Agnostismi

Wikipedia

Agnostismi on tietoteoreettinen ja maailmankatsomuksellinen kanta siitä, että jumalasta, jumalista tai yliluonnollisista olennoista tai niiden olemassaolosta ei voida saada tietoa.

Agnostismi voi viitata myös laajemmin uskonnollisiin väittämiin esittäen, että uskonnollisista väittämistä ei yleensäkään voida saavuttaa täysin varmaa tietoa puolesta tai vastaan. Tässä merkityksessä agnostismi on eräänlainen skeptismin muoto joka keskittyy uskonnollisiin väitteisiin. Sanaa agnostismi käytetään välillä myös muista kuin jumalaan liittyvistä asioista puhuttaessa. Sanan merkitys on tällöin sama: katsottaessa puheen aiheena olevan asian olevan sellaisen, ettei asiasta voida saada tietoa.

Termin agnostikko otti käyttöön Thomas Huxley vuonna 1869. Sitä on käytetty kuvaamaan niitä ihmisiä jotka eivät ole vakuuttuneita tai eivät halua sitoutua käsitykseen, että olisi yliluonnollisia olentoja. Agnostikko yleensä katsoo, että hän ei voi sitoutua ateismiin tai mihinkään uskontoon, koska hänellä ei ole tarpeeksi tietoa uskontoon tai uskonnon kieltämiseenkään liittyvistä asioista.

Sana agnostismi tulee kreikan kielestä a (ei) ja gnosis (tieto). Agnostismia ei tule sekoittaa tulkintaan joka nimenomaisesti kieltää gnosiksen oppijärjestelmän eikä gnostilaisuuteen. Nämä ovat uskonnollisia käsitteitä joita ei yleensä liitetä agnostismiin.

Sisällysluettelo

1 Agnostismi maailmankatsomuksellisena kantana
2 Agnostinen uskonnollisuus
3 Agnostismin lajeja
4 Kirjojen lainaukset
5 Katso myös
6 Kirjallisuutta
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Agnostismi maailmankatsomuksellisena kantana

Yleisimmän käsityksen mukaan agnostismi on oppi, jonka mukaan väitettä jumalan olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta ei voida (ainakaan täysin varmasti) todistaa vääräksi, eikä myöskään oikeaksi. Agnostismi voi olla esimerkiksi uskonnottoman ihmisen kanta, joka myöntää, ettei väitettä jumalan olemassaolosta voida todistaa täysin varmasti vääräksi.

Maailmankatsomuksellisen agnostismin mukaan ei ole mielekästä uskoa ilman tietoa. Agnostikko epäilee vahvasti uskonnon todenmukaisuuden mahdollisuutta ja voi suhtautua uskontoon lähes yhtä hylkäävästi kuin ateisti. Toisaalta moni agnostikko suhtautuu ateismiin yhtä hylkäävästi kuin teisti, koska Jumalan olemassaolemattomuutta ei agnostikkojen mukaan voi todistaa. Monet agnostikot vaativat uskonnollisten ja antiuskonnollisten väitteiden perustelua samalla tavalla kuin tieteellisten väitteiden perustelua. Tämä on uskonnonfilosofiassa evidentialismiksi kutsuttu kanta.

[muokkaa] Thomas Henry Huxley

Agnostiset näkökulmat ovat yhtä vanhoja kuin filosofinen skeptismi, mutta Huxley loi termit "agnostikko" ja "agnostismi" kokoamaan hänen ajatuksensa aikalaistensa näkökulmista metafysiikan aiheisiin "asiasta joka tapahtuu ilman ulkopuolista ehtoa" ("unconditioned", Hamilton) ja "asiaa joka on mahdotonta tietää" ("unknowable", Herbert Spencer). Vaikka Huxley alkoikin käyttää termiä "agnostikko" vuonna 1869, hänen mielipiteensä oli kuitenkin jo muotoutunut jonkin verran aikaisemmin. Kirjeessään Charles Kinsleylle (23.syyskuuta 1860) hän kertoo näkökannastaan laajasti:

"En kiellä enkä varmista ihmisen kuolemattomuutta. En näe mitään syytä uskoa siihen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään keinoa myöskään osoittaa sitä epätodeksi. Minulla ei ole mitään a priori vastalauseita tätä oppijärjestelmää kohtaan. Kukaan joka jokainen päivä tai tunti joutuu olemaan luonnon kanssa tekemisissä voi kiusata itseään a priori vaikeuksilla. Anna minulle todiste joka oikeuttaisi minut uskomaan mitään muuta niin uskon sen. Miksi en uskoisi? Se ei ole puoliksikaan niin ihmeellistä kuin voiman säilyminen tai aineen tuhoutumattomuus".

