Kanadan talous

Wikipedia

Kanada on yksi maailman varakkaimmista valtioista, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n sekä johtavien teollisuusmaiden ryhmän G8:n jäsen. Kuten myös muiden läntisten teollisuusmaiden, Kanadan taloutta dominoi palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljännestä Kanadan asukkaista. Kanada on epätavallinen muiden korkean profiilin valtioiden joukossa, sillä alkutuotanto on tärkeässä osassa sen taloudessa, metsänhakkuun ja öljyteollisuuden ollessa tärkeimpiä sen teollisuudenaloja. Osittain tämän vuoksi Kanada on hyvin riippuvainen kansainvälisestä kaupasta, varsinkin Yhdysvaltain kanssa. Kanadalla on suurehko teollisuussektori, joka on keskittynyt eteläiseen Ontarioon. Erityisesti autoteollisuus on hyvin tärkeätä.

Kanada on vapaiden markkinoiden talous, joskin sen hallitus puuttuu markkinoihin hieman enemmän kuin Yhdysvalloissa, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Euroopan valtioissa. Kanadalla on myös perinteisesti ollut matalampi bruttokansantuote per asukas kuin Yhdysvalloilla (jossa varallisuuserot ovat kuitenkin suuremmat), mutta korkeampi kuin läntisen Euroopan talouksilla. Viimeisen vuosikymmenen aikana Kanadan talous on kasvanut vuolaasti työttömyyden vähetessä ja hallituksen budjetin ollessa useasti hyvin ylijäämäinen.

[muokkaa] Taloudelliset sektorit

[muokkaa] Luonnonvarat

Kanadan valtavan pinta-alan vuoksi maalla on monipuolisesti ja paljon luonnonvaroja. Maassa sijaitsee esimerkiksi noin kymmenen prosenttia maailman metsistä, yhteensä 417 miljoonaa hehtaaria. Erilaiset varat ovat keskittyneet eri puolille maata. Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa metsäteollisuus on tärkeimmässä osassa, kun taas Albertassa öljyteollisuus on huomattavinta. Pohjois-Ontariossa on paljon kaivosteollisuutta, ja Atlantin rannikon provinsseissa kalastusta on eniten, vaikkakin sen määrä on ollut viime aikoina pienoisessa laskussa.

Nämä teollisuudenalat ovat kuitenkin muuttuneet pikkuhiljaa vähemmän tärkeiksi Kanadan taloudelle. Ne työllistävät vain 4 % kanadalaisista ja tuottavat alle 6 % bruttokansantuotteesta, vaikkakin ne ovat yhä merkittävässä asemassa joillakin alueilla. Monet, jopa suurin osa, maan pohjoisosan kaupungeista, jossa maatalouden harjoittaminen on vaikeaa ellei mahdotonta ilmaston ja maaperän vuoksi, ovat pystyssä vain läheisen kaivoksen tai sahan vuoksi. Kanada on maailman johtava maa erilaisten luonnonvarojen, kuten kullan, nikkelin, uraanin ja lyijyn, tuotannossa, ja useat Kanadan suurimmista yhtiöistä – kuten esimerkiksi EnCana, Inco ja Barrick Gold – perustavatkin toimintansa luonnonvarateollisuuteen. Suuri osa näistä tuotteista menee vientiin, lähinnä Yhdysvaltoihin. Myös useat sivu- ja palveluelinkeinoa harjoittavat teollisuudenalat ovat suorassa yhteydessä suurimpiin aloihin. Myös useat sivu- ja palveluelinkeinoa harjoittavat teollisuudenalat ovat suorassa yhteydessä suurimpiin aloihin. Esimerkiksi yksi Kanadan suurimpia teollisuudenaloja on paperiteollisuus, joka on suorassa yhteydessä metsänhakkuuteollisuuteen.

Suhteellisen suurella riippuvaisuudella luonnonvaroihin on useita vaikutuksia kanadalaiseen talouteen sekä yhteiskuntaan. Kun tehdas- ja palveluteollisuudet on helppo yhtenäistää, luonnonvarat vaihtelevat suuresti eri alueilla. Tämä takaa sen, että erilaiset taloudelliset rakenteet kehittyvät joka puolella Kanadaa, auttaen maan vahvaa regionalismia. Samaan aikaan pääosa näistä varoista viedään ulkomaille, yhdistäen Kanadan lähelle kansainvälistä taloutta. Joidenkin mielestä sisäinen epävakaisuus kyseisillä teollisuudenaloilla edesauttaa hallituksen väliintuloa talouteen, supistakseen markkinavaihteluiden aiheuttamia yhteiskunnallisia haittavakutuksia.

