Ydinvoimakeskustelu

Wikipedia

Ydinvoimakeskustelu on ydinvoimaa ja sen käyttöä koskevaa yhteiskunnallista keskustelua. Ydinvoiman käyttö on tavallisesti ollut voimakkaasti polarisoitunut poliittinen kysymys ja siihen liittynyt keskustelu ja kampanjointi innokasta, välillä suorastaan intohimoistakin. Toisaalta sovitteleviakin puheenvuorojakin esiintyy ja monet kieltäytyvät näkemästä niin ydinvoimalla kuin sen vaihtoehdoillakaan yksinomaan hyviä tai huonoja ominaisuuksia.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Keskustelun osapuolet 2.1 Kansalaiset 2.1.1 Mielipidemittausten tuloksia 2.2 Tiedeyhteisö ja viranomaiset 2.3 Kansalaisjärjestöt 3 Ydinvoimakeskustelun argumentit 4 Keskusteluun osallistuneita merkittäviä henkilöitä 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla 6.1 Ydinvoimalle myönteisiä sivuja 6.2 Ydinvoimalle kielteisiä sivuja

[muokkaa] Historia

Samaan aikaan kun tieteellinen tutkimus saavutti kehityksen asteen, jossa ydinreaktioiden hyödyntäminen tekniikassa tuli mahdolliseksi, oli maailmassa käynnissä historian suurin yksittäinen konflikti: toinen maailmansota. Ensimmäiset ydintekniikan sovellukset tehtiin sodan aikana ydinaseissa ja vasta sodan päätyttyä alkoi toden teolla tutkimus atomin ytimen energian käyttämiseksi rauhanomaisissa tarkoituksissa. Ydinvoimaan suhtauduttiin aluksi lähes yksimielisen optimistisesti: se nähtiin ydinaseriisunnan näkökulmasta ydintekniikan sotilaallisen käytön vaihtoehtona, suunnattomana energiavarana joka tarjoaisi suuria määriä edullista energiaa sekä tapana hillitä fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvää luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä.

Vasta 1960- ja 1970-luvulla alkoi tulla näkyviin jakautuminen ydinvoiman kannattajiin ja vastustajiin. Jotkut olivat huolissaan ydinvoiman käytön turvallisuudesta ja seurauksista, radioaktiivisista jätteistä. Toiset, etunenässä Rooman klubi, kiistivät jatkuvan taloudellisen kasvun ja siihen liittyvän kasvavan energiankulutuksen hyödyllisyyden ylipäätään. Vuonna 1979 Yhdysvaltain Harrisburgissa, sekä 1986 entisen Neuvostoliiton Tsernobylissä tapahtuneet ydinvoimalaonnettomuudet nostivat ydinvoiman vastustuksen ja siihen liittyvän poliittisen liikehdinnän huippuunsa, millä on ollut huomattava vaikutus siihen, että ydinvoiman osuuden kasvettua 80-luvulla yli 15%:iin maailman sähköntuotannosta sen osuus ei ole enää kasvanut kokonaisenergiankulutusta nopeammin.

[muokkaa] Keskustelun osapuolet

[muokkaa] Kansalaiset

Ydinvoima on osoittautunut kansalaismielipidettä kärjistäväksi aiheeksi. Monilla on hyvin voimakas ydinvoimakanta ja monet myös tuovat mielipidettään aktiivisesti esille. Ydinvoima on aiheena yksi lehtien mielipidepalstojen ja netin keskustelupalstojen kestosuosikkeja. Ydinvoimaan liittyen järjestetään myös mielenosoituksia, mielenilmauksia ja mainoskampanjoita. Ydinvoimakielteiset mielenosoitukset ovat myönteisiä yleisempiä. Äärimmillään on nähty jopa lainvastaisia ja vaarallisiakin tapoja ottaa kantaa ydinvoimakysymykseen: esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalaitoksen rakennustyömaalle on yritetty tunkeutua huolimatta siitä että kyseessä oli räjäytystyöalue.