"Minulle ei kannata puhua analogioista tai todennäköisyyksistä. Minä tiedän mitä tarkoitan, kun sanon, että uskon käänteisen neliön lakiin enkä aio laskea elämääni minkään heikomman vakaumuksen varaan"..

"Oma persoonallisuuteni on varmin asia jonka tiedän olevan tosi. Mutta yritykset vakuuttua siitä mitä se on johtaa minut pelkästään sanallisiin hienouksiin. Olen seulonut kaikki akanat egosta ja epä-egosta, tapahtumattomuudesta ja tapahtumista ja kaiken muunkin liian usein vain huomatakseni, että edes yrittäessäni ajatella näitä kysymyksiä ihmisen älykkyys kompuroi jonnekin syvyyksiin."..

Toinen kirje samalle kirjeenvaihtotoverille 6. toukokuuta 1863:

"En ole koskaan tuntenut pienintäkään sympatiaa a priori syille puhdasoppisuutta vastaan ja tunnen luonnostani ja mielenlaatuni vuoksi suurinta mahdollista antipatiaa kaikkea ateistista ja pakanallista oppisuuntausta kohtaan. Joka tapauksessa tiedän, että minä olen, juuri niin kuin kristitty sanoisi ja kuten minäkin näkisin ateisti ja pakana. En näe varjoakaan tai merkkiäkään suuren tuntemattoman kaiken alla olevan ilmiön todisteesta joka liittyisi Isään joka rakastaa ja välittää meistä kuten kristityt väittävät, joten jos ajatellaan muita suuria kristittyjen dogmia, sielun kuolemattomuutta ja tulevia palkintoja ja rangaistuksia mitä muita vastaväitteitä voin minä, joka olen makotettu uskomaan Aineen ja Voiman kuolemattomuuten ja selkeästi tällä hetkellä havaittavaan palkintoon ja rangaistukseen teoistamme voin esittää näille opinkappaleille? Anna minulle hiukankin todistetta ja minä syöksyn niiden kimppuun".

Nimen "agnostikko" alkuperästä Huxley antoi (Coll. Ess. v. s. 237-239) seuraavanlaisen selostuksen:

"Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön".

Huxleyn agnostismin uskotaan olevan luonnollinen seuraus 1860-luvun älyllisestä ja filosofisesta ilmapiiristä, kun papiston suvaistemattomuus yritti tukahduttaa tieteelliset löydökset, jotka näyttivät olevan vastakkain Mooseksen kirjojen ja muiden kristillisen kirkon kannattamien oppien kanssa. Agnostismia ei kuitenkaan tulisi sekoittaa deismiin, panteismiin tai muihin teismin muotoihin.

Selvyyden vuoksi Huxley vielä toteaa, että "Mielen asioissa seuraa omaa järkeäsi niin kauas kuin se sinua vie äläkä ota huomioon mitään muuta. Ja negatiivisesti. Mielenasioissa älä teeskentele, että johtopäätökset joita ei ole toteennäytetty tai olisivat todistamattomia olisivat tosia" (Huxley, Agnosticism, 1889). A. W. Momerie huomautti, että tämä ei ole mitään muuta kuin rehellisyyden määritelmä. Huxleyn määritelmä oli kuitenkin pelkkää rehellisyyttäkin laajempi joskin hän väitti, että metafyysiset asiat ovat periaatteessa mahdottomia tietää.

[muokkaa] Bertrand Russell

Bertrand Russellin pamfletti Why I Am Not a Christian[1] (suom. "Miksi en ole kristitty") perustuu puheeseen, joka pidettiin 1927. Essee käy läpi lyhyesti Russellin jumalan olemassaoloa vastustavat argumentit jonka jälkeen se käsittelee moraalisia syitä kristinuskoa vastaan. Hän kehottaa lukijaa "seisomaan omilla kahdella jalallaan ja katsomaan rehellisesti maailmaa" pitäen "pelottoman asenteen ja vapaan älykkyyden".

Russellin myöhemmässä pamfletissa Am I An Atheist Or An Agnostic? (Olenko ateisti vai agnostikko) (alaotsikolla A Plea For Tolerance In The Face Of New Dogmas ("Vetoomus suvaitsevaisuuden puolesta uusien dogmien edessä")) hän varmistaa, että on agnostikko filosofisessa mielessä, eli ettei voi tietää totuutta jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Samalla hän kuitenkin myöntää, että hänen itsensä kutsuminen ateistiksi parhaiten välittäisi hänen uskonnollisen näkökulmansa filosofisesti suuntautumattomalle yleisölle.

[muokkaa] Looginen positivismi

Loogisia positivisteja kuten Rudolph Carnapa ja A. J. Ayera luullaan joskus erheellisesti agnostikoiksi. Käyttäen argumentteja jotka olivat Wittgensteinin ("Wovon mann nicht sprechen kann, darüber muss mann schweigen" - "Mistä ei voida puhua, siitä pitää vaieta"), he pitivät mitä tahansa puhetta jumalista kirjaimellisesti hölynpölynä. Loogisille positivisteille ja saman tyylisten ajatusten kannattajille millään toteamuksilla, jotka liittyvät uskontoihin tai yliluonnollisiin kokemuksiin, ei voisi olla mitään totuusarvoa ja siitä syystä ne ovat merkityksettömiä. Mutta tämä sisältää kaikki lausunnot jumalasta, jopa ne lausunnot, jotka kieltävät, ettemme voi tietää jumalan olemassaoloa. Ayer hylkää selkeästi teoksessa Language, Truth and Logic agnostismin sillä perusteella, että agnostikko, vaikka väittääkin, että tieto jumalasta ei ole mahdollista on sitä mieltä, että jumalalla on merkitys.

[muokkaa] Agnostinen uskonnollisuus

Uskonnoton agnostikko ei usko jumalaan, koska siitä ei ole tietoa. On kuitenkin olemassa myös uskovaisia agnostikkoja. Luterilainen filosofi Juha Sihvola sanoo teoksessaan Maailmankansalaisen etiikka, että jumalan olemassaolosta ei voida sanoa mitään puolesta tai vastaan ei-uskonnollisessa mielessä, mutta jumalaan voisi silti uskoa uskonnollisen uskon kautta. Sihvola määrittelee uskonnollisen uskon toivoksi jumalan olemassaolosta. Tällainen uskon määritelmä mahdollistaa hänen mukaansa agnostismin ja uskonnollisuuden yhdistämisen.

[muokkaa] Agnostismin lajeja

Agnostismi on kärsinyt enemmän kuin muut filosofian ilmentymät terminologian moniselitteisyydestä. Esimerkkinä yritykset liittää agnostismi ateismiin. Perinteinen ateistinen vapaa-ajattelu kutsuu uskon puuttumista mihinkään yliluonnollisiin olentoihin heikoksi ateismiksi (tai negatiiviseksi ateismiksi). Heikon ateismin ja agnostismin välille voidaan kuitenkin tehdä ero, jos tehdään ero uskon ja tiedon välille. Agnostinen ateismi on molempien yhdistelmä. Vastaavasti agnostinen teismi on näkemys, jonka mukaan jumalaan voi olla rationaalista uskoa, siitä huolimatta että jumaluuden olemassaolosta ei ole tai ei voi olla tietoteoreettisesti katsoen mitään tietoa.

Muita muunnoksia:

vahva agnostismi
heikko agnostismi
apaattinen agnostismi, eli ignostismi tai apatismi
malliagnostismi

[muokkaa] Kirjojen lainaukset

Collected Essays, Thomas Huxley, ISBN 1855069229
Man's Place In Nature, Thomas Huxley, ISBN 037575847X

Tai ilmaiseksi project Gutenbergistä [2]

Why I Am Not a Christian, Bertrand Russell, ISBN 0671203231
Dialogues Concerning Natural Religion, David Hume, ISBN 0140445366,

Tai ilmaiseksi project Gutenbergistä [3]

Language, Truth, and Logic, A.J. Ayer, ISBN 0486200108

[muokkaa] Katso myös

Tietoteoria
Ateismi
deismi, Jumala, rationalismi, uskonto, uskonnollisuus, sekularismi, teismi

[muokkaa] Kirjallisuutta

Baggini, Julian (2005): Ateismi: Lyhyt johdanto. (Alkuteos: Atheism: A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Kustannus Oy Vapaa Ajattelija. ISBN 951-98702-1-0.