Kyseiset teollisuudenalat myös lisäävät painavia ongelmia. Vaikka Kanada on vuosikymmeniä toiminut niiden johtavana tuottajana, on pieni riski, että varat saattavat loppua. (Suuria löytöjä kuitenkin saatetaan vielä löytää, kuten massiviinen nikkelilöytö Voisey's Bayssä.) Lisäksi syrjäinen pohjoisosa junnaa paikallaan ja pysyy kehittymättömänä, kun tuottajat odottelevat korkeampia hintoja tai uutta teknologiaa, kun useat toiminnot ei sillä alueella ole vielä taloudellisesti kannattavaa. Viime vuosikymmenillä kanadalaisista on tullut vähemmän innostuneita hyväksymään luonnonvarojen hyödyntämistä ympäristön turmelemisen kustannuksella. Korkeat palkat ovat myös ehkäisseet tehokkaasti laajentumista. Sen sijaan monet kanadalaiset yhtiöt ovat keskittäneet tutkimuksensa ja laajentumisensa valtamerentakaisille alueille, jossa hinnat ovat alhaisempia ja hallitukset vähemmän tarkkaavaisempia. Kanadalaiset yhtiöt ovat jatkuvasti suurentaneet roolejaan Latinalaisessa Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Uusiutuvat varat ovat aiheuttaneet eniten päänvaivaa. Vuosikymmenten ryöstöviljelyn jälkeen turskan kalastaminen romahti 1990-luvulla, ja lohiteollisuus myös kärsi suuresti. Ennen niin parjattu metsänhakkuuteollisuus on viime aikoina muuttunut hyväksyttävämpään muotoon.

[muokkaa] Energia

Öljyn pumppaamista Ontariossa

Kanada on yksi harvoista kehittyneistä valtoista, jotka ovat energian nettoviejiä. Kaikista tärkeimmät ovat Albertaan keskittyneet öljy- ja kaasuvarat, mutta nykyään myös sen naapuriprovinssien, Brittiläisen Kolumbian ja Saskatchewanin, varat ovat huomattavia. Valtavat Athabascan öljyhiekan esiintymät takaavat Kanadalle maailman toiseksi suurimmat öljyvarannot. Québecissä ja Brittiläisessä Kolumbiassa, kuten myös Ontariossa ja Manitobassa, vesivoima on halpa ja verrattain luonnonystävällinen energialähde. Osittain tämän vuoksi kanadalaiset ovat myös maailman eniten energiaa käyttäviä ihmisiä. Halpa energia on mahdollistanut useiden tärkeiden elinkeinojen luomisen, kuten suuren alumiiniteollisuuden, joka käyttää Québecin ja Brittiläisen Kolumbian halpaa vesivoimaa hyödykseen.

Historiallisesti tärkeä asia Kanadan politiikassa on, että sillä aikaa kun läntinen Kanada on yksi maailman suurimpia energian lähteitä, eteläisellä Ontariolla ja Quebecilla on vähemmän luonnonvaroja hyödynnettävänään. Se on kuitenkin halvempaa Albertalle viedä laivayhteyksien kautta öljynsä Yhdysvaltoihin kuin itäisen Kanadan on. Itäinen Kanada täten vie huomattavia summia öljyä merten yli, ja Ontario hyötyy huomattavasti ydinvoimastaan.

Öljyn hintojen ollessa korkeita tämä kuitenkin tarkoittaa, että suurin osa Kanadan asukkaista kärsii sillä aikaa, kun länsi kasvaa erittäin varakkaaksi. Kansallinen energiaohjelma 1980-luvun alussa yritti pakottaa Albertan myymään öljyä alhaisella hinnalla itäiselle Kanadalle. Ohjelma osoittautui erittäin mielipiteitä halkovaksi, ja menetti nopeasti merkityksensä kun öljyn hinnat romahtivat 1980-luvun keskivaiheilla. Yksi ristiriitaisimmista sektioista puolestaan Kanadan ja Yhdysvaltain solmimassa vapaakauppasopimuksessa FTA:ssa vuonna 1988 oli Kanadan lupaus, ettei se koskaan veloita Yhdysvaltoja enempää kuin se veloittaa kanadalaisia.