Useimmissa mielipidemittauksissa ydinvoiman käyttö saa osakseen enemmän kannatusta kuin vastustusta. Toisaalta mielipidemittaukset antavat varsin yksiulotteisen kuvan monipuolisesta kysymyksestä, sillä ne tarjoavat vain mahdollisuuden kyllä tai ei -vastaukselle. Todellisuudessa ihmisten mielipide ydinvoimaan saattaa vaihdella riippuen siitä onko kyse lisärakentamista, fissio- vai fuusioenergiasta ja mitkä ovat käytettävissä olevat ydinvoiman vaihteohdot. Lisäksi ydinvoimakantaan saattaa vaikutta ydinvoiman käyttöympäristö, kuten esimerkiksi ydinvastuuvakuutuksen ehdot ja ilmastonmuutos. Tätä monimutkaisuutta kuvastanee mielipidemittauksissa varsin huomattava ei osaa sanoa -vastauksen antaneiden määrä. Toisaalta kysymys saattaa olla tiedon puutteestakin tai siitä ettei vastaaja pidä asiaa tärkeänä.

[muokkaa] Mielipidemittausten tuloksia

Kansalaisten suhtautumista ydinvoimaan on selvitetty useilla kyselyillä. Alla eräiden mielipidemittausten tuloksia.

	Euroopan unioni: █ 30 % kannattaa ydinvoiman lisäämistä, █ 61 % kannattaa ydinvoiman vähentämistä[1]		Yhdysvallat: █ 67% kannattaa ydinvoimaa, █ 26% vastustaa 2/2005 Bisconti Research
	Suomi: █ 40% hyväksyy kuudennen ydinvoimalan rakentamisen, █ 39% vastustaa (EVA, helmikuu 2007)		Ruotsi: █ 82% kannattaa ydinvoiman käyttöä Ruotsissa, █ 14% vastustaa 23.3.2005 Analysgruppen

Ydinvoiman lisärakentamisen kannatus Suomessa on vaihdellut. Esimerkiksi Suomen Gallupin tutkimuksen mukaan joulukuussa 2001 lisärakentamista kannatti 40% ja vastusti 33% vastaajista. Kannastaan epävarmoja oli 28%. Otos oli 1506 henkilöä. Syyskuussa 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan ydinvoimaa kannatti 53% ja vastusti 41% (Taloustutkimus, syyskuu 2006).

[muokkaa] Tiedeyhteisö ja viranomaiset

Ydintekniikan ja ydinfysiikan alan asiantuntijat eivät kovin usein ota näyttävästi kantaa ydinvoiman puolesta tai sitä vastaan. Sen sijaan heidän roolinsa on yleensä ollut asiatiedon tuominen keskusteluun. Viranomaiset, yliopistot ja tieteelliset järjestöt yleensä tuovat tietonsa julkisesti saataville ja vastaavat sekä toimittajien että yksityisten kansalaisten kyselyihin. Ydinvoimakeskustelu on kuitenkin usein niin voimakkaasti polarisoitunutta, että asiantuntijoiden tiedot saattavat välittyä heikosti kansalaisten enemmistölle. Ydinvoimaan, säteilyyn ja radioaktiivisuuteen liittyykin monia sangen yleisiä virhekäsityksiä.

[muokkaa] Kansalaisjärjestöt

Monet kansalaisjärjestöt ovat ilmoittaneet kannakseen ydinvoiman vastustamisen. Näistä huomattavimpia ovat Greenpeace ja Maan ystävät. Järjestöt järjestävät usein mielenosoituksia ja muita näyttäviä ydinvoiman vastaisia tempauksia sekä pyrkivät nostamaan ydinvoiman kielteisiä puolia ydinvoimakeskusteluun ja sitä kautta vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen. Myös kuluttajajärjestöt ovat ottaneet kriittisiä kantoja ydinvoiman lisärakentamiseen.

Ydinvoiman kannattamisen tehtäväkseen ilmoittaneet järjestöt ovat huomattavasti harvinaisempia ja yleensä jäsenmäärältään pienempiä. Suomessa yksi tällainen järjestö on Ydinenergianuoret. Vaikuttaakin siltä, että vaikka ydinvoiman kannattaminen on kansalaisten parissa yleisempää kuin vastustaminen, ei puoltavaa mielipidettä tyypillisesti ajeta yhtä aktiivisesti. Suomessa voimalahankkeisin ovat ottaneet ymmärtäviä kantoja myös työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöt.

[muokkaa] Ydinvoimakeskustelun argumentit

Ydinvoimaa sekä vastustetaan että puolustetaan monin erilaisin argumentein. Tässä on käsitelty molempien osapuolten merkittävimpiä argumentteja sellaisina kuin ydinvoiman kannattajat ja vastustajat ne usein esittävät. Neutraalimman esityksen käsitellyistä aiheista löytää kutakin aihetta käsittelevästä artikkelista.

