Viktor Janukovytš
Wikipedia
Viktor Fedorovytš Janukovytš (ukr. Віктор Федорович Янукович; 
kuuntele ääntämys?, ven. Ви́ктор Фёдорович Януко́вич Viktor Fjodorovitš Janukovitš [1] s. 9. heinäkuuta 1950, Jenakijeve) oli Ukrainan pääministeri marraskuusta 2002 tammikuuhun 2005. Ennen pääministerivirkaansa hän toimi Donetskin alueen kuvernööri 1997–2002. Janukovitš on Alueiden puolueen johtaja. Hänet nimitettiin uudelleen pääministeriksi 4. elokuuta 2006.
Janukovitš julistautui Ukrainan presidentinvaalien, jotka pidettiin loka-marraskuussa 2004, voittajaksi. Monet ukrainalaiset, kansainväliset järjestöt ja maiden hallitukset kuitenkin kyseenalaistivat voiton oikeellisuuden ja laillisuuden. 1. joulukuuta 2004 Ukrainan parlamentti päättikin mitätöidä vaalituloksen. Uusissa vaaleissa 26. joulukuuta 2004 hän hävisi oppositiojohtaja Viktor Juštšenkolle.
Presidentinvaalin toisen kierroksen jälkeen perustuslakia muutettiin 10.1.2006 lähtien entistä enemmän parlamentaariseen suuntaan, jossa presidentin valtaoikeuksia vähennettiin ja pääministerin lisättiin. Presidentti Juštšenko nimitti liittolaisensa Julija Tymošenkon ensimmäiseksi pääministerikseen, mutta hänet kuitenkin erotettiin 2005 ja heidän välinsä ovat huonot.
Maaliskuun parlamenttivaaleissa Janukovitš johti Alueiden puolueen vaalivoittoon ja suurimmaksi puolueeksi. Maaliskuun vaalien jälkeen jouduttiin kuukausien pattitilanteeseen, jossa toimivaa hallitusta ei saatu muodostettua.
Lopulta sovittiin Meidän Ukrainamme ja Julija Tymošenkon ryhmittymän yhteishallituksesta Ukrainan sosialistipuolueen kanssa, joka kuitenkin hajosi sosialistien valittua oman miehensä Oleksandr Morozin radan puhemieheksi ja loikattua Alueiden puolueen puolelle "antikriisikoalitiohallituksen" muodostamiseksi. Juštšenko kieltäytyi nimittämästä kilpakumppaniaan pääministeriksi, kunnes uusi vaalien järjestämisen mahdollistava aikaraja tuli vastaan. Tällöin Alueiden puolue liittolaisineen uhkasi presidentin viraltapanolla. Myös edeltävää pääministeriä Juri Jehanurovia, joka erotettiin tammikuussa, ja joka johti siitä lähtien toimitusministeriöä, pyrittiin nostamaan takaisin asemaansa peruuttamalla tammikuun erottaminen.
Huolimatta siitä että oli julkisesti kieltäytynyt yhteistyöstä Janukovitšin kanssa, Juštšenko nimitti viimein hänet pääministeriksi ja muodostamaan "kansallisen yhtenäisyyden koalitio" -hallituksen Meidän Ukrainamme kanssa 3. elokuuta 2006. Parlamentti hyväksyi Janukovitšin pääministeriksi äänin 271–9 opposition boikotoidessa äänestystä.
Sekä Juštšenko että Janukovitš kannattavat markkinaehtoista talouspolitiikkaa, mutta heidän suurimmat eronsa ovat ulkopolitiikassa ja kielikysymyksessä. Myös suhde Venäjään on epäsymmetrinen, koska Alueiden puolue saa kannatuksensa Itä- ja Etelä-Ukrainan energiariippuvaisilta tehdasalueilta ja Meidän Ukrainamme Pohjois- ja Länsi-Ukrainasta.
Hallituksen ohjelmaan kirjattiin vaatimus kansanäänestyksestä ennen NATO-jäsenyyttä, mikä tosiasiassa estää sen, koska valtaosa kansasta vastustaa jäsenyyttä. Ukrainan kieli vahvistettiin maan viralliseksi kieleksi (maininta "ainoasta virallisesta kielestä" poistettiin), mutta Euroopan vähemmistökieliasetuksen ratifiointi antaa venäjälle virallisen aseman paikallisesti. Hallitusohjelmaan kuului myös yhteistyö Venäjän johtaman yhtenäistalousalueen kanssa.
[muokkaa] Huomio
- ^ Vaikka Janukovitš on venäjänkielinen, hänen sukunimestään käytetään usein suomenkielisissä tiedotusvälineissä ukrainalaista muotoa Janukovytš (muun muassa Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat). Myös venäläistä muotoa Janukovitš käyteään usein. Ukraina on virallisesti yksikielinen maa, vaikka siellä on 20%:ia venäjänkielistä väestöä ja vaikka pääkaupungissa myös ukrainalaiseksi määritelty väestö puhuu yleisesti venäjää. Näin ollen virallisiin asiakirjoihin, mm. vaaliluetteloihin kirjoitetaan nimestä ukrainankielinen versio, vaikka henkilö itse olisi venäjänkielinen.
 |
Ukrainan pääministerit |
|
Symon Petljura 1917/18 | Pavlo Skoropadski 1918 | Symon Petljura 1918-1920 | ei pääministeriä 1920-1991 | Vitold Fokin 1991 | Leonid Kutšma 1992 | Vitali Masol 1994 | Jevhen Martšuk 1994| Pavlo Lazarenko 1996 | Valeri Pustovoitenko 1997 | Viktor Juštšenko 1999 | Anatoli Kinah 2001 | Viktor Janukovytš 2002 | Julija Tymošenko 2004 | Juri Jehanurov 2004 | Viktor Janukovytš 2006 |
