Italian jalkapallomaajoukkue

Wikipedia

Italia

Lempinimi

Azzurri

Liitto

Italian jalkapalloliitto (Federazione Italiana Giuoco Calcio)

Valmentaja

Roberto Donadoni (2006-)

Eniten otteluita

Paolo Maldini (126)

Eniten maaleja

Luigi Riva (35)





Kotipeliasu





Vieraspeliasu

Ensimmäinen peli
Italia 6 - 2 Ranska
(Milano, Italia; 4. huhtikuuta, 1924)

Suurinumeroisin voitto
Italia 9 - 0 Yhdysvallat
(Brentford, Englanti; 2. elokuuta, 1948)

Suurinumeroisin tappio
Unkari 7 - 1 Italia
(Budapest, Unkari; 6. huhtikuuta, 1924)

MM-kilpailut

Esiintymiset

15 (ensimmäiset 1934)

Paras sijoitus

Mestaruus 1934, 1938, 1982 ja 2006

EM-kilpailut

Esiintymiset

6 (ensimmäiset 1968)

Paras sijoitus

Mestaruus 1968

Italian jalkapallomaajoukkue edustaa Italiaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkuetta hallinnoi Italian jalkapalloliitto.

Italia on eräs maailman menestyksekkäimmistä maajoukkueista. Se on voittanut Euroopan-mestaruuden ja neljä maailmanmestaruutta, ja on pelannut kaikkiaan 21 kertaa arvokilpailujen lopputurnauksessa. Joukkue pelaa tavallisesti taivaansinisissä pelipaidoissa, mistä juontuu lempinimi Azzurri, taivaansiniset.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Arvokisat
- 2.1 MM-kisat
- 2.2 EM-kisat
3 Joukkue 2006 maailmanmestaruuskilpailuissa
4 Entisiä pelaajia
5 Päävalmentajat kautta aikain
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Italia pelasi ensimmäisen ottelunsa 15. toukokuuta 1924 Ranskaa vastaan ja voitti kamppailun maalein 6-2. Ensimmäisen arvokisamitalinsa, pronssisen, se saavutti 1928 Amsterdamin olympialaisista. Joukkue ei osallistunut ensimmäisiin MM-kisoihin 1930 Uruguayssa, mutta voitti sen jälkeen kahdesti peräkkäin maailmanmestaruuden, 1934 kotikisoissa, missä loppuottelussa kaatui Tšekkoslovakia maalein 2-1, ja 1938 Ranskassa, jolloin se voitti loppuottelussa Unkarin 4-2. Noihin aikoihin maata hallitsi Benito Mussolini ja panostus jalkapalloon oli voimakasta. Mussolini oli uhannut valmentaja Vittorio Pozzon henkeä, mikäli Italia ei voittaisi. Samaisella vuosikymmenellä Italia voitti kultaa myös 1936 Berliinin olympialaisissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Italia ei enää ollut entisellä tasollaan, eikä edennyt vuosien 1950, 1962 eikä 1966 MM-turnauksessa alkulohkoa pitemmälle, eikä 1958 päässyt koko turnaukseen. Osaltaan tähän vaikutti vuonna 1949 tapahtunut lentokoneottemuus, missä tuon ajan parhaimman italialaisjoukkueen AS Torinon kaikki pelaajat olivat kuolleet.

Seuraavan kerran Italian joukkue pystyi suurvoittoon vasta 1968 EM-kotikisoissa, missä se voitti historiansa toistaiseksi ainoan EM-kullan. Loppuottelussa Italia pelasi Jugoslavian kanssa 1-1 -tasapelin, minkä johdosta jouduttiin järjestämään uusintakamppailu. Sen Italia voitti maalein 2-0. Kaksi vuotta myöhemmin 1970 Meksikon MM-kisoissa Italia eteni loppuotteluun, missä se hävisi Brasilialle lukemin 4-1. Kaksiin seuraaviin EM-kisoihin joukkue ei selvinnyt ja jäi 1974 MM-kisoissa alkulohkoon. vuoden 1978 MM-kisoissa se oli neljäs samoin kuin kaksi vuotta myöhemmin EM-kisoissa.