Ydinvoiman vastustajat	Ydinvoiman kannattajat
Ydinturvallisuus
Ydinonnettomuuden uhka ydinlaitoksessa on merkittävä. Ydinlaitoksissa sattuneet onnettomuudet – kuten Tšernobylin ja Three Mile Islandin onnettomuudet – ovat huolestuttavia. Ydinlaitosten turvallisuutta heikentäviä tapahtumia sattuu yhä, kuten Ruotsin Forsmarkin vuoden 2006 läheltä piti -tilanne näytti. Kokemus osoittaa vakavien onnettomuuksien olevan mahdollisia myös länsimaissa. Arvioita, joita onnettomuustodennäköisyyksistä on tehty, ovat arveluttavia. Vakavan onnettomuuden seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Säteilyturvakeskus on löytänyt Suomen viidennen ydinvoimalan työmaalta jo satoja turvallisuuspuutteita. Ydinvoimalaan kohdistuvan terrorismin uhka on olemassa. Ydinonnettomuuden mahdollisuuden hyväksyminen on moraalinen kysymys.	Ydinturvallisuus on länsimaissa hyvällä tasolla ja ydinvoiman riskit henkilövahingoille tai ympäristöhaitoille ovat pienemmät kuin vaihtoehdoilla. Ydinvoiman vaihtoehtoihin liittyy jatkuvia ympäristöhaittoja, kuten kasvihuonepäästöt, öljyonnettomuudet, ilmansaasteet, happosateet ja niin edelleen. Epätodennäköisen ydinonnettomuuden vaikutuksia pitäisi verrata niihin. Suomeen rakennettava viides ydinreaktori perustuu pitkäaikaiseen saksalais-ranskalaiseen kehitykseen ja on turvallisin teknillisin suunnitteluperiaattein jo olemassa olevista uusimmista ranskalaisista voimaloista hieman kehitetty versio. Ydinvoimalaan kohdistuvan terrorismin uhka on pieni.
Ydinaseet
Uraanikaivoksista saadusta uraanista voi rikastaa ydinasemateriaalia. Tämä pätee niin käytettyyn kuin käyttämättömään ydinpolttoaineeseen. Ydinteknologian leviäminen lisää mahdollisuuksia hankkia ydinaseita, eikä Kansainvälinen ydinsulkujärjestelmä kykene puutteellisuudessaan estämään tätä tapahtumasta. Jokin maa voisi peitellä ydinvoimateollisuudella sotilaallista ydinohjelmaa, kuten on epäilys Iranin kohdalla. Intia ja Pakistan hankkivat paljon asetuotantoon käytettyä ydinteknologiaa länsimaista ilmoittaen aikeekseen sen rauhanomaisen käytön.	Ydinaseiden ja ydinvoiman välinen yhteys on heikko. Luonnonuraanin ja ydinpolttoaineen rikastusaste on vain 0,5–5 % siinä missä ydinaseissa käytettyn materiaalin rikastusasteen tulee olla yli 90 %:iin. Ydinvoimala on turha asetta havittelevalle valtiolle. Ydinaseen valmistamiseen vaadittu tekniikka ei ole samaa kuin rauhanomaisessa ydinteknologiassa, eikä yksikään maa ei ole ryhtynyt ydinasevallaksi ydinvoimaloita hyödyntämällä. Lisäksi joku maa voi halutessaan hankkia ydinaseen ilman voimaloita, kuten kaikki nykyiset ydinasevallat ovat tehneet Pakistania ja Intiaa lukuun ottamatta. Nekään eivät tiettävästi käyttäneet ydinvoimaloitaan aseohjelmassa. Ydinsulkujärjestelmää voidaan kehittää. Aseistariisunnassa ydinvoima sen sijaan on hyödyllinen, sillä ydinvoimaloissa hävitetään ydinaseriisunnasta saatavaa asemateriaalia.
Energiatalous
Ydinlaitoksen purkukustannukset ja ydinjätehuollon kustannukset ovat huomattavia ja niitä, samoin kuin ydinpolttoaineen hintakehitystä, on mahdoton ennustaa tarkkaan. Ydinvoimaloiden ydinvastuuvakuutuksissa on omavastuuosuus ja ne on sovittu tietylle korvaussumalle, joten valtio voisi joutua korvaamaan vahinkoja jos ne ylittävät korvaussumman. Olisi Suomelle edullista, jos ydinvoiman osuus maailman energiantuotannosta vähenisi. Tämä avaisi mahdollisuuksia uuden energiateknologian vientiin muihin maihin. Uusiutuvat energianlähteet ovat huomattavasti ydinvoimaa työllistävämpi ratkaisu. Ydinvoiman käytön ja uusiutuviin energianlähteisiin siirtymisen välillä on ristiriita. Investoinnit ydinvoimaan ovat pois uusiutuvilta energianlähteiltä eivätkä edistä energia-alan kehitystä. Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen yhteydessä sovitun risupaketin toteuttaminen on unohdettu tyystin. Ydinsähkön verrattaen alhainen hinta on näennäistä ja johtuu muun muassa valtavista eroista eri energiantuotantomuotojen kehittämiseen käytetyissä resursseissa, piilotuista ja epäoikeudenmukaisesta verotuksesta. Sähkön alhainen loppuhinta on haitta, ei etu. Halpa sähkö johtaa energiankulutuksen kasvuun ja siten lisäenergian tarpeeseen ja kasvihuonepäästöihin. Sähköntuotannon omavaraisuus ei käytännössä parane ydinvoiman myötä sähkönkulutuksen jatkuvan kasvun johdosta. Suuret ydinvoimayksiköt merkitsevät tuotannon häiriintyessä suurta vajausta sähköntuotantoon. Ydinvoiman rakennuspäätös sitouttaa kymmeniksi vuosiksi joustamattomaan, keskitettyyn sähköntuotantoon, vaikka tekniikan edistyessä sähköntuotannossa pitäisi siirtyä pienen mittakaavan paikalliseen tuotantoon. Suomessa ydinvoima ei ole kotimaista, vaan hankkeen pääoma, työvoima, suunnittelu, teknologia ja ydinpolttoaine ovat kaikki ulkomailta. Myös uraani jalostetaan aina ulkomailla, vaikka siirryttäisiinkin Suomessa louhitun uraanin käyttöön.	Ydinsähkö on usein halvinta sähköä vesivoiman jälkeen, ja näin on myös Suomessa. Vaihtelut uraanin markkinahinnassa eivät suhteellisessa pienuudessaan juuri vaikuta ydinsähkön kokonaishintaan. Jätehuoltokustannusten ja ydinvoimalan purkukustannusten kattaminen tapahtuu ydinsähkön hintaan sisällytetyllä maksulla. Onnettomuustilanteen taloudelliset kustannukset ovat tyypillisesti olleet siedettäviä verrattuna ydinvoimayhtiöiden liikevaihtoon. Lisäksi ydinonnettomuuden mahdollisuus on hyvin pieni ja ydinvoimaloilla on lakisääteinen ydinvastuuvakuutus, kun taas muut voimalat aiheuttavat normaalikäytössäkin ympäristöhaittoja ilman korvausvastuuta. Ydinvoiman ja uusiutuvien energioiden yhtäaikaiselle käytölle ei ole ristiriitaa. Esimerkiksi ydinvoimamaa Suomi käyttää ydinvoimatonta Tanskaa huomattavasti enemmän uusiutuvaa energiaa. Ydinvoima lisää Suomen energiantuotannon omavaraisuusastetta ja vähentää tarvetta tuontienergialle, mikä on tärkeää muun muassa mahdollisia energiakriisitilanteita ajatellen. Monet öljy- ja maakaasuvarojen ehtymisen vaikutuksista huolestuneet pitävät ydinvoimaa ainoana realistisena vaihtoehtona fossiilisista ja uusiutumattomista polttoaineista saatavan energian korvaamiseksi. Energiapulan torjuntaa ja päästöjä aiheuttavien voimalaitosten korvaamista ajatellen on etu, että ydinvoimaa voidaan tuottaa suhteellisen helposti erittäin suuria määriä. 2000-luvun reaktoreissa purkukustannukset otetaan rakennusvaiheessa huomioon, eivätkä ne nouse yhtä mittaviksi kuin käytöstä poistuvien vanhojen reaktoreiden kohdalla.
Ydinjäte ja louhinta
Pitkäaikaisesti radioaktiivisen ydinpolttoaineen jätehuolto on ratkaisematon ongelma. Satatuhatta vuotta, jonka ydinjäte säilyy radioaktiivisena, on liian pitkä aika jotta ihmiskunta voisi ottaa siitä vastuun. Loppusijoituskapselit voivat rikkoutua loppusijoituksen pitkän keston aikana vaarallisin seurauksin. Ydinjätteen kuljetus on riskialtista. Vaarallista ainetta saattaa joutua terroristien käsiin. Ydinpolttoaineen jälleenkäsittely on ympäristölle vaarallista toimintaa. Ydinvoimaloiden lauhdevesien lämpötila vaikuttaa voimalan lähiympäristöön ja lauhdeveden sisäänottoputken ajoittainen klooraus vaikuttanee eliöstöön. Lämmin lauhdevesi vaikuttaa purkualueen eliöyhteisöön suosien lämpimien vesien lajeja ja karkottaen kylmien vesien lajit. Lauhdeveden