Tohtori Outolempi
Wikipedia
Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb
|
|
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Ensi-ilta | 1964 |
Ohjaus | Stanley Kubrick |
Käsikirjoitus | Peter George Stanley Kubrick Terry Southern |
Pääosissa | Peter Sellers George C. Scott Sterling Hayden Keenan Wynn Slim Pickens Peter Bull |
Sävellys | |
Tuotanto | Stanley Kubrick |
Elokuvayhtiö | Hawk Films Ltd. |
Kesto | 93 minuuttia |
Kieli | englanti |
Budjetti | |
Ikäraja Suomessa | K-16, vuoden 2001 jälkeen K-15 |
Jatko-osa(t) | |
IMDb | |
Elonet |
Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia on Stanley Kubrickin ohjaama elokuva vuodelta 1964. Se on kyyninen musta komedia, jossa käsitellään kylmän sodan kauhun tasapainoa, Yhdysvaltain vainoharhaista kommunismipelkoa ja ydinsodan uhkaa. Elokuvaa pidetään sekä yhtenä ohjaajansa parhaimmista töistä että yhtenä kaikkien aikojen vaikuttavimmista elokuvakomedioista. Usein Tohtori Outolempi muistetaan myös näyttelijä Peter Sellersin kolmoisroolista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juoniselostus
Yhdysvaltain armeijan kenraali Jack D. Ripper on vainoharhaisten salaliittoteorioiden vallassa ja uskoo kommunistien myrkyttävän amerikkalaisten juomavettä turmellakseen heidän "kallisarvoiset ruumiinnesteensä". Ripper lähettää ydinpommilaivueen pommittamaan Neuvostoliittoa ja linnoittautuu tukikohtaansa vastentahtoisen brittikapteeni Mandraken kanssa. Yksi käskyn saajista on majuri "King" Kongin komentama pommikone, joka suuntaa kohti Neuvostoliittoa.
Koska koneet voi kutsua takaisin vain salaisella koodilla, armeija alkaa piirittää Ripperin tukikohtaa koodin saadakseen. Pentagonin maanalaisessa Sotahuoneessa kokoontuu USA:n korkein sotilasjohto, kärjessään heikkotahtoinen presidentti Merkin Muffley, sotahullu kenraali Buck Turgidson sekä pyörätuolissa istuva entinen natsitiedemies ja ydinase-ekspertti tohtori Outolempi . Neuvostoliiton suurlähettilään de Sadeskyn avulla Muffley soittaa kuumaa linjaa pitkin Neuvostoliiton presidentille, joka on rakastajattarensa luona umpihumalassa. Käy ilmi, että Neuvostoliitto on rakentanut Tuomiopäivänlaitteen, joka tuhoaa koko maapallon ydinasein automaattisesti, jos maahan hyökätään.
Saarroksiin jäänyt Ripper ampuu itsensä, ja Mandrake saa selville salaisen koodin. Lentokoneet kutsutaan takaisin, mutta majuri Kongin koneen radiolaitteet ovat rikki ja se jatkaa matkaansa. Myös pomminpudotuslaitteisto on hajonnut, ja sitä korjaamaan ryöminyt Kong putoaa lopulta maahan ydinpommin selässä. Tuomiopäivänlaite laukeaa ja maailma tuhoutuu. Lopuksi tohtori Outolempi esittää presidentti Muffleylle pelastussuunnitelman: koska maapallo muuttuu asuinkelvottomaksi 99 vuodeksi, on maan syvimpien kaivoskuilujen pohjille rakennettava säteilysuojia, joissa tarkkaan valikoitu ihmiskunnan parhaimmisto (eli käytännössä Sotahuoneen väki ja heidän hengenheimolaisensa) voi elää tuon ajan ja pitää ihmiskunnan hengissä lisääntymishaluisten naisten kanssa. Loppukuvassa näytetään ydinräjähdyksiä "We'll meet again" -laulun soidessa taustalla.
[muokkaa] Näyttelijät
- Peter Sellers - kapteeni Lionel Mandrake / presidentti Merkin Muffley / tohtori Outolempi
- Sterling Hayden - kenraali Jack D. Ripper
- George C. Scott - kenraali Buck Turgidson
- Peter Bull - suurlähettiläs Alexi de Sadesky
- Slim Pickens - majuri T. J. "King" Kong
- Keenan Wynn - eversti "Bat" Guano
- Tracy Reed - miss Scott, kenraali Turgidsonin sihteeri
[muokkaa] Aihe
Elokuvan oli alun perin tarkoitus olla Peter Georgen romaaniin Red Alert perustuva vakava draama. Stanley Kubrick kuitenkin muutti käsikirjoitusvaiheessa elokuvan tyylilajin satiiriksi ja mustaksi komediaksi. Tällöin elokuvaan mm. kehitettiin tohtori Outolemmen hahmo ja roolihahmoille annettiin kaksimieliset nimet: presidentti Merkin Muffleyn etu- ja sukunimi ovat slangi-ilmauksia naisen sukuelimelle, kenraali Jack D. Ripperin nimen takana on viktoriaaninen seksuaalimurhaaja "Jack the Ripper" eli Viiltäjä-Jack, ja niin edelleen. Tohtori Outolemmen alkuperäinen nimi on elokuvan mukaan Merkwürdigliebe ("Outolempi" saksaksi). Elokuva loppui alun perin mykkäkomedioiden tyyliseen piirakkasotaan Sotahuoneessa, mutta Kubrick leikkasi kohtauksen pois, koska katsoi sen olevan liian farssimainen muuhun elokuvaan nähden. Tilalle tuli tohtori Outolemmen loppupuhe, jonka Peter Sellers pitkälti improvisoi.