Italia selviytyi vaivalloisesti 1982 Espanjan MM-turnaukseen, ja itse kisoissakin eteni alkulohkosta jatkoon vasta maalieron turvin. Jatkolohkossa se kuitenkin voitti sekä Argentiinan (2-1) että Brasilian (3-2) ja etenin näin välieriin, missä kaatui Puola lukemin 2-0. Loppuottelussa vastaan asettui Saksan liittotasavalta, minkä Italia voitti 3-1. Italian joukkueen ja koko kisojen tähti ja paras maalintekijä oli vasta pelikiellosta vapautunut Paolo Rossi, joka viimeisessä kolmessa ottelussa teki kuusi maalia.

1982 MM-kisojen jälkeen Italia vakiinnutti paikkansa eräänä maailman kovatasoisimmista jalkapallojoukkueista lukuun ottamatta epäonnistumista karsinnoissa 1984 EM-kisojen karsinnoissa. Vaikka se ei ole viimeisimmän maailmanmestaruutensa jälkeen arvokisavoittoihin kyennytkään, lukeutuu se joka kertaa vahvimpiin ennakkosuosikkeihin ja on saalistanut lukuisia himmeämpiä mitaleita.

1990 MM-kisat järjestettiin jälleen Italiassa ja joukkue lähti kisoihin voittajasuosikkina, mutta hävisi välierässä rangaistuspotkukilpailussa Argentiinalle ja jäi pronssiotteluun, missä voitti Englannin maalein 2-1. Joukkue ei koko turnauksessa päästänyt omiinsa kuin kaksi maalia. 1994 MM-kisoissa Italia eteni loppuotteluun Brasiliaa vastaan. Ottelu päättyi 0-0, joten jälleen ratkaisu haettiin rangaistuspotkukilpailussa, missä Roberto Baggio epäonnistui omassa yrityksessään ja Italia sai jälleen tyytyä himmeämpiin mitaleihin. Myös neljä vuotta myöhemmin 1998 Ranskan MM-kisoissa rangaistuspotkut koituivat Italian kohtaloksi, tällä kertaa jo puolivälierissä, missä voiton vei lopulta mestaruuteen asti yltänyt isäntämaa Ranska.

Italia ei ollut suurimpien suosikkien joukossa lähdettäessä vuoden 2000 EM-kisoihin, mutta se eteni loppuotteluun saakka. Välierässä joukkuetta piti pystyssä maalivahti Francesco Toldo, joka jo varsinaisella peliajalla torjui yhden rangaistuspotkun ja rangaistuspotkukilpailussa kaksi. Loppuottelu maailmanmestari Ranskaa vataan oli 90 minuutin jälkeen tilanteessa 1-1, mutta lopulta Ranska vei voiton kultaisella maalilla sen tultua varsinaisella peliajalla tasoihin vain puolisen minuuttia ennen päätösvihellystä.

Sekä 2002 MM- että 2004 EM-kisat sujuivat Italialta heikohkosti sen pudottua alkukierroksilla. 2006 MM-kisoissa Italia sen sijaan eteni alkulohkostaan voittajana jatkoon ja raivasi pudotuspeleissä tieltään Australian (1-0), Ukrainan (3-0) ja isäntämaa Saksan (2-0 jatkoajan jälkeen) ja eteni aina loppuotteluun, missä se kohtasi Ranskan. Ottelu oli jatkoajankin jälkeen tasatilanteessa 1-1, ja se eteni rangaistuspotkukilpailuun, jonka Italia voitti 5-3 Ranskan David Trezeguet'n epäonnistuttua omassa yrityksessään. Turnauksen jälkeen valmentaja Marcello Lippi päätti vetäytyä tehtävästä, koska hän kertoi saavuttaneensa kaiken maajoukkuevalmentajalle mahdollisen. Uudeksi valmentajaksi nimettiin 13. heinäkuuta 2006 entinen maajoukkueen pelaaja Roberto Donadoni.

[muokkaa] Arvokisat

[muokkaa] MM-kisat

1930: Ei osallistunut.
1934: Maailmanmestari.
1938: Maailmanmestari.
1950: Jäi alkulohkoon.
1954: Jäi alkulohkoon.
1958: Ei selviytynyt karsinnoista.
1962: Jäi alkulohkoon.
1966: Jäi alkulohkoon.
1970: Hopeaa.
1974: ei selviytynyt karsinnoista.
1978: jäi alkulohkoon
1982: Maailmanmestaruus.
1986: 2. kierros.
1990: Pronssia.
1994: Hopeaa.
1998: Puolivälierissä.
2002: Neljännesvälierissä.
2006: Maailmanmestaruus.

