Helsingin tuomiokirkko

Wikipedia

Helsingin tuomiokirkko, alun perin Nikolainkirkko ja myöhemmin Suurkirkko, on Helsingin hiippakunnan piispankirkko ja Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkko. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko sijaitsee Senaatintorin laidalla Helsingissä. Valkoinen ja harmaa tuomiokirkko apostolipatsaineen on kenties Helsingin tunnetuin symboli. Vuosittain kirkossa vierailee yli 350 000 ihmistä, joista osa käy kirkollisissa tilaisuuksissa, mutta enemmistö on turisteja. Kirkko on Helsingin hiippakunnan tuomiokirkko.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Arkkitehtuuri 3 Sisätilat 4 Katso myös 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Tuomiokirkko on osa 1820–1850-luvuilla rakennettua Helsingin empirekeskustaa. Keskustan asemakaava on Johan Albrecht Ehrenströmin käsialaa, ja tärkeimmät rakennukset suunnitteli Carl Ludvig Engel. Ehrenströmin asemakaavassa Senaatintorin pohjoispuolinen kallio oli varattu luterilaisen pääkirkon paikaksi. Engel laati jo 1819 ensimmäiset suunnitelmat kirkosta ja hioi sen arkkitehtonista tyyliä vuosikymmenen ajan. Rakennustyöt aloitettiin 1830.

Engelin kuolinvuonna 1840 kirkko oli niin valmis, että siellä voitiin samana vuonna pitää yliopiston 200-vuotisjuhla. Rakennustöiden valvontaa jatkoi Engelin kuoleman jälkeen hänen apulaisensa E. B. Lohrmann, jonka johdolla kirkon ulkoasuun tehtiin merkittäviä muutoksia. Kirkko vihittiin lopullisestä käyttöönsä vasta 1852, jolloin se nimettiin keisari Nikolai I:n ja Pyhän Nikolauksen mukaan Nikolainkirkoksi. Suomen itsenäistyessä 1917 tämä "venäläinen" nimi muutettiin Suurkirkoksi. Kun Helsingin hiippakunta perustettiin 1959, Suurkirkosta tuli Helsingin tuomiokirkko.

[muokkaa] Arkkitehtuuri

Kirkko edustaa uusklassista tyyliä ja on pohjapiirrokseltaan tasavartisen ristin muotoinen. Esikuvana ratkaisulle on pidetty Pietarissa sijaitsevaa Kazanin katedraalia. Engel itse ei erityisesti pitänyt ristikirkoista, mutta valitsi tämän tyypin, koska kirkko tulisi paikkaan, jossa se on nähtävissä joka puolelta. Näin kirkkorakennus olisi symmetrinen kaikista suunnista katsottuna. Engel teki kirkosta lukuisia luonnoksia ja hioi sen tyylin mahdollisimman sulavaksi ja pelkistetyksi.

Keisari Aleksanteri I:n hyväksymissä lopullisissa piirustuksissa kirkossa on neljä pylväiden reunustamaa ristisakaraa joiden keskellä kohoaa pyöreä, kupolikatteinen torni. Kirkkosali oli perinteiseen tapaan itä-länsisuuntainen, alttarin sijoittuessa auringonnousun ilmansuuntaan eli itäpäätyyn; länsipäätyyn oli sijoitettu pääovi ja sille Unioninkadulta nousevat pääportaat. Vaalea ja pelkistetty kirkkosali oli suunniteltu "yhdellä silmäyksellä havaittavaksi", minkä mahdollisti sen symmetrinen muoto. Kirkko kohoaa omalla kivetyllä tasanteellaan, jonka Senaatintorin puoleiselle sivulle Engel sijoitti päävartion.

Ilmajokisen Könnin-suvun kolmannen polven kellomestari Juho Könni oli taitava kellojen tekijä. Hänen huomattavin kellotilauksensa oli koneiston toimittaminen kirkkoon. Koneisto oli käytössä aina vuoteen 1902 asti, jolloin valitettavan tapahtuman vuoksi hajonneen koneiston tilalle asennettiin sähkökello. Alkuperäiset Juho Könnin valmistamat kellotaulut ovat edelleen käytössä. Könnin mestarin valmistamaa alkuperäistä koneistoa säilytetään Suomen kellomuseossa Espoossa.

Suunnitelmaan tuli rakennusvaiheessa useita muutoksia. Vuonna 1839 annetulla keisarillisella käskyllä päävartio purettiin ja se korvattiin leveillä monumentaaliportailla jotka laskeutuivat kirkon tasanteelta torille. Engel vastusti turhaan portaiden rakentamista, sillä se muutti aukion luonteen: aiemmin pohjoisreunastaan suljettu Senaatintori avautui nyt kohti kirkkoa.

Engelin kuoltua ja E. B. Lohrmannin jatkettua hänen työtään kirkko koki lisää muutoksia. Kirkon rakenteen pelättiin olevan liian heikko, joten siihen lisättiin Lohrmannin johdolla päätornin tueksi neljä kulmatornia. Katolle lisättiin Pietarin Iisakinkirkkoa jäljitellen kaksitoista apostoleja kuvaavaa sinkkipatsasta. Ne ovat maailman suurin yhtenäinen sinkkiveistokokoelma. Lohrmann myös suunnitteli Senaatintorille laskeutuvien portaiden kummallekin puolelle sivupaviljongit, koska kirkon kupoliin ei uskallettu sijoittaa painavia kirkonkelloja. On arvioitu, että nämä muutokset olivat ristiriidassa Engelin alkuperäisten suunnitelmien kanssa ja rikkoivat kirkon pelkistetyn ulkoasun. Kirkkosali noudattaa paremmin Engelin alkuperäistä arkkitehtuuria.

[muokkaa] Sisätilat

Tuomiokirkon valkea, lyhytsakaraisen tasavartisen ristin muotoinen kirkkosali on äärimmäisen pelkistetty. Sen ainoat varsinaiset koristeet ovat kolme nurkkasyvennyksiin sijoitettua patsasta, jotka esittävät uskonpuhdistajia Martti Luther, Philipp Melanchthon ja Mikael Agricola. Neljännessä nurkassa on Engelin suunnittelema pyöreä saarnatuoli kultaisine baldakiineineen.

Ortodoksisten kirkkojen ikonostaaseihin ihastunut Engel suunnitteli kirkkoon mahtavan alttarirakennelman. Siihen kuului valtavan kokoinen kullattu risti, jota ympäröi kultainen sädekehä sekä kaksi rukoilevaa enkeliä; risti ja alttarin jalusta olisi ortodoksista tyyliä jäljitellen koristeltu Raamattu-aiheisin maalauksin. Engelin kuoltua suunnitelmasta toteutettiin vain enkelit, jotka seisovat nykyisen alttarin kahden puolen. Alkuperäinen alttaritaulu oli Robert Wilhelm Ekmanin heleävärinen Jeesus siunaa lapsia, mutta keisari Nikolai I ei pitänyt taulusta ja lahjoitti sen tilalle venäläisen taiteilijan T. K. von Neffin synkeän maalauksen Jeesuksen ristiltäotto. Kirkon 1967 valmistuneissa Marcussen & Son -uruissa on 57 äänikertaa.

Kirkon alla oleva holvisto eli krypta rakennettiin alun perin kirkon kellariksi, jossa sijaitsivat kirkon lämmityslaitteet ja halkovarastot. Maalattiainen kirkon kellari oli tyhjillään yli sata vuotta, kunnes se remontoitiin käyttöön 1970-luvulla.

Tuomiokirkko restauroitiin perusteellisesti 1996–1999. Kryptaa kunnostettiin lisää tämän korjausvaiheen aikana, ja kryptaan hankittiin myös uusi alttarilaite ja taiteilija Carolus Enckellin maalaama alttarimaalaus sekä kirkkotekstiilit, jotka ovat tekstiilitaiteilija Päikki Prihan käsialaa.

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Suomen luterilaisista kirkoista

[muokkaa] Aiheesta muualla

• YLEn Elvävä arkisto - Suurkirkko, muistojen kirkko
• Kirkko Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kotisivuilla
• "Helsingin kruunu" näytti taivaan merkit - Helsingin tuomiokirkko oli lukijoiden suosikkirakennus Helsingin Sanomien järjestämässä kyselyssä
• Helsingin tuomiokirkon kellonlyönnit (Ylen äänite)

Helsingin nähtävyyksiä

Korkeasaari – Linnanmäki – Suomenlinna – Ruttopuisto – Stockmannin tavaratalo – Esplanadin puisto – Lasipalatsi – Itäkeskus – Ateneum – Suomen elokuva-arkisto – Eduskuntatalo – Senaatintori – Seurasaari – Tuomiokirkko – Temppeliaukion kirkko – Uspenskin katedraali – Kiasma – Kansallismuseo – Hietaniemen hautausmaa – Olympiastadion – Luonnontieteellinen museo – Designmuseo – Gardenia-Helsinki – nukketeatteri Sampo – Kolmen sepän patsas – Amos Andersonin taidemuseo – Kasvitieteellinen puutarha

Suomen evankelis-luterilaiset tuomiokirkot
Espoo - Helsinki - Kuopio - Lapua - Mikkeli - Oulu - Porvoo - Tampere - Turku

Huomattavia suomalaisia kirkkorakennuksia

Tuomiokirkkoja: Espoo - Helsinki - Kuopio - Lapua - Mikkeli - Oulu - Porvoo - Turku - Tampere Suuria: Heinävesi - Johannes - Kaleva, Tampere - Kerimäki - Nurmes - Pori - Uspenskin katedraali Vanhoja: Hollola - Muhos - Naantali - Nousiainen - Petäjävesi, vanha - Sammatti - Tyrvää, vanha - Ulvila - Vöyri Muita: Hyvinkää - Kallio, Helsinki - Kotka - Köyliö - Suomenlinna - Tampere, ort - Taivallahti, Helsinki - Vantaa

Koordinaatit: 60°10′13″N, 24°57′08″E