lämpötilan mukana kiertävät kalojen nuoruusvaiheet ja selkärangattomat usein kuolevat ennen paluuta mereen. Lisäksi lauhdevesi sisältää aika-ajoin pieniä määriä radioaktiivisuutta, joka saattaa laskeutua sedimenttiin tai sitoutua eliöihin. Ydinpolttoaineen kierrättämiseen liittyy merkittäviä eettisiä-, taloudellisia- ja ympäristöongelmia. Vaikka ydinpolttoainetta voidaan kierrättää, Suomessa ei näistä syistä niin tehdä. Uraanin louhinta aiheuttaa henkilövahinkoja, ympäristöhaittoja ja maisemahaittoja. Yhtä uraanikiloa kohti syntyy kaksi tuhatta kiloa radioaktiivista jätettä. Louhinnasta ylijäävät kaivosjätteet, kuten kivi, hiekka ja lieju, sisältävät luonnon radioaktiivisia aineita, joilla on huolestuttavia ympäristövaikutuksia. Syöpien määrä on lisääntynyt joidenkin kaivosten läheisyydessä. Louhinta saattaa saastuttaa myös esimerkiksi pohjavedet. Ydinpolttoaineen louhinnalla on merkittäviä maisemahaittoja, jotka ovat verrattavissa tuulivoiman maisemahaittoihin.	Ydinvoimasta syntyvät jätemäärät ovat erittäin pieniä suhteessa tuotettuun energiaan. Ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyllä 95% ydinpolttoaineesta voidaan kierrättää. Ydinjätehuollolle on esitetty myös vaihtoehtoja kuten geologinen loppusijoitus. Lauhdeveden vaikutukset ovat hyvin paikallisia ja tyypillisiä kaikille lämpövoimalaitoksille, ei vain ydinvoimalle. Ydinvoimalan normaalikäytön radioaktiiviset päästöt ovat mitättömiä verrattuna luonnon omaan radioaktiivisuuteen. Koska ydinpolttoainetta tarvitaan hyvin vähän suurtenkin energiamäärien tuottamiseen – yli 100 000 kertaa vähemmän kuin hiiltä – ovat ydinpolttoainekierron haitatkin pienet suhteessa tuotettuun energiaan.
Ympäristö, päästöt ja ilmastonmuutos
Ydinvoiman lisärakentaminen ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n kaikkein ydinvoimamyönteisimmässäkin skenaariossa energiansäästö ja uusiutuvat vähentävät päästöjä yhdeksän kertaa niin paljon kuin ydinvoima. Ydinvoimalla voidaan kattaa enintään 11 % maailman sähköntuotannosta, eikä muusta energiantuotannosta mitään, joten se on parhaimmillaankin vain osaratkaisu. Ydinenergian tuotanto aiheuttaa välillisesti kasvihuonekaasupäästöjä. Ydinvoima pahentaa ilmastonmuutosta, koska se ruokkii jatkuvaa energiankulutuksen kasvua. Ydinvoimaan panostaminen viivästyttää todellisten ilmastonmuutoskysymyksen ratkaisujen, kuten uusiutuvien energianlähteiden ja energiansäästön käyttöönottoa ja vie poliittista huomiota pois todellisista ratkaisuista. Energiansaannin turvaamiselle ydinvoiman tai fossiilisten energianlähteiden lisärakentamiselle on varteenotettavia vähäpäästöisiä vaihtoehtoja, kuten energiansäästö, tuulivoima, biopolttoaineet, aurinkoenergia ja maalämpö. Tulevaisuudessa Suomessa päästöt syntyvät lähes yksinomaan sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, liikenteessä ja muilla alueilla. Ydinsähköstä ei ole apua, sillä neljä viidesosaa Suomessa kulutetusta energiasta on muuta kuin sähköä.	Ydinvoimala ei synnytä haitallisia saastepäästöjä eikä kasvihuonekaasupäästöjä. Kaikki energiantuotantomuodot aiheuttavat elinkaarenaan välillisesti päästöjä. Ydinvoiman elinkaaresta aiheutuvat nettopäästöt ovat vähäiset. Hyvin tehdyn uraanikaivostoiminnan ympäristövaikutukset eivät eroa merkittävästi muista metallikaivoksista tai vaikka hiilikaivoksista. Vaikka ydinpolttoainekierrolla on kaivostoiminnalle ja kaikelle teolliselle toiminnalle tyypillisiä ympäristöhaittoja, ne täytyy suhteuttaa saatuun hyötyyn. Fissioon perustuva ydinvoima on väliaikaratkaisu ilmaston lämpenemisen viivyttämiseksi kunnes fuusiovoima keksitään.

