Trilobiitti

Wikipedia

Trilobiitin fossiili n. 450 milj. vuoden takaa.

Trilobiitit (lat. Trilobita) ovat sukupuuttoon kuolleita niveljalkaisia jotka muistuttavat jonkin verran molukkirapua tai siiraa. Ne kehittyivät kambrikaudella, ja kukoistivat koko paleotsooisen maailmankauden. Viimeiset trilobiitit kuolivat sukupuuttoon permikauden lopulla 252,6 miljoonaa vuotta sitten. Trilobiitit olivat varsin pieniä; suurin osa lajeista oli vain joitakin senttimetrejä pitkiä. Suurin löydetty trilobiitti on 72 cm pitkä. Se on lajiltaan Isotelus rex ja se löytyi Kanadasta.

Sisällysluettelo

1 Trilobiittien kehitys
2 Trilobiittien pääryhmät
3 Trilobiittien katoaminen
4 Trilobiittien silmätyypit
5 Trilobiittien tutkimushistoria
6 Trilobiitien keräily
7 Trilobiitin kehitys
8 Valokuvia
9 Katso myös
10 Mineraalia silmässä
- 10.1 Kirjallisuuslähteet
11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Trilobiittien kehitys

Trilobiitin ruumiin eri osat

Trilobiittien arvellaan kehittyneen esikambrikautisesta eläimestä nimeltä Parvancorina, joka on kuin alkeellinen, kuoreton, jaokkeeton trilobiitti. Kambrikautinen Primicaris oli alkeellinen trilobiitti, jossa oli heikko ero pääosan ja häntäosan välillä. Tämä pään ja ruumiin raja on vahvistunut Naraoiassa, jossa ei ole näkyvia jaokkeita. Mutta Kuamaiassa on selvät jaokkeet. Redlichiassa oli kaikki tai lähes kaikki klassisen trilobiitin piirteet. Varhaisilla trilobiiteilla ei ollut silmiä, myöhemmin kehittyi kahden lajisia verkkosilmiä. Trilobiitit näyttävät eläneen vain merissä, ei makeassa vedessä.

[muokkaa] Trilobiittien pääryhmät

Ryhmät alkeellisuuden mukaan. Suluissa lahkojen esiintymisajat.

Agnostida (kambri-ordoviki)
Naraoiida (kambri, pehmeäruumisista lajeista koostuva lahko. Esimerkiksi Tegopelte. Naraoiaa , jonka mukaan ryhmä nimettiin, ei enää pidetä trilobiittina.)
Redlichiida (alakambri, eräs alkeellismmista)
Corynexochida (kambri-devoni)
Lichida (kambri-devoni)
Nektaspida?
Phacopida (ordoviki-devoni)
Proetida (ordoviki-permi)
Asaphida (kambri-siluuri)
Harpetida (kambri-devoni)
Ptychopariida (kambri-devoni)

[muokkaa] Trilobiittien katoaminen

Trilobiittien arvellaan joutuneen kalojen syömiksi. Lisäksi yleiset muutenkin Maan elämää tuhonneen Ordovikin ja Permin joukkotuhot hävittivät trilobiitit pois. Myös ilmastonmuutoksen uskotaan olleen yksi tekijä trilobiittien katoamiseen. On esitetty myös, että simpukat olisivat yleistyessään syrjäyttäneet trilobiiti ja näin aiheuttaneet niiden katoamisen.

[muokkaa] Trilobiittien silmätyypit

Holokroaalinen: Suuri määrä (yli 10000) pieniä linssejä jotka ovat hitsautuneet yhteen (kaksoislinssejä). Terävä näkö, liikkeen havaitseminen helppoa. Näkee vedessä yhtä hyvin kuin maallakin. Millään nykyisellä eläinlajilla ei ole yhtä hyvä näkö.
Skitsokroaalinen: Pienehkö määrä (muutamia satoja) suuria erillisiä linssejä, vain Phacopidalla, hyvä näkö.
Abathokroaalinen: Muutama kymmenen kappaletta pieniä kalsiittilinssejä, vain lajilla Eodiscina

[muokkaa] Trilobiittien tutkimushistoria

Ogygiocarella debuchii (Brongniart, 1822) oli ensimmäinen tieteellisessä julkaisussa kuvattu trilobiitti. Walesilainen luonnontutkija Edward Lhuyd (1660-1709) kuvasi sen vuonna 1698 nimittäen tätä virheellisesti litteäksi kalaksi (Flat Fish).

Saksalainen eläintieteilijä Walch tunnisti trilobiitit sukupuuttoon kuolleeksi eliöryhmäksi vuonna 1771. Trilobiitteja on tutkittu noista ajoista lähtien hyvin paljon, sillä 1800-luvulla ne olivat siellä lähes ainoa tunnettu sukupuuttoon kuollut eliöryhmä. Tämän vuoksi niitä kerättiin ja tutkittiin hyvin runsaasti.

Tärkeimpiä tšekkiläisiä trilobiittien tutkijoita ovat olleet Joachim Barrande (11.8.1799-5.10.1883), Ignaz Hawle (1.12.1783-?1886) ja August Carl Joseph Corda (22.10.1809-?16.9.1849). Nykyisistä tutkijoita tunnetuimpia ovat Richard Fortey ja Brian Chatterton.

[muokkaa] Trilobiitien keräily

Trilobiitit ovat keräilijöiden keskuudessa suosituimpia fossiileja dinosaurusten jälkeen. Trilobiitteja kerätään kaupalliseen myyntiin Venäjällä (etenkin Pietarin alueella), Markokossa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja Tšekeissä. Markossa valmistetaan runsaasti myös trilobiittiväärennöksiä.

[muokkaa] Trilobiitin kehitys

Alkionkehitys alkaa pyöreästä protaspidista, jaokkeita syntyy meraspidissa ja aikuinen trilobiitti on holaspidi.

[muokkaa] Valokuvia

Silurikauden Dalmanites limulurus

Phacopida-ryhmän trilobiitti Marokosta

Kambrikauden Asaphiscus wheeleri

Nevadia-suvun trilobiitti

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Mineraalia silmässä

Trilobiittien silmät koostuvat kirkkaasta kalsiitista eli kalkkisälvästä (kutsutaan myös islanninsälväksi) joka on kiteytynyttä pehmeää kalkkikiveä. Tämä mineraali on tunnettu kahtaistaittamisesta.