Stanley Kubrick

Wikipedia

Stanley Kubrick (26. heinäkuuta 1928, New York–7. maaliskuuta 1999) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Filmografia
- 2.1 Pitkät elokuvat
- 2.2 Lyhyet dokumettielokuvat
3 Katso myös
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Nuoruus ja työ valokuvaajana

Stanley Kubrick syntyi esikoisena bronxilaiseen keskiluokkaiseen perheeseen, johon kuului isä Jacques, äiti Gertrude ja myöhemmin nuorempi sisar, Barbara (s. 1934). Isä-Jacques oli juutalaista itävaltalais-romanialaista ja puolalaista syntyperää.

Kubrickilla oli lapsena jatkuvasti vaikeuksia koulun kanssa, minkä takia lääkäri-isä Jacques yritti hankkia pojalleen virikkeitä harrastusten kautta. Stanley Kubrick löysi täten shakin, kirjallisuuden ja valokuvauksen, jotka hän otti heti omakseen. Kubrickin koulumenestys ei parantunut uusien harrastusten myötä, mutta hän otti osaa muun muassa koulunsa orkesteriin ja valokuvauskerhoon. Koulun ohella Kubrick kävi intohimoisesti elokuvissa. Omien sanojensa mukaan hän inspiroitui tuohon aikaan nimenomaan huonoista Hollywood-elokuvista, koska ne saivat Kubrickin tajuamaan, että hänkin osaisi tehdä elokuvia.

Kubrickin valokuvausharrastus laajeni hiljalleen työksi, kun hän sai kaupattua kuviaan viimeisenä kouluvuotenaan Look-lehdelle. Kubrick sai samasta lehdestä myös vakituisen pestin, koska hänen kouluarvosanansa eivät oikeuttaneet paikkaan yliopistossa. Työskennellessään valokuvaajana Kubrick meni naimisiin ensimmäistä kertaa, ja muutti boheemiin Greenwich Villageen tuoreen vaimonsa Toba Metzin kanssa. Vapaa-aikanaan hän kävi avoimen yliopiston kursseilla, ja jatkoi ahkerasti elokuvien katsomista. Kubrick löysi tällöin New Yorkin modernin taiteen museossa muun muassa Max Ophülsin elokuvat, jotka ovat vaikuttaneet varsinkin Kubrickin kamera-ajojen käyttöön.

[muokkaa] Varhaiset elokuvat

Vaikka Kubrick onkin pitänyt aikaansa Look-lehdessä äärimmäisen tärkeänä valokuvauksen oppimisen kannalta, hän kyllästyi nopeasti arkisten aiheiden kuvaamiseen ja halusi toteuttaa unelmansa tehdä elokuvia. 21-vuotiaana Kubrick jätti Look-lehden, ja teki lyhytdokumentteja, jotka hän sai myytyä RKO-studiolle: elokuvassa Day of Fight kuvattiin nyrkkeilijän ottelupäivä ja Flying Padre kertoi matkustavasta papista. Tämän lisäksi Kubrick teki myös pienen mainoselokuvan nimeltä The Seafarers, ja joitain muita lyhytelokuvia, jotka eivät ole säilyneet tähän päivään.

Lyhytelokuvien jälkeen Kubrick teki ensimmäisen pitkän elokuvansa Fear and Desire vuonna 1953 rahoittaen sen kokonaan itse ja sukulaistensa avustuksella, mikä oli tuolloin hyvin epätavallista. Kubrickin esikoiselokuva oli kuitenkin floppi, ja ohjaaja osti kaikki esityskopiot itselleen jotta elokuvaa ei näytettäisi. Elokuva merkitsi myös hänen ensimmäisen avioliittonsa loppua, koska Kubrick tapasi kuvauksien aikana Ruth Sabotkan, jonka kanssa hän muutti yhteen avioeronsa jälkeen. Kubrick ja Sabotka menivät naimisiin vuonna 1955, ja he saivat yhdessä yhden lapsen, Katharinan (syntynyt 1953).

Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1963)

Kubrick teki myös toisen pitkän elokuvansa, tällä kertaa kaikin puolin onnistuneen rikoselokuvan Kohtalokas suudelma (Killer's Kiss, 1955) itsenäisesti, ja sai myytyä sen United Artists -elokuvastudiolle, joka levitti elokuvaa maailmanlaajuisesti. Kubrick perusti kolmatta elokuvaansa Peli on menetetty (The Killing, 1956) varten oman tuotantoyhtiön Harris-Kubrick-Productions yhdessä James B. Harriksen kanssa. Elokuva oli menestys, ja toimi myöhemmin innoittajana esimerkiksi Quentin Tarantinolle, joskaan kriitikot eivät aikoinaan pitäneet Kubrickin tavasta sekoittaa elokuvan kronologia. Elokuvan tekeminen vei kuitenkin niin paljon Kubrickin aikaa, että se maksoi lopulta hänen avioliittonsa Ruth Sabotkan kanssa.