[muokkaa] Keskusteluun osallistuneita merkittäviä henkilöitä

Ydinvoiman vastustajia

• Tarja Halonen, Suomen presidentti^[2]
• Heidi Hautala, kansanedustaja ja Vihreän liiton entinen puheenjohtaja ja edellinen presidenttiehdokas.
• Satu Hassi, eurokansanedustaja, kirjailija ja Vihreän liiton entinen puheenjohtaja.
• Jürgen Trittin, saksalainen vihreän puolueen kansanedustaja ja Saksan ympäristöministeri 1998–2005.
• Helen Caldicott, Australialainen kirjailija ja Nuclear Policy Research Instituten perustaja.

Ydinvoiman kannattajia

• Paavo Lipponen, eduskunnan puhemies, entinen pääministeri
• Patrick Moore, kansainvälisen Greenpeacen pitkäaikainen johtaja ja perustajajäsen.
• James Lovelock, nykyaikaisen ympäristöaatteen edelläkävijä, Gaia-teorian kehittäjä.
• Hugh Montefiore, Birminghamin piispa, Britannian Maan ystävien hallituksen pitkäaikainen jäsen.
• Hans Blix, YK:n asetarkastaja joka johti Irakin tarkastusohjelmaa ennen Yhdysvaltain hyökkäystä.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Attitudes on issues related to EU Energy Policy The Gallup Organization, Hungary. Luettu 13. maaliskuuta 2007.  (englanniksi)
2. ↑ Halonen vastustaa kuudetta ydinvoimalaa 13. helmikuuta 2007. YLE uutiset. Luettu 13. helmikuuta 2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Wired-lehden artikkeli ydinvoimakeskustelusta (englanniksi)

[muokkaa] Ydinvoimalle myönteisiä sivuja

• energia.fi: Ydinvoima Suomessa
• Ydinenergianuoret
• World Nuclear Associationin flash-animaatio ydinvoimasta
• Atomic Energy Insights (englanniksi)
• European Atomic Forum (englanniksi)
• Canadian Nuclear Association (englanniksi)
• Frontline: Nuclear Reaction (englanniksi)

[muokkaa] Ydinvoimalle kielteisiä sivuja

• Ydinvoima.net
• Olkiluoto.info – kielteinen näkemys Suomen viidenteen ydinvoimalaitokseen.
• Greenpeace ja ydinvoima
• Eeva Furman: Saariston ympäristöongelmat
• Tshernobyl-muistopäiväsivusto
• Medical Association for Prevention of War – australialainen muun muassa ydinvoimaa vastustava järjestö. (englanniksi)

Ydintekniikka
Ydinfysiikka	Atomi | Fissio | Fuusio | Säteily | Radioaktiivisuus | Ionisoiva säteily
Ydinvoima	Ydinpolttoainekierto | Säteilyturvallisuus | Ydinturvallisuus | Ydinjätehuolto | Geologinen loppusijoitus | Uraani | Uraanin väkevöintilaitos | Plutonium |
Ydinreaktori	RBMK-reaktori | Hyötöreaktori | Kiihdytinreaktori | Fuusioreaktori | Painevesireaktori | Nestemäisellä metallilla jäähdytetty reaktori | Ydinvoiman käyttökohteet |
Ydinaseet	Ydinsota | Vetypommi | Neutronipommi | Ydinaseriisunta |
Ydinonnettomuus	Tšernobylin ydinonnettomuus | Three Mile Islandin ydinonnettomuus | Luettelo ydinonnettomuuksista | Luettelo ydinlaitostapahtumista
Ydinvoima Suomessa	Olkiluodon ydinvoimalaitos | Loviisan ydinvoimalaitos muokkaa