Vjatšeslav Molotov
Wikipedia
- Molotov on myös nimitys polttopullolle.
Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов) (s. 25. helmikuuta 1890 tai 9. maaliskuuta uutta lukua – 8. marraskuuta 1986) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja diplomaatti. Molotov ja Stalin itse olivat ainoat bolševikkien johtohahmot jotka selvisivät hengissä 1930-luvun suurista puhdistuksista.
Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (Скря́бин), hän oli säveltäjä Aleksandr Skrjabinin sukulainen. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Hänet pidätettiin 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli nyt nimetty Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Hänellä oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa 1921.
Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston puhemies (Sovnarkom), joka oli Neuvostoliiton hallituksen pääministerin asema.
Suuren katovuosien aikana 1932–1933 Molotov viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa, huolimatta nälänhädästä - johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen - hänen onnistui kerätä 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta.
Toukokuussa 1939 hänestä tuli ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri), ja hän hoiti myös pääministerin asemaa, kunnes Stalin otti sen sodan alettua kaksi vuotta myöhemmin. Molotov neuvotteli Britannian ja Ranskan kanssa elokuussa 1939, ja kun neuvottelut epäonnistuivat, hän allekirjoitti Molotov-Ribbentrop-sopimuksen Natsi-Saksan Joachim von Ribbentropin kanssa. Sopimuksen ehtojen mukaan Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17. syyskuuta 1939 Saksan vallattua maan länsiosat 1. syyskuuta alkaneessa hyökkäyksessä. Puolan itäosa liitettiin Neuvostoliittoon ja luokkavihollisten pidätykset ja siirrot alkoivat liitetyllä alueella.
Politbyroon jäsenenä Molotov hyväksyi lukuisia kansanvihollisten joukkoteloituksia. 5. maaliskuuta 1940 politbyroo hyväksyi Lavrenti Berijan valmisteleman 25700 Puolan intelligentsian jäsenen teloituksen, johon sisältyi myös 14700 puolalaista sotavankia. Katyńin verilöylynä tunnetusta tapahtumasta syytettiin sodan jälkeen saksalaisia.
Tunteja Saksan hyökkäyksen jälkeen 22. kesäkuuta 1941 Molotov julisti Neuvostoliiton taistelevan voittoon asti. Molotov oli Neuvostoliiton edustajan liittoutuneiden kokouksissa Teheranissa 1943, Jaltan konferenssissa 1945, Potsdamissa ja YK:n perustavassa kokouksessa 1945.
Molotov toimi sodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta 1952.
Stalinin kuoleman jälkeen 1953 hän pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja 1964 mennessä Molotov siivottiin puolueesta kokonaan.
Molotovin sallittiin liittyä puolueeseen jälleen 1984, tosin vain symbolisena eleenä. Hän kuoli Moskovassa 8. marraskuuta 1986 96-vuotiaana ja viimeisenä merkittävänä Venäjän vallankumoukseen 1917 osallistuneena hahmona. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa. Hänen nimensä mukaan on nimetty myös esim. Suomen talvisodassa käytettyjä Molotovin cocktaileja.
[muokkaa] Aiheesta muualla
 |
Ukrainan kommunistisen puolueen ensimmäiset sihteerit |
|
Jevgenija Boš 1917–18 | Stanislav Kosior 1919-20 | Vjatšeslav Molotov 1920-21 | Dmitri Manuilski 1921-23 | Emmanuil Kriving 1923-25 | Lazar Kaganovitš 1925–28 | Nikita Hruštšov 1938–1947 | Lazar Kaganovitš 1947 | Nikita Hruštšov 1947–49 | Leonid Melnikov 1949–53 | Oleksy Kyrytšenko 1953–57 | Mykola Pydhorny 1957–63 | Petro Šelest 1963–1972 | Volodymyr Štšerbytsky 1972–89 | Stanislav Gurenko 1990–91 |
