Helen Keller
Wikipedia
Helen Adams Keller (s. 27. kesäkuuta 1880, Tuscumbia, Alabama – k. 1. kesäkuuta 1968, Westport, Connecticut) oli amerikkalainen kuurosokea kirjailija, aktivisti ja luennoitsija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Lapsuus
Keller syntyi Ivy Greenissä 27. kesäkuuta 1880. Hänen vanhempansa olivat Kapteeni Arthur. H. Keller ja Kate Adams Keller. Keller ei syntynyt kuurosokeana, vaan oli itse asiassa syntyessään täysin terve lapsi. Hän sairastui 19 kuukauden iässä ilmeisesti aivokuumeeseen. Sairaus ei kestänyt pitkään, mutta ehti tuhota Kellerin näön, kuulon ja puhekyvyn. Seitsemänvuotiaaksi mennessä hän oli jo keksinyt yli 60 erilaista viittomaa, joilla pystyi keskustelemaan perheensä kanssa. Kun perhe ei ymmärtänyt, mitä Helen tarkoitti, turhautunut lapsi sai raivokohtauksia.
Vuonna 1886 hänen äitinsä, Kate Keller tutustui Charles Dickensin American Notes’n kautta toisen kuurosokean lapsen, Laura Bridgmanin menestyksekkääseen koulutukseen ja matkusti Baltimoreen erikoislääkärille. Hän lähetti Katen Alexander Graham Bellille, joka työskenteli kuurojen lasten kanssa tuolloin. Bell neuvoi Katea ja Heleniä ottamaan yhteyttä Perkinsin sokeain kouluun Massachusettssiin, jossa Bridgman oli opiskellut. Koulu lähetti Anne Sullivanin auttamaan Heleniä. Hän oli itsekin näkövammainen, koulun entinen oppilas ja tuolloin opettaja. Tämä oli alku Annen ja Helenin 49 vuoden yhteistyölle.
Sullivan vaati lupaa Helenin isältä eristää tyttö muusta perheestä pieneen rakennukseen puutarhassa. Hän sai luvan. Sullivanin ensimmäisenä työnä oli saada tyttö käyttäytymään. Suuri läpimurto kielenoppimisessa tapahtui kun Helen ymmärsi eräänä päivänä, että kuviot, joita hänen opettajansa teki hänen toiselle kämmenelleen samalla, kun pumppasi vettä pumpusta toiselle kämmenelle, symboloivat vettä. Tämän jälkeen Helen vaati lopen uupunutta Sullivania nimeämään kaikki muut tärkeät asiat maailmassaan.
10-vuotiaana Helen Keller kuuli Ragnhild Kaatasta. Ragnhild Kaata oli kuurosokea norjalainen tyttö (1873-1947), joka oli oppinut puhumaan. Ragnhild Kaatakaan ei syntynyt kuurosokeana, vaan tuli kuuroksi ja sokeaksi 4-vuotiaana. Hän oppi puhumaan, kun hän koski puhuvan ihmisen suuhun ja tunsi huulten liikeen. Sillä tavalla hän pystyi "lukemaan kädellä", mitä ihmiset sanoivat. Helen Keller yritti oppia puhumaan samalla tavoin, mutta ei ollut yhtä menestyksekäs. Kellerin opettajat tekivät monia virhettä ja harjoitukset olivat ylirasitus Kellerin harjaantumattomalle äänelle. Kellerin "suullinen kieli" oli epäselvä koko hänen elämänsä ajan, ja vain läheiset ystävät ymmärsivät häntä.
Helen Keller oli kielellisesti hyvin lahjakas ja oppi myös lukemaan englantia, espanjaa, ranskaa, saksaa, kreikkaa ja latinaa pistekirjoituksella.
[muokkaa] Koulutus
Vuonna 1888 Helen alkoi opiskella Perkinsin sokeain koulussa ja vuonna 1894 Helen ja Anne muuttivat New Yorkiin jatkaakseen Wright-Humasonin kuurojenkoulussa.
Vuonna 1898 he palasivat Massachusettsiin ja Helen kirjautui sisään Cambridge school for young ladies -opistoon ennen kuin pääsi vuonna 1900 Radcliffe Collegeen. Vuonna 1904, 24 vuoden ikäisenä, hän kirjoitti ylioppilaaksi arvosanalla cum laude ja oli näin ensimmäinen Collegen suorittanut kuurosokea.
[muokkaa] Aikuisuus
Valmistuttuaan Helen Keller aloitti elämäntyönsä sokeiden ja kuurosokeiden auttajana. Hän otti yhteyttä lainsäätäjiin ja kiersi maailmaa luennoimassa sekä kirjoitti useita teoksia ja artikkeleita. Hän tapasi Yhdysvaltain presidentit Grover Clevelandista Lyndon Johnsoniin. Hänen panoksensa huomion kiinnittämisessä sokeiden ja muiden syrjittyjen asemaan muodostui merkittäväksi.
[muokkaa] Teoksia
- Helen Keller: The Story of My Life (1903)
- Helen Keller: Light in My Darkness (1927)
[muokkaa] Elokuvia
Helen Kellerin elämästä on tehty useampi elokuva:
- Deliverance (mykkäelokuva, 1919)
- Ihmeidentekijä (1962)
- Helen Keller and Her Teacher (1970)
- Helen Keller: The Miracle Continues (1984)
