F/A-18 Hornet

Wikipedia

F/A-18 Hornet (Suomessa vain F-18C ja F-18D Hornet) on McDonnell Douglasin (nykyään Boeing) valmistama kaksimoottorinen jokasään laivastohävittäjä ja rynnäkkökone, joka on McDonnell F-4 Phantom II:ta seuraava konetyyppi.

F/A-18A ja C ovat yksipaikkaisia malleja, ja F/A-18B ja D kaksipaikkaisia. Tila takaohjaamolle on saatu avioniikan uudelleensijoituksella ja 6 % pienemmällä polttoainesäiliöllä. Kaksipaikkaisia malleja käytetään etupäässä koulutukseen, mutta ne ovat myös täysin taistelukykyisiä toisin kuin Suomessa käytettävät koulutushävittäjä BAe Hawkit, joista puuttuu tutka.

F/A-18 Hornetia käyttävät mm. Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki, NASA, Australian kuninkaalliset ilmavoimat, Kuwaitin ilmavoimat, Sveitsi, Malesia, Kanada, Espanja ja Suomi.

Sisällysluettelo 1 Käyttö Suomessa 1.1 Hornet-onnettomuudet Suomessa 2 F/A-18 E/F 2.1 EA-18G Growler 3 Kehitysnäkymiä 4 Tekniset tiedot F-18 (HN) 5 Viitteet 6 Lähteet

[muokkaa] Käyttö Suomessa

Suomen Ilmavoimilla on seitsemän F-18D- ja 56 F-18C-torjuntahävittäjää.^[1] Suomessa käytetään merkintää "F-18", joka tarkoittaa vain hävittäjätehtäviin käytettävää konetta (F, fighter), erotukseksi myös rynnäköintiin soveltuvasta koneesta (A, attack). Koneita ostettiin alun perin 64, joista yksi yksipaikkainen on pudonnut ja yksi vaurioitunut yhteentörmäyksessä. Konetyyppi valittiin 1992 ja ensimmäiset seitsemästä kaksipaikkaisesta F-18D-koneesta lennettiin Yhdysvalloista Suomeen 7. marraskuuta 1995. Ensimmäinen yksipaikkainen F-18C luovutettiin 28. kesäkuuta ja viimeinen 8. elokuuta 2000. F-18C-koneet koottiin Kuorevedellä 1996–2000.

Horneteja on käytössä yhteensä 63kpl, joista kaksipaikkaisia F18D Horneteja on 7 kappaletta ja yksipaikkaisia F18C Horneteja on 56 kappaletta.

Suomen F-18 Hornetit on varustettu ilmatankkausjärjestelmällä, koska sen poisjättäminen olisi nostanut koneiden hintaa.

Suomessa käytössä olevat F-18-lentokoneet kantavat pääasiassa siipien alla neljää AIM-120 AMRAAM (keskimatkan ilmataisteluohjus) -tutka- ja siipien kärjissä kahta AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjusta (lyhyen matkan ilmataisteluohjus).

Horneteissa on myös M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun. Puolustusneuvosto on lisäksi suunnitellut muun muassa AGM-65 Maverick (Ilmasta maahan -ohjus) -rynnäkköohjuksien ja kypärätähtäimien hankintaa osana koneiden elinkaaren keskivaiheen päivitystä.

Hävittäjien kohdalla parhaaksi taktiseksi käytännöksi on Suomessa valittu lentäminen neljän muodostelmassa, jolloin koneet pystyvät tukemaan toisiaan.

[muokkaa] Hornet-onnettomuudet Suomessa

Suomessa palveluskäytössä on Satakunnan lennoston Hävittäjälentolaivue 21:n yksi F-18C (HN-430) pudonnut Lappajärvelle yhteentörmäyksessä Kyyjärven eteläpuolella 8. marraskuuta 2001 ja toinen F-18C (HN-413) vaurioiutunut siten, että se muunnetaan 15 miljoonan euron korjauskustannuksin kaksipaikkaiseksi F-18D -hävittäjäksi. Korjaustyössä käytetään Kanadan ilmavoimilta ostettua konerunkoa.

Kaksi Karjalan lennoston F-18C:tä osui yhteen Nurmeksen lähellä 4. toukokuuta 2006. Kahdeksan kilometrin korkeudessa tapahtuneessa törmäyksessä toisesta koneesta vaurioitui sivuvakaajan kärki (HN-415) ja toisesta (HN-438) rikkoutui kuomu. Kumpikin koneista laskeutui kentälleen Rissalaan onnistuneesti.