Elokuva tehtiin vain joitakin vuosia Kuuban kriisin jälkeen, jolloin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen ydinsota oli ollut lähellä ja vältetty presidenttien John F. Kennedy ja Nikita Hruštšov välisillä puhelinneuvotteluilla. Silloisen puolustusministerin Robert McNamaran mukaan kriisi laukesi lähinnä "onnekkaan sattuman" ansiosta. Tohtori Outolemmessä on selviä kaikuja Kuuban kriisistä, ja sitä voidaan pitää karmeana esimerkkinä siitä, millaisiin lopputuloksiin Kuuban kriisi olisi saattanut johtaa. Elokuvassa on nähty myös toiseen maailmansodaan liittyvää ironiaa: mahtivaltiot, jotka kukistivat natsi-Saksan toisessa maailmansodassa, tuhoavat toinen toisensa, ja tilanteen "pelastajaksi" nousee vanha natsitiedemies jonka suunnitelmat ovat kuin suoraan Hitlerin suusta (hengissä pysyminen ja suvunjatkaminen sallitaan vain ihmiskunnan "parhaimmistolle"). Kun tohtori Outolempi selostaa suunnitelmaansa, hänen tahdottomasti toimiva oikea kätensä alkaa tehdä natsitervehdyksiä, hän kutsuu presidenttiä "mein Führeriksi", lopulta hän nousee pyörätuolistaan ja lähtee kävelemään.
Ilmestyessään kylmän sodan aikana elokuva oli jopa pelottava, koska pelko ydinsodasta oli jokapäiväistä elämää. Nykyään elokuva on melko puhdas komedia, vaikka se päättyykin atomipommien räjähdyksiin ja maapallon tuhoutumiseen yhdessä elokuvahistorian hienoimmista loppukohtauksista, jonka tragikoomista tunnelmaa säestää Vera Lynnin ikivihreä pop-klassikko We'll meet again. Sanoma ydinsodan hulluudesta tulee esille monin tavoin elokuvan aikana; se iski aikoinaan ja iskee nytkin.
[muokkaa] Hahmot
Peter Sellers näyttelee elokuvassa kolmoisroolia ja saikin suorituksestaan parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Hänen roolejaan ovat presidentti Merkin Muffley, kapteeni Lionel Mandrake ja Outolempi itse. Kaljupäisenä Muffleynä Sellers puhuu amerikkalaisella keskilännen aksentilla, Mandrakena hänellä on vahva yläluokkainen brittiaksentti ja brittiläisen upseerin stereotyyppinen olemus. Tohtori Outolemmen hahmo on elokuvan omalaatuisin: pyörätuolissa istuva, vahvalla saksalaisella aksentilla puhuva ja mielipuolelta vaikuttava entinen natsitiedemies, jonka oikea käsi tekee tahdottomia liikkeitä, kuten nousee Hitler-tervehdykseen tai yrittää kuristaa isäntänsä. Sellersin oli alun perin tarkoitus esittää myös majuri Kongia, mutta hän katkaisi jalkansa kesken kuvausten, ja tilalle otettiin Slim Pickens.
Elokuvan hahmoille on usein etsitty esikuvia. Presidentti Muffley muistuttaa ulkonäöltään demokraattisenaattori Adlai Stevensonia joka hävisi 1950-luvulla kahdet presidentinvaalit republikaani Dwight Eisenhowerille. Buck Turgidson on heikosti naamioitu parodia kenraali Curtis LeMaysta, sotahulluksi haukutusta USA:n ilmavoimien komentajasta joka Kuuban kriisin aikana halusi pommittaa Kuuban ydinasetukikohtia. George C. Scottille on jopa tehty LeMayn nenää muistuttava groteski tekonenä. Outolemmen esikuvaksi on useimmin arvailtu Henry Kissingeriä, saksalaissyntyistä turvallisuuspoliittista strategia ja presidentti Nixonin ulkoministeriä, ja Outolemmen ulkonäkö muistuttaakin Kissingeriä. Esikuvaksi on kuitenkin myös muita ehdokkaita. Yksi heistä, kyynisistä ydinsotaspekulaatioistaan tunnettu sotilasstrategi Herman Kahn, tokaisi legendan mukaan elokuvan nähtyään: "Outolempi ei olisi kestänyt Pentagonissa viikkoakaan. Hän oli liian luova."
Kriitikot ovat usein korostaneet tohtori Outolemmen miehistä maailmankuvaa. Koko elokuvassa on vain yksi nainen, kenraali Turgidsonin sihteeriä/rakastajatarta esittävä Tracy Reed, ja hänkin on valkokankaalla vain parin minuutin ja muutaman repliikin verran. Reed tunnettiin esiintymisestään Playboyn keskiaukeamalla, ja pienenä irtovitsinä majuri Kong lukee koneessaan juuri sitä Playboyn numeroa, jossa Tracy Reed poseeraa.
[muokkaa] Arvostus
Loppuvuodesta 1963 valmistuneen elokuvan ensi-iltapäivää jouduttiin lykkäämään seuraavaan vuoteen, koska USA:n presidentti John F. Kennedy salamurhattiin marraskuussa 1963, eikä tilanteen katsottu sopivan ydinsotaa käsittelevän komedian julkaisemiseen. Julkaisunsa jälkeen Tohtori Outolempi oli arvostelumenestys ympäri maailmaa. Se valittiin American Film Instituten julkaiseman sadan parhaan elokuvan listan joukkoon sijalle 26. Se sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta.