Wilhelm Keitel

Wikipedia

Wilhelm Keitel (22. syyskuuta 1882, Hannover – 16. lokakuuta 1946, Nürnberg) oli saksalainen sotamarsalkka ja OKW:n (Oberkommando der Wehrmacht) komentaja toisessa maailmansodassa.

Keitel värväytyi armeijaan 1902 ja hänet ylennettiin vänrikiksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän oli sotilasarvoltaan kapteeni. Keitel haavoittui vakavasti kranaatista syyskuussa 1914. Pian hänet nimitettiin pataljoonan komentajaksi ja hän palveli 199. jalkaväkirykmentissä vuonna 1917.

Sodan jälkeen Keitel liittyi oikeistolaisiin vapaajoukkoihin. Keitel oli edelleen armeijan palveluksessa. Wilhelm Keitel ylennettiin everstiluutnantiksi helmikuussa 1929. Kun Adolf Hitleristä tuli valtakunnankansleri 1933, Hitler nimitti Keitelin ystävän Werner von Blombergin puolustusministeriksi. Von Blomberg esitteli Keitelin Hitlerille. Helmikuussa 1938 Keitel nimitettiin OKW:n (Wehrmachtin ylin johto) esikuntapäälliköksi ja sodan aikana hänestä tuli yksi OKW:n tärkeimmistä henkilöistä. Sotaonni kääntyi Stalingradin tappion myötä ja neuvostojoukkojen saarrettua Berliinin. Ennen itsemurhaansa Hitler pyysi Keiteliä auttamaan suuramiraali Karl Dönitziä armeijan mobilisoimisessa. Saksan antautumisen jälkeen toukokuussa 1945 Keitel vangittiin.

Wilhelm Keiteliä syytettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä: 1. Osallistuminen salaliittoon rauhaa vastaan, 2. Rikokset rauhaa vastaan, 3. Sotarikokset ja 4. Rikokset ihmiskuntaa vastaan. Wilhelm Keitel todettiin Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syylliseksi kaikki neljään syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan 1946. Hänet teloitettiin hirttämällä saman vuoden lokakuussa.