[muokkaa] F/A-18 E/F

Uusimmat Hornetin mallit ovat E ja kaksipaikkainen F ("Super Hornet"), jotka ovat 30 % suurempia ja varustettu tehokkaammilla GE F414 -moottoreilla. Ensimmäinen uuden mallin Hornet valmistui 17. syyskuuta 1995. Super Hornet on itse asiassa lähes täysin uusi lentokone, mutta poliittisista syistä se kantaa vanhaa tyyppinimeä. Koneen alkuperäinen nimi oli "Hornet II". Yhdysvaltain kongressi ei ollut valmis rahoittamaan täysin uuden lentokoneen suunnittelua, joten F/A-18E esiteltiin Hornetin kehitysversiona ja se onnistui saamaan 3,8 miljardin kehityssopimuksen vuonna 1992.

F/A-18E:n suurempi siipi sallii paluun lentotukialukselle raskaamman aselastin kanssa, mikä vähentää nykyisin suosittujen kalliiden täsmäaseiden hukkaa. Tutka ja avioniikka ovat samat kuin vanhemmassa mallissa. Aseripustimia on kaksi lisää. Parannetun toimintasäteen ansiosta F/A-18E saattoi viimein korvata F-14 Tomcatin lentotukialuskäytössä, joskin sen toimintasäde ja huippunopeus jäävät melkoisesti edellisestä eikä painokaan ole tavoitteiden mukaisesti F-14:ää merkittävästi kevyempi. Suurin hyöty koituu valmistus- ja ylläpitokustannuksista sekä huoltonopeudesta.

F/A-18E palveli ensimmäisen kerran rintamaoloissa 24. heinäkuuta 2002 lentotukialus USS Abraham Lincolnilta lentäessään valvomaan Irakin lentokieltovyöhykettä. 6. marraskuuta 2002 tyypillä tuhottiin ensimmäisen kerran irakilaisia kohteita.

F/A-18E:n suunnittelua ja käyttöönottoa seurasi keskustelu uuden koneen tarpeellisuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Super Hornet tuli maksamaan 80 miljoonaa dollaria kappaleelta, yli kaksi kertaa sen mitä F/A-18C. Koneessa ilmeni aluksi ongelmia lento-ominaisuuksissa ja moottorien luotettavuudessa, eikä se tarjonnut juurikaan taktista etua vanhaan Hornetiin verrattuna, 50-70 mailia pidempää toimintasädettä lentotukialukselta lukuun ottamatta.

[muokkaa] EA-18G Growler

EA-18G Growler on F/A-18F Super Hornetin elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu versio, joka lensi ensilentonsa 15. elokuuta 2006 ^[2] ja toimitusten on tarkoitus alkaa 2008. Kone tulee Yhdysvaltain laivaston palveluskäyttöön 2009, jolloin se korvaa laivaston EA-6B Prowler -koneet ja jo käytöstä poistetut ilmavoimien EF-111A Raven -koneet .

[muokkaa] Kehitysnäkymiä

F/A-18 Hornetia seuraava kevyt hävittäjäkonetyyppi on Martin-Lockheed F-35 Joint Strike Fighter. F-35A:n on tarkoitus korvata F/A-18 sitä käyttävien ulkomaiden käytössä. F-35B:n on tarkoitus korvata Britannian merivoimien Harrier -hävittäjät ja Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18 Hornet, kun taas F-35C korvaa aluksi Yhdysvaltain laivaston F/A-18A:t ja F/A-18 C:t ja täydentää F/A-18 E/F:iä.

[muokkaa] Tekniset tiedot F-18 (HN)

Teknisiä tietoja

• Konetyyppi: Boeing F-18C ja F-18D Hornet
• Alkuperämaa: Yhdysvallat
• Tyyppi: Yksipaikkainen suihkuhävittäjä
• Voimalaite: Kaksi 7 983 kp General Electric F404-GE-402 –ohivirtausmoottoria
• Suoritusarvot: Suurin nopeus matalalla 1 300 km/h, korkealla 1,8 Machia, pisin lentomatka lisäsäiliöiden kanssa korkealla 3 700 km, lakikorkeus 15 000 m
• Tyhjäpaino: 10 680 kg
• Suurin lentopaino: 23 541 kg
• Pituus: 17,07 m
• Korkeus: 4,67 m
• Kärkiväli: 11,43 m
• Aseistus: Tutka- ja infrapunaohjukset, 20 mm tykki
• Miehistö: 1 tai 2 henkilöä
• Maksiminopeus: Mach 1,8, matalalla 1300 km/h
• Lakikorkeus: 15 000 m
• Käyttö: Torjuntahävittäjä

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ F-18 Hornet Ilmavoimat. Luettu 11. tammikuuta 2007.  suomi
2. ↑ Boeing Flies EA-18G Growler for First Time 15. elokuuta 2006. Boeing. Luettu 14. lokakuuta 2006.  englanti

[muokkaa] Lähteet

• Heinonen, Timo (1992): Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo. ISBN 951-95688-2-4.