Wikipedia
| Copa del Mundo de Fútbol – España 82 |
| Joukkueet |
24 (107 karsijasta) |
| Isäntämaa |
Espanja |
| Ajankohta |
13. kesäkuuta –
11. heinäkuuta 1982 |
Mitalistit
– Kulta
– Hopea
– Pronssi |
Italia
Saksa
Puola |
| Ottelut |
52 |
| Maalit |
146 (keskiarvo 2,81) |
| Yleisö |
1 856 277 (keskiarvo 35 698) |
| Paras maalintekijä |
Paolo Rossi (Italia),
6 maalia |
| Paras pelaaja |
Paolo Rossi (Italia) |
| {{{huomautus}}} |
Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Espanjassa. Kilpailut voitti Italia, joka kukisti loppuottelussa Saksan maalein 3-1. Mestaruus oli Italialle kolmas (aiemmat vuosilta 1934 ja 1938), ja nosti sen tilastoissa tasoihin Brasilian kanssa.
Pelisysteemiä oli muutettu vuoden 1978 kisoista: lopputurnaukseen pääsi mukaan 24 joukkuetta (aiemmin 16), jotka jaettiin kuuteen neljän joukkueen alkulohkoon. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta pääsivät puolivälieriin, joissa pelattiin neljässä kolmen joukkueen lohkossa. Lohkojen voittajat jatkoivat välieriin. Kyseessä oli ainut tällä systeemillä pelattu turnaus.
Kisat alkoivat yllätyksillä. Isäntämaa Espanja pelasi ponnettomasti ja selvisi hädin tuskin 12 parhaan joukkoon. Yksi MM-historian suurimpia yllätyksiä oli kuitenkin Saksan häviäminen Algerialle lohkon ensimmäisessä ottelussa 2-1.
Jatkossa huomiota herätti Saksan ja Itävallan välinen ottelu turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Tiedossa oli, että 1-0 voitto Itävallasta varmistaisi molemmille paikan puolivälierissä, sillä Algeria oli jo pelannut kaikki ottelunsa. Ottelu päättyikin juuri noihin lukemiin Saksan onnistuttua maalinteossa alkuminuuteilla ja molempien joukkueiden palloteltua päämäärättömästi loppuajan. Tapaus närkästytti useita tahoja ja sääntöjä muutettiin jo vuoden 1986 kisoihin siten, että lohkojen kaksi viimeistä ottelua pelataan samanaikaisesti.
Turnaukseen lähti suursuosikkina Brasilia, joka oli tehnyt selvää jälkeä harjoitusotteluissa. Joukkueen tähtiä olivat puolustaja Junior sekä keskikentän Zico, Paolo Falcão ja Sócrates. Maa voittikin alkulohkonsa puhtaasti maalierolla 10-2 ja välierälohkossa hallitsevan maailmanmestari Argentiinan 3-1, mutta korkeatasoisessa ratkaisukamppailussa Italia voitti eteläamerikkalaiset 3-2. Italian kaikki maalit teki Paolo Rossi. Hän voitti myös maalikuninkuuden kuudella osumalla. Saavutus oli huomattava, sillä kisoja edeltävänä keväänä Rossi oli vapautunut pitkästä pelikiellosta. Alkulohkonsakin Italia oli selvittänyt "niukimman kautta".
Yksi turnauksen muistettavimpia otteluita oli Saksan ja Ranskan kohtaaminen välierissä. Ottelussa sattui ikävä välikohtaus, kun Saksan maalivahti Harald Schumacher taklasi ranskalaispelaaja Patrick Battistonin tajuttomaksi tämän karattua läpiajoon. Ranskalaisten leirissä kuohui erotuomarin annettua pelin jatkua normaalisti ilman varoituksia Schumacherille tai edes vapaapotkua ranskalaisille. Ottelussa nähtiin myös hienoja hetkiä: varsinaisen peliajan päätyttyä tasan 1-1, Ranska teki jatkoajalla kaksi maalia siirtyen 3-1 johtoon. Maa kuitenkin jatkoi hyökkäyspeliään, erään arvion mukaan, koska halusi antaa saksalaisille opetuksen. Loukkaantumisesta kärsinyt saksalaishyökkäjä Karl-Heinz Rummenigge vaihdettiin kentälle tappiotilanteessa. Hän kavensikin ja oli järjestämässä tasoitusmaalia. Tilanne oli jatkoajan jälkeen 3-3 ja siirryttiin rangaistuspotkukilpailuun, jonka Saksa voitti maalein 5-4.