[muokkaa] Läpimurto

Kubrickin pääsylippu suuribudjettisten elokuvien tekemiseen oli Kirk Douglasin tähdittämä Kunnian polut (Paths of Glory, 1957), joka perustuu Humphrey Cobbin romaaniin Paths of Glory. Elokuva oli menestys niin kriitikoiden kuin yleisön keskuudessa ja on kohonnut pasifistisen elokuvan klassikoksi. Kuvaukset merkitsivät myös hänen kolmannen, ja viimeiseksi jääneen avioliitonsa alkua: Kubrick tapasi Saksan Münchenissä kuvatussa elokuvassa esiintyneen Christiane Harlanin. Kubrick ja Harlan olivat naimisissa Kubrickin kuolemaan saakka, ja he saivat yhdessä kaksi lasta, Anyan (syntynyt 1958) ja Vivianin (s. 1960).

Kunnian polkujen jälkeen Kubrick yritti aloittaa uutta elokuvaprojektia, mutta huonolla menestyksellä. Kubrick alkoi ohjata Marlon Brandon tähdittämää elokuvaa Vihan riivaama (One-Eyed Jacks, 1961), mutta turhautui nopeasti: Brandon oikuttelun takia kuvaukset takkuilivat ja pitkittyivät, minkä takia Kubrick jätti elokuvan, ja Brando joutui itse ohjaamaan sen loppuun. Kubrick otti lopulta vastaan ohjaajan pestin Hollywood-spektaakkelissa Spartacus (1960). Elokuvaa ohjasi aluksi Anthony Mann, joka jätti kuitenkin leikin nopeasti kesken, koska Mannilla ja elokuvan päänäyttelijä ja tuottaja Kirk Douglasilla oli jatkuvasti taiteellisia erimielisyyksiä. Douglas ei kohdellut Kubrickia yhtään eri tavalla, ja niinpä Spartacus ja Hollywoodin tuotantojärjestelmä olivat Kubrickille poikkeuksellisen epämiellyttävä kokemus, vaikka itse elokuva olikin menestys.

Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971)

[muokkaa] Taiteellinen vapaus

Kubrick alkoi ottaa etäisyyttä Hollywoodiin ja muutti Lolitan (1962) tekemistä varten Englantiin, missä hän asui perheineen loppuelämänsä. Lolita ja sitä seurannut Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1963) olivat uskaliaisuudestaan huolimatta valtavia menestyksiä, ja niinpä Kubrick saikin täydellisen luovan vapauden tuleville elokuvilleen. Avaruusseikkailu 2001 (2001: A Space Odyssey, 1968) onkin ehkä yksi kokeilevimmista maailmanlaajuisen teatterilevityksen saaneista elokuvista. Kubrick unohti kokonaan perinteisen dramaturgisen kaavan, ja jätti paljon uraauurtavien visuaalisten efektien varaan. Varsin taiteellisesta lopputuloksesta ja kriitikkojen nihkeästä vastaanotosta huolimatta Kubrick sai jälleen aikaan jättimenestyksen, kuten myös uransa ainoan Oscarin, joka annettiin parhaista erikoisefekteistä.

Avaruusseikkailun jälkeen Kubrick aikoi tehdä pitkään suunnittelemansa elokuvan Napoleonista, mutta päätti lykätä aiheen käsittelyä elokuvan Waterloo (1970) kehnon menestyksen takia. Kubrick lähti Napoleonin sijaan työstämään elokuvaa Anthony Burgessin romaaniin Kellopeliappelsiini pohjaten. Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971) koetteli Lolitan tavoin ihmisten rajoja, tosin tällä kertaa Kubrick sai paljon vihamielisemmän vastaanoton. Ohjaajaa syytettiin väkivallan ihannoinnista, ja tappouhkauksia saatuaan Kubrick veti elokuvan pois Yhdistyneen kuningaskunnan teattereista. Kellopeliä seurannut Barry Lyndon (1975) ei herättänyt närää, mutta ei saanut myöskään Avaruusseikkailun tai Outolemmen kaltaista suosiota.

Full Metal Jacket (1987)

[muokkaa] Uran loppupuoli

Kubrick hidasti 1970-luvulla tuotantotahtiaan: seuraavien elokuvien Hohto (The Shining, 1980) ja Full Metal Jacket (1987) välillä oli seitsemän vuotta hiljaiseloa ja Kubrickin viimeiseksi jäänyttä elokuvaa Eyes Wide Shut (1999) saatiin odottaa 12 vuotta. Tiettävästi ohjaajan mielestä kelvollisten käsikirjoitusten puute hidasti itsekriittisen Kubrickin työtä. Stanley Kubrick kuoli sydänkohtaukseen kaksi viikkoa ennen viimeisen elokuvansa ensi-iltaa nukkuessaan kotonaan Harpendenissa.

Ennen kuolemaansa Kubrick suunnitteli sci-fi-elokuvaa AI. Hän oli jo kirjoittanut siihen treatmentin ja palkannut muun muassa ohjaaja Chris Cunninghamin suunnittelemaan elokuvaan erikoisefektejä. Kubrick suunnitteli ensin tekevänsä elokuvan Full Metal Jacketin jälkeen, mutta siirsi sitä myöhemmäksi, jotta tietokone-efektit ehtisivät kehittyä. Kubrickin kuoleman jälkeen Steven Spielberg otti elokuvan ohjatakseen, ja sai sen valmiiksi vuonna 2001. Suunnittelun asteelle puolestaan jäi filmatisointi kirjasta Aryan Papers, jonka tekemisen Kubrick hylkäsi Spielbergin tehtyä elokuvan Schindlerin lista (Schindler's List, 1993) samasta aiheesta.