Symon Petljura
Wikipedia
Symon Petljura (ukr. Симон Петлюра, 10. toukokuuta 1879 – 25. toukokuuta 1926) oli ukrainalainen sosialisti ja valtiomies ja Ukrainan vapaustaistelija Venäjän sisällissodan aikana. Petljura toimi sisällissodan aikana Ukrainan kansantasavallan presidenttinä ja yritti vapauttaa Ukrainan Puolasta käsin Puolan tuella. Hänet murhattiin maanpaossa Pariisissa 1926.
[muokkaa] Elämä
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Peltura syntyi Pultavassa. Vuonna 1905 hän perusti Ukrainan työväenpuoleen ja vuosina 1905-1909 hän oli Slovo (Työ) lehden ja Ukrainskaya Zhyzn (ukrainalainen elämä) toimittajana.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Petlura palveli tsaarin armeijassa. Helmikuun vallankumouksen aikana vuonna 1917 hän toimi keskushallituksen presidenttinä joka perustettiin kesäkuussa Ukrainassa.
Kun keskusvallat miehitti maan muodostettiin nukkehallitus hallitsemaan maata ja Pelturan menetti työnsä.
Marraskuussa vuonna 1918 sen jälkeen kun Saksa ja Itävalta-Unkari vetäytyi maasta niin Pelturasta tuli uuden hallituksen johtaja.
Tammikuussa vuonna 1919 sota Ukrainan ja Neuvosto-Venäjän välillä puhkesi ja Petlurasta tuli armeijan komentaja.
Venäjän sisällissodan aikana hän taisteli bolševiikkejä, Anton Denikinin valkoisia, saksalaisia, ja Pavlo Skoropadskiin ukrainalaisten ja puolalaisia joukkoja vastaan .
Vuonna 1918 valkoinen armeija miehitti Ukrainan mutta syksyllä vuonna 1919 valkoiset vetäytyivät pois puna-armeijan tieltä.
Vuoden 1919 lopulla Petlura vetäytyi Puolaan joka tunnusti hänen hallituksensa. Vuonna 1920 Ukraina ja Puola solmi sopimuksen Lublinissa että Ukraina saisi Lvivin ja Galitsian ja vastineeksi puolalaiset auttaisivat taistelemaan kommunisteja vastaan ja takaa maan itsenäisyyden.
Vuonna 1920 puolalaiset joukot Petluran ukrainalaisten kanssa hyökkäsi bolševiikkeja vastaan. Piłsudskin ja Petluran joukot vetäytyivät Vistula n joelle ja sieltä Varsovaan. Puolan armeija löi neuvotoarmeijan mutta ei taannut Ukrainalle itsenäisyyttä.
Riian rauhassa Puola ja Neuvosto-Venäjä jakoivat Ukrainan. Petlura julisti pakolaishallituksen Tarnówissa ja Varsovassa.
Vuonna 1923 Neuvosto-Venäjä painosti Puolan hallitusta luovuttamaan Petluran mutta tämä onnistui paeta Budapestiin ja Wienin kautta Geneveen ja vuonna 1924 hän muutti Pariisiin.
[muokkaa] Juutalaisvaistaiset pogromit
Kun Petluran hallitus oli vallassa niin Ukrainassa tapahtui suuria antisemitistisiä vainoja. Noin 35 000 - 100 000 juutalaista kuoli. Lähteiden mukaan ne olivat Petluran uskollisia joukkoja.
Ukrainassa oli Venäjän keisarikunnan suurin juutalainen yhteisö noin 70 000-250 000 juutalaista kuoli sisällissodan aikana. Ukrainan mukaan noin 50 000- 50 000 kuoli vuosina 1919-1920.
Moinien hisriallisten lähteiden mukaan Petlura ei estänyt tai tehnyt mitään vainojen estämiseksi. Petluran kannattajat väittävät että hän ei ollut antisemitisti ja yritti lopettaa vainot.
[muokkaa] Attentaatti
25. toukokuuta vuonna 1926 kun Petlura oli ikkuna ostoksilla Pariisin bulevardeilla eräs mies lähestyi hän ja kysyi häneltä ukrainaksi, " Oletteko herra Petliura?". Kun Petlura vastasi kyllä ,mies joka oli ukrainalaissyntyinen juutalainen anarkisti Sholom Schwartzbard huusi "Puolustautukaa, te roisto!".
Petlura nosti hänen keppiään ja Schwartzbard veti aseen asille ja ampui kolme laukausta ja sanoi joka laukausen aikana "Tämä on pogromista" "Tämä massamurhasta" ja "Tämä on uhrien puolesta". Kun poliisi tuli pidetättään Schwartzbaldia niin tämä sanoi : "Te voitte pidättää minut, mutta olen murhannut murhaajan". Schwartzbaldin 15 henkinen perhe tapettiin pogromeissa.
Hänen oikeuden käyntinsä alkoi 18. lokakuuta vuonna 1927. Henri Torres kuulu ranskalainen juristi puolusti Schwartzbaldia oikeudessa. Valamiehistö totesi hänet syyttömäksi.
Petlura haudattiin Cimetière du Montparnasseen, Pariisiin.