Toisessa välierässä Italia voitti ilman keskikenttätähti Zbigniew Boniekia pelanneen Puolan 2-0. Pronssiottelussa Puola löi reservejään peluttaneen Ranskan.
Loppuottelussa pitkän välierän ja lentokonemyöhästymisen väsyttämä Saksa ei kyennyt tarjoamaan Italialle kunnon vastusta, vaan saapasmaa vei pelin 3-1 Paolo Rossin ja Marco Tardellin maaleilla. Maalla oli varaa jopa tuhria rangaistuspotku pelin alussa. Italian muita runkopelaajia olivat konkarimaalivahti Dino Zoff ja keskikentällä etenkin turnauksen alussa peliä elossa pitänyt keskikentän Bruno Conti.
- El Molinón, Gijón (25 900)
- José Zorrilla, Valladolid (26 500)
- José Rico Perez, Alicante (29 500)
- Carlos Tartiere, Oviedo (30 000)
- Balaidos, Vigo (31 800)
- La Romareda, Zaragoza (34 600)
- Riazor, A Coruña (34 600)
- La Rosaleda, Málaga (37 200)
- Manuel Martínez Valero, Elche (38 700)
- Sarrià, Barcelona (41 000)
- Ramón Sánchez Pizjuán, Sevilla (45 000)
- San Mames, Bilbao (46 200)
- Benito Villamarín, Sevilla (52 500)
- Mestalla, Valencia (55 000)
- Vicente Calderón, Madrid (57 500)
- Santiago Bernabéu, Madrid (90 000)
- Camp Nou, Barcelona (98 000)
| Joukkue |
O |
V |
T |
H |
TM |
PM |
P |
 Puola |
3 |
1 |
2 |
0 |
5 |
1 |
4 |
 Italia |
3 |
0 |
3 |
0 |
2 |
2 |
3 |
 Kamerun |
3 |
0 |
3 |
0 |
1 |
1 |
3 |
 Peru |
3 |
0 |
2 |
1 |
2 |
6 |
2 |
|
|
| Joukkue |
O |
V |
T |
H |
TM |
PM |
P |
 Saksa |
3 |
2 |
0 |
1 |
6 |
3 |
4 |
 Itävalta |
3 |
2 |
0 |
1 |
3 |
1 |
4 |
 Algeria |
3 |
2 |
0 |
1 |
5 |
5 |
4 |
 Chile |
3 |
0 |
0 |
3 |
3 |
8 |
0 |
|
|
| Joukkue |
O |
V |
T |
H |
TM |
PM |
P |
 Belgia |
3 |
2 |
1 |
0 |
3 |
1 |
5 |
 Argentiina |
3 |
2 |
0 |
1 |
6 |
2 |
4 |
 Unkari |
3 |
1 |
1 |
1 |
12 |
6 |
3 |
 El Salvador |
3 |
0 |
0 |
3 |
1 |
13 |
0 |
|
|
| Joukkue |
O |
V |
T |
H |
TM |
PM |
P |
 Pohjois-Irlanti |
3 |
1 |
2 |
0 |
2 |
1 |
4 |
 Espanja |
3 |
1 |
1 |
1 |
3 |
3 |
3 |
 Jugoslavia |
3 |
1 |
1 |
1 |
2 |
2 |
3 |
 Honduras |
3 |
0 |
2 |
1 |
2 |
3 |
2 |
|
|
[muokkaa] Puolivälierät
[muokkaa] Pronssiottelu
[muokkaa] Parhaat maalintekijät
- 6 maalia
- 5 maalia
- 4 maalia
- 3 maalia
Paolo Falcão
Alain Giresse