[muokkaa] EM-kisat

1960: Ei osallistunut.
1964: Ei selviytynyt karsinnoista.
1968: Euroopan mestaruus.
1972: Ei selviytynyt karsinnoista.
1976: Ei selviytynyt karsinnoista.
1980: 4. sija.
1984: Ei selviytynyt karsinnoista.
1988: Välierissä.
1992: Ei selviytynyt karsinnoista.
1996: Jäi alkulohkoon.
2000: Hopeaa.
2004: Jäi alkulohkoon.

[muokkaa] Joukkue 2006 maailmanmestaruuskilpailuissa

Maalivahdit:

Puolustajat:

2 Cristian Zaccardo - Palermo
3 Fabio Grosso - Palermo
5 Fabio Cannavaro (kapteeni) - Real Madrid
6 Andrea Barzagli - Palermo
13 Alessandro Nesta - AC Milan
19 Gianluca Zambrotta - Juventus
22 Massimo Oddo - Lazio
23 Marco Materazzi - Inter

Keskikenttä:

Hyökkääjät:

[muokkaa] Entisiä pelaajia

Demetrio Albertini
Alessandro Altobelli
Amedeo Amadei
Roberto Baggio
Franco Baresi
Romeo Benetti
Giuseppe Bergomi
Amedeo Biavati
Manuele Blasi
Roberto Boninsegna
Giampiero Boniperti
Fabio Capello
Franco Causio
Luigi Cevenini
Giorgio Chinaglia
Giampiero Combi
Bruno Conti
Mario Corso

Alessandro Costacurta
Aimo Diana
Roberto Donadoni
Morgan De Sanctis
Renzo De Vecchi
Giacinto Facchetti
Giovanni Ferrari
Guglielmo Gabetto
Claudio Gentile
Francesco Graziani
Felice Levratto
Ezio Loik
Paolo Maldini
Roberto Mancini
Virgilio Maroso
Sandro Mazzola
Valentino Mazzola
Giuseppe Meazza

Romeo Menti
Luis Monti
Raimundo Orsi
Carlo Parola
Armando Picchi
Silvio Piola
Paolino Pulici
Paolo Rossi
Gigi Riva
Gianni Rivera
Claudio Sala
Gaetano Scirea
Marco Tardelli
Francesco Toldo
Gianluca Vialli
Christian Vieri
Dino Zoff
Gianfranco Zola

[muokkaa] Päävalmentajat kautta aikain

1910-1912 Tekninen komissio
1912 Vittorio Pozzo
1912-1924 Tekninen komissio
1924 Vittorio Pozzo
1924-1925 Tekninen komissio
1925-1928 Augusto Rangone
1928-1929 Carlo Carcano
1929-1948 Vittorio Pozzo - maailmanmestaruus 1934 ja maailmanmestaruus 1938
1949-1950 Ferruccio Novo
1951 Tekninen komissio
1952-1953 Carlino Beretta
1953-1959 Tekninen komissio
1960 Giuseppe Viani
1960-1961 Giovanni Ferrari
1962 Tekninen komissio
1962-1966 Edmondo Fabbri
1966-1967 Tekninen komissio
1967-1974 Ferruccio Valcareggi - Euroopan mestaruus 1968 ja MM-hopeaa 1970
1974-1975 Fulvio Bernardini
1975-1986 Enzo Bearzot- maailmanmestaruus 1982
1986-1991 Azeglio Vicini - MM-pronssia 1990
1991-1996 Arrigo Sacchi - 1994 MM-hopeaa
1997-1998 Cesare Maldini
1998-2000 Dino Zoff - EM-hopeaa 2000
2000-2004 Giovanni Trapattoni
2004-2006 Marcello Lippi - maailmanmestaruus 2006
2006- Roberto Donadoni

[muokkaa] Aiheesta muualla

UEFA:n maajoukkueet

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../i/t/a/Italian_jalkapallomaajoukkue.html

Luokat: Jalkapallomaajoukkueet | Italian jalkapallo