi kuolivat ennen Tiberiusta. Lopulta ainoaksi keisarikandidaatiksi jäi Germanicuksen poika Gaius (paremmin tunnettu lempinimestään Caligula).

Tiberius muuttui vanhetessaan yhä epäluuloisemmaksi. Pretoriaanikaartin prefekti Sejanus oli yksi niitä harvoja miehiä, joihin hän luotti. Sejanus puolestaan osasi taitavasti käyttää hyväkseen keisarin luottamusta. Hän ruokki tämän epäluuloja ja loi sellaisen vaikutelman, että vain hän pystyy takaamaan keisarin turvallisuuden.

Caprin saari

Vuonna 26 Tiberius sai tarpeekseen Rooman poliittisista juonitteluista. Niinpä hän päätti muuttaa pienehkölle Caprin saarelle asumaan. Mukaansa saarelle hän otti pienen joukon kreikkalaisia oppineita ja astrologeja. Hyvin pian alkoi kansan keskuudessa kuitenkin liikkua huhuja, joiden mukaan vanha keisari vietti aikaansa Caprilla iljettävästi irstaillen. Tiberius ei tiettävästi vaivautunut kommentoimaan huhuja.

Sejanuksen valta Rooman kaupungissa kasvoi, kun keisari asui kaukana Caprilla. Vähitellen Sejanus saavutti sellaisen itsevarmuuden, että hän alkoi suunnitella keisarin perillisten raivaamista pois tieltä. Tässä hän osittain onnistuikin, sillä kolmesta perillisestä kaksi (aiemmin mainitut Nero Caesar ja Drusus Caesar) kuoli varsin epämääräisissä olosuhteissa. Kolmas perillinen Gaius jäi henkiin, sillä vuonna 31 Tiberius sai selville Sejanuksen vehkeilyt ja järjesti tälle pikaisen teloituksen. Tiberius määräsi myös tehtäväksi perusteellisen poliittisen puhdistuksen, jossa kaikki Sejanuksen liittolaiset tapettiin.

Sejanuksen petos teki Tiberiuksesta entistäkin synkemmän ihmisvihaajan. Hänestä tuli ”Caprin erakko”.

Samaan aikaan kun Tiberius hautoi synkkiä ajatuksia Caprilla, saarnasi Jeesus Juudean provinssissa. Ei tiedetä, saiko Tiberius koskaan tietoja Jeesuksen toiminnasta ja opetuksesta. Ehkä Pontius Pilatuksen raportti Jeesuksen oikeudenkäynnistä hautautui muiden asiakirjojen alle. (Sen sijaan Jeesus kyllä tiesi Tiberiuksesta ja näki varmastikin tämän kuvan silloisissa rahoissa.) Ortodoksisessa perimätiedossa on kuitenkin säilynyt kertomus Tiberiuksen ja Magdalan Marian kohtaamisesta, josta on juontanut pääsiäismunien punaiseksi värjäämisen perinne.^[1]

Tiberius kuoli luonnollisista syistä 78-vuotiaana, vuonna 37 jaa. Harva suri hänen kuolemaansa.

Tiberiuksen hallintokautta arvioitaessa on muistettava, että provinssien asukkaiden kannalta hänen hallintokautensa oli kohtuullisen hyvää aikaa. Tiberius valitsi paikallisiksi edustajikseen päteviä miehiä, ja valtakunnassa vallitseva rauha edisti kaupankäyntiä. Jos senaatissa ja keisarin lähipiirissä vallitsikin painostava tunnelma, ei tämä häirinnyt mitenkään tavallisen roomalaisen arkea.

Tärkein lähde Tiberiuksen elämää tutkittaessa on historioitsija Tacitus. Hänen luotettavuuttaan vähentää kuitenkin se, että hän piti Tiberiusta läpikotaisin pahana miehenä, jonka hyvätkin teot olivat vain teeskentelyä. Todellisuudessa Tiberius oli ilmeisesti hyvin ristiriitainen hahmo, josta on vaikea lausua mitään lopullista tuomiota.