Harri Holkeri
Wikipedia
Suomen pääministeri | |
---|---|
Varapresidentti | {{{varapresidentti}}} |
Virassa | 30. huhtikuuta 1987- 26. huhtikuuta 1991 |
Edeltäjä | Kalevi Sorsa |
Seuraaja | Esko Aho |
Syntymäaika | 6. tammikuuta 1937 |
Syntymäpaikka | Oripää |
Kuolinaika | {{{kuolinaika}}} |
Kuolinpaikka | {{{kuolinpaikka}}} |
Puolue | Kansallinen Kokoomus |
Ammatti | {{{ammatti}}} |
Uskonto | {{{uskonto}}} |
Puoliso | {{{puoliso}}} |
Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
Harri Hermanni Holkeri, KBE (s. 6. tammikuuta 1937, Oripää) on valtioneuvos ja kokoomuslainen poliitikko. Hän oli Suomen pääministeri 1987–1991 (Holkerin hallitus) sekä YK:n 55. yleiskokouksen, Millennium Assemblyn, puheenjohtaja 5. syyskuuta 2000 - 2001. Viime vuosina hän on toiminut YK:n rauhanneuvottelutehtävissä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus ja opiskelu
Harri Holkeri syntyi Oripäässä, Varsinais-Suomessa vuonna 1937, poliisikonstaapeli, myöh. kamreeri Antti Edward Holkerin ja Maire Kyllikki, os. Ahlgrenin perheeseen. Perhe muutti Toijalaan, jossa hän vietti lapsuuden ja nuoruuden valmistuen ylioppilaaksi 1957 Toijalan yhteiskoulusta ja asepalveluksen suoritettuaan 1958 aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, josta valmistui maisteriksi 1962. Holkeri avioitui Marja-Liisa Lepistön kanssa vuonna 1960, ja perheeseen syntyivät lapset Jukka ja Katju vuosina 1962 ja 1964.
[muokkaa] Siirtyminen politiikkaan
Holkeri toimi opiskelujensa aikana ja valmistuttuaan Kokoomuksen Nuorten Liiton ja puoluetoimiston virkailijana kuuden vuoden ajan, kunnes vuonna 1965 Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi kutsui hänet puoluesihteeriksi. Eduskuntaan Holkeri valittiin vuonna 1970. Rihtniemen kuoltua 1971 Holkeri valittiin puoluekokouksessa Kokoomuksen puoluejohtajaksi, ollen valittaessaan Euroopan nuorin konservatiivipuolueen johtaja.
[muokkaa] Yhteiskunnallinen vaikuttaja
Holkeri luopui puheenjohtajuudestaan ja kansanedustajan paikastaan 1979 tullessaan valituksi Suomen pankin johtokunnan jäseneksi. Presidenttiehdokkaana Holkeri oli kahdesti, vuosina 1982 ja 1988. Hän nousi ensimmäiseksi Kokoomuksen pääministeriksi 43 vuoteen vuonna 1987, kun presidentti Mauno Koivisto nosti hänet hallitustunnustelijaksi ohi Keskustan, Kokoomuksen ja RKPn kassakaappisopimuksen, sisällön paljastuttua Koivistolle. Lamasta johtuen hänen pääministerikauttaan ei pidetty suoranaisena menestyksenä. Suorapuheinen Holkeri muun muassa suositteli edullista silakkaa hyväksi ruokakalaksi laihallekin kukkarolle, mikä nostatti mielipiteet. Silakka esiintyikin myöhemmin vaalimainoksessa häntä vastaan. Klassiseksi lentäväksi lauseeksi on jo muotoutunut Holkerin puoluetilaisuudessa lausuma ärsyyntynyt kommentti toimittajan kysymykseen hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuoden 1994 vaaleissa: "Minä juon nyt kahvia."
Pääministerikautensa päätyttyä Holkeri palasi Suomen Pankkiin eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 1997.
Holkeri toimi myös Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1981-1987
[muokkaa] Kansainvälinen rauhantekijä
Kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Holkeri siirtyi YK:n tehtäviin ja oli Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä, kun ns. Good Friday Agreement solmittiin keväällä 1998. Työstään hän sai Kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen Imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen (Honorary Knight Commander of the Order of the British Empire). Elokuussa 2003 hänestä tuli YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkö Kosovossa, mutta hän joutui eroamaan tehtävästä terveydellisten syiden vuoksi seuraavana keväänä.
Suomessa Holkeri on palkittu vuonna 1998 valtioneuvoksen arvonimellä. Sotilasarvoltaan Harri Holkeri on majuri reservissä (1991).
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Lehtilä, Hannu: Mainettaan parempi. Valtioneuvos Harri Holkeri. (Otava, 2001, 272 sivua)
Suomen pääministerit | |
P. E. Svinhufvud | J. K. Paasikivi | L. Ingman | K. Castrén | J. Vennola | R. Erich | J. Vennola | A. K. Cajander | K. Kallio | A. K. Cajander | L. Ingman A. Tulenheimo | K. Kallio | V. Tanner | J. Sunila | O. Mantere | K. Kallio | P. E. Svinhufvud | J. Sunila | T. Kivimäki | K. Kallio | A. K. Cajander | R. Ryti J. Rangell | E. Linkomies | A. Hackzell | U. Castrén | J. K. Paasikivi | M. Pekkala | K.-A. Fagerholm | U. Kekkonen | S. Tuomioja | R. Törngren | U. Kekkonen K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | R. von Fieandt | R. Kuuskoski | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | M. Miettunen | A. Karjalainen | R. R. Lehto J. Virolainen | R. Paasio | M. Koivisto | T. Aura | A. Karjalainen | T. Aura | R. Paasio | K. Sorsa | K. Liinamaa | M. Miettunen | K. Sorsa | M. Koivisto | K. Sorsa H. Holkeri | E. Aho | P. Lipponen | A. Jäätteenmäki | M. Vanhanen |