Maatila Ontariossa

[muokkaa] Maatalous

Kanada on yksi maailman tärkeimpiä maataloustuotteiden toimittajia, ja Kanadan preeriat ovat maailman tärkeimpiä vehnän ja muiden viljojen toimittajia. Kuten muissakin kehittyneissä valtioissa, väkiluvun ja bruttokansantuotteen mittasuhteet johtivat maatalouden romahtamiseen 1900-luvulla. Toisin kuin useiden kehittyneiden maiden maatalousteollisuudet, Kanadan preeriat ovat tarpeeksi hedelmällisiä kilpaillakseen kansainvälisesti ilman tukiaisia. Pienet meijerit ja siipikarjatilat Kanadan keskiosissa eivät ole yhtä tuottavia, ja saavat sen vuoksi valtiolta tukirahoja. Kanada on suuri maataloustuotteiden viejä, varsinkin Yhdysvaltoihin, mutta myös Eurooppaan ja Itä-Aasiaan.

Vuonna 2001 Kanadassa oli viljeltyä maata 67,5 miljoonaa hehtaaria, ja 247 000 maatilaa.

[muokkaa] Tuotantoteollisuus

Suurin osa Kanadan tuotantoteollisuudesta koostuu yhdysvaltalaisten yritysten tytärtehtaista, vaikka maassa on myös muutamia paikallisiakin tuotantoteollisuusyrityksiä. Tämä on aiheuttanut päänvaivaa kanadalaisille. Tytärtehtaat tuovat lähinnä tehdastyöläispaikkoja, kun taas tutkimustyö ja johtavat paikat ovat Yhdysvalloissa.

Kanadalaisten korkea koulutus kiinnostaa ulkomaisia yrityksiä. Kuvassa Manitoban yliopiston hallintorakennus.

Yleinen kehityksen kulku varakkaissa valtioissa oli siirtyminen alkutuotantoon perustuvasta taloudesta tuotantoteollisuuteen perustuvaan, ja siitä palveluihin perustuvaan talouteen. Kanada ei kuitenkaan noudattanut tätä mallia, sillä tehdastuotanto on ollut maassa aina toissijaista, vaikkei merkityksetöntä. Osin tämän takia Kanada ei kärsinyt suurestikaan 1970- ja 1980-lukujen epäteollistumisesta. Jotkut tärkeät teollisuudenalat, kuten tekstiiliteollisuus, kuitenkin suurimmaksi osin katosivat ulkomaille.

Kanadan tuotantoaloista on tärkeintä Luoteis-Ontarion autoteollisuus. Sen katsotaan usein syntyneen Auto Pactin, Kanadan ja Yhdysvaltain autoteollisuussopimuksen astuttua voimaan 1960-luvulla. Se poisti tullit henkilöautoista, rekoista, linja-autoista, renkaista ja ajoneuvojen osista maiden väliltä. Ontariossa sijaitsee suurimpien yhdysvaltalaisten autovalmistajien haaraosastoja. Ontariossa valmistetaan nykyisin enemmän autoja kuin Yhdysvalloissa sijaitsevassa naapuriosavaltio Michiganissa, joka on Yhdysvaltain tärkein autoteollisuuden keskus. Valmistajat ovat kiinnostuneet Kanadasta sen korkeasti koulutetun työväen ja pienien työvoimakustannusten vuoksi. Kanadan hallituksen ajama terveydenhuoltojärjestelmä on myös kiinnostava tekijä, sillä se vapauttaa yritykset korkeista terveysvakuutusmaksuista, jotka niiden täytyisi maksaa Yhdysvalloissa.

Suurin osa Kanadan tehdasteollisuudesta koostuu amerikkalaistan yritysten sivuosastoista, vaikka maassa on myös muutamia kotimaisiakin tehdasteollisuus -yrityksiä kuten Bombardier. Tämä on aiheuttanut päänvaivaa kanadalaisille. Sivuosastot tuottavat lähinnä tehdastyöläistyöpaikkoja, kun taas tutkimustyö ja johtavat paikat sijoittuvat Yhdysvaltoihin.

[muokkaa] Palvelusektori

Toronto-Dominion Centre Torontossa. Toronto-Dominion -pankin lisäksi Torontoon ovat sijoittautuneet myös muut Kanadan suurimmat finanssijätit.

Kanadan palvelusektori on jättimäinen ja monipuolinen. Se työllistää noin kolme neljäsosaa kanadalaisista ja tuottaa kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta. Suurin työllistäjä on vähittäiskauppasektori, joka työllistää lähes 12 prosenttia kanadalaisista. Vähittäiskauppateollisuus on pääosin keskittynyt kauppakeskuksissa sijaitseviin ketjuliikkeisiin. Viime vuosina halpakauppaketjujen, kuten yhdysvaltalaisen Wal-Martin ja kanadalaisen Future Shopin, nousu on johtanut työpaikkojen vähenemiseen kyseisellä sektorilla ja siirtymiseen esikaupunkialueille.

Vain hieman pienemmän osuuden väestöstä työllistävät, viime vuosina erittäin nopeasti kasvaneet liiketoimintapalvelut ovat toiseksi suurin osa palvelusektorista. Se sisältää finanssipalvelut, kiinteistötoimimnnan ja kommunikaatioteollisuuden. Tämä talouden osa-alue on ollut erittäin nopeasti kasvava viime vuosina. Liiketoimintapalvelut ovat keskittyneet suurimmaksi osaksi suuriin kaupunkikeskuksiin, varsinkin maan suurimpaan kaupunkiin, Torontoon. Royal Bank of Canada, Toronto-Dominion Bank, Scotiabank, Canadian Imperial Bank of Commerce ja Bank of Montreal muodostavat ns. The Big Five -ryhmän, jotka ovat keskittyneet Torontoon, ja jotka ovat yksiä Kanadan suurimpia ja tärkeimpiä yrityksiä.

Koulutus- ja terveyssektorit ovat kaksi Kanadan suurinta, mutta molemmat toimivat lähes kokonaan hallituksen valvonnan alaisena. Terveydenhuoltoteollisuus on ollut nopeasti kasvavaa, ja se on Kanadan kolmanneksi suurin sektori. Sen nopea kasvu on tuottanut hallitukselle ongelmia, sillä sen on täytynyt etsiä sille rahoituskeinoja.

Kanadassa on huomattava määrä korkean teknologian teollisuutta, sekä viihdeteollisuutta. Turismin painoarvo on kasvussa. Suurin osa ulkomaisista vierailijoista on yhdysvaltalaisia.

[muokkaa] Poliittiset asiat

Albertan ja Saskatchewanin öljyvarat ovat olleet suunnaton apu läntisen Kanadan hyvinvoinnin luomisessa. Muualla maassa hyvinvoinnin ja kehityksen ylläpitäminen on ollut mutkikkaampaa.

[muokkaa] Alueellinen epätasapaino

Kanadalainen talous eroaa huomattavasti eri alueilla. Perinteisesti Ontario on ollut Kanadan talousmoottori, koti kolmannekselle sen väestöstä ja suurimmasta osasta teollisuutta. Viime vuosina lännessä on ollut nopeahkoa kasvua kaupassa Aasian kanssa, josta varsinkin Brittiläinen Kolumbia on hyötynyt rikastumalla, ja myös Albertan ja Saskatchewanin öljyvarannot ovat toimineet kasvun veturina.

Neljä Atlantin valtameren rannikolla sijaitsevat provinssit ovat perinteisesti olleet huomattavasti köyhempiä alueita kuin muu Kanada, varsinkin kalatalouden romahtamisen jälkeen. Viime vuosina on ollut merkkejä monipuolistumisesta, varsinkin kun merellä sijaitsevat öljy- ja kaasuesiintymät ovat alkaneet virrata kohti provinsseja. Quebec on myös perinteisesti ollut köyhempää aluetta kuin keskimäärin muu Kanada, vaikkakaan ei niin suurella erolla kuin Atlantin provinssit.

[muokkaa] Suhteet Yhdysvaltoihin

Merkittävä huolenaihe monelle kanadalaiselle on 2000-luvun ensimmäisinä vuosina ollut Kanadan suhde Yhdysvaltoihin. Vaikka pääomapako on hidastunut USA:n New Yorkin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen aiheuttaman pienen ekonomisen laskusuhdanteen vuoksi, Kanadan omat työmarkkinat ovat kärