Julija Tymošenko
Wikipedia
Julija Volodymirivna Tymošenko (ukr. Юлія Володимірівна Тимошенко, s. 27. marraskuuta 1960) on ukrainalainen poliitikko, joka toimi Ukrainan pääministerinä 4. helmikuuta–8. syyskuuta 2005. Tymošenko on aikaisemmin ollut Ukrainan energiamonopolin pääjohtaja 1995—1997 ja Viktor Juštšenkon hallituksen varapääministeri 1999—2001.
Hän suoritti taloustieteen tutkinnon Dnipropetrovskin yliopistossa 1984 ja työskenteli insinööri-ekonomistina Leninille nimetyssä autotehtaassa Dnipropetrovskissa.
Vuonna 1989 hänestä tuli nuorisoyhtiö Terminalin kaupallinen johtaja ja sitten Ukrainan kaasuyhtymän kaupallinen johtaja. Marraskuusta 1995 tammikuuhun 1997 hänestä tuli Ukrainan yhdistyneet energiajärjestelmät -yhtymän johtaja.
Julkisen poliittisen uransa valtion tasolla Tymošenko aloitti 1996, jolloin hänestä tuli kansanedustaja, korkeimman rjadan jäsen. Vuodesta 1997 alkaen hän on ollut Gromada-nimisen puolueen varapuheenjohtaja.
30. joulukuuta 1999 Tymošenkosta tuli apulaisenergiaministeri, mistä tehtävästä hänet vapautettiin epäiltynä kahdesta rikoksesta. 13. helmikuuta 2001 hänet pidätettiin ja vangittiin Ljukjanovskin vankilaan, mistä hänet vapautettiin 42 päivän kuluttua kirjallista sitoutusta vastaan siitä, ettei hän poistu Kiovasta.
Tammikuussa 2001 Tymošenkosta tuli kansallisen pelastuksen liikkeen johtaja ja vaaliryhmittymän johtaja. Maaliskuun 2002 parlamenttivaaleissa Tymošenkon vaaliryhmittymä sai 7,2 % äänistä.
Tymošenko edustaa Ukrainan politiikassa länsimielistä ja uudistushaluista siipeä. Ukrainan entinen presidentti Leonid Kutšma erotti hänet hallituksesta vuonna 2001, epäiltynä aseman väärinkäytöstä. Venäjän sotilassyyttäjä etsintäkuulutti hänet lahjontaepäilyjen takia. Etsintäkuulutus oli voimassa vielä Tymošenkon tultua nimitetyksi Ukrainan pääministeriksi 2005. Hän ei koskaan pääministeriaikanaan tehnyt valtiovierailua tai työvierailua Venäjälle.
Kesällä 2005 Tymošenko järjesti pääministerinä Ukrainan maakaasukauppojen välitysyhtiöön liittyvän tutkinnan. Tymošenkon nimeä ei mainittu epäiltyjen joukossa. Juštšenko syytti hallitusta keskittymisestä keskinäisiin valtakamppailuihin, ennemmin kuin Oranssin vallankumouksen päämäärien ajamiseen. Uutta hallitusta valittiin muodostamaan Dnipropetrovskin alueen kuvernööri Juri Jehanurov.
Tymošenkon hallitus erotettiin korkeimman hallinnon lahjusepäilyjen vuoksi syyskuussa 2005. Ukrainan presidentinhallinnon johtajan tehtävistä eronnut Oleksandr Zintšenko syytti presidentti Juštšenkon lähimpiä liittolaisia korruptiosta.
Tymošenko ilmoitti 12. syyskuuta 2005 vievänsä oman puolueen maaliskuun 2006 vaaleihin ja osallistuvansa haastajana vuoden 2009 presidentinvaaleihin. Juštšenko syytti Tymošenkoa seuraavana päivänä pääministerin asemansa väärinkäytöstä oman yhtiönsä kahdeksan miljardin hryvnjan velkojen mitätöimiseksi.
Ukrainan parlamenttivaaleissa 26. maaliskuuta 2006 Julija Tymošenkon ryhmittymä lähti vaaleihin oranssikoalition säilyttämisen hengessä tavoitteenaan estää Viktor Janukovitšin johtaman Alueiden puolueen nousun hallituspuolueeksi. Viktor Juštšenkoa kannattava Meidän Ukrainamme antoi vaalien jälkeen ymmärtää olevan myös mahdollista, että se muodostaa Julija Tymošenkon ryhmittymästä riippumatta Alueiden puolueen kanssa hallituksen.
Koska tämä kuitenkin olisi vienyt uskottavuutta Meidän Ukrainaltamme oranssikoalitiopuolueena, pitkittyivät hallitusneuvottelut oranssipohjalta lähinnä Meidän Ukrainamme ja Julija Tymošenkon ryhmittymän paikkajakoon. Meidän Ukrainamme ilmoitti suostuvansa, että Tymošenkosta tulee pääministeri, mutta pitkitti hallituksen muodostamista oranssikoalitiopohjalta. Kun Meidän Ukrainamme halusi Petro Porošenkon radan puhemieheksi tuottaen näin oranssikoalition kolmannelle puolueelle, Ukrainan sosialistiselle puolueelle, ja sen puheenjohtajalle Morozille pettymyksen ja kun Tymošenko ilmoitti, että oranssikoalitio on kuollut ja että Juštšenkon tulee hajottaa rada sekä järjestyttää uudet parlamenttivaalit, vaihtoi Ukrainan sosialistinen puolue puolta, liittoutui Alueiden puolueen johtamaan koalitioon, mikä merkitsee sitä, ettei Tymošenkosta voi tulla pääministeriä. Tymošenko vaatii suurimman oranssikoalitioryhmittymän johtajana uusia parlamenttivaaleja.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kotisivut(englanniksi)
 |
Ukrainan pääministerit |
|
Symon Petljura 1917/18 | Pavlo Skoropadski 1918 | Symon Petljura 1918-1920 | ei pääministeriä 1920-1991 | Vitold Fokin 1991 | Leonid Kutšma 1992 | Vitali Masol 1994 | Jevhen Martšuk 1994| Pavlo Lazarenko 1996 | Valeri Pustovoitenko 1997 | Viktor Juštšenko 1999 | Anatoli Kinah 2001 | Viktor Janukovytš 2002 | Julija Tymošenko 2004 | Juri Jehanurov 2004 | Viktor Janukovytš 2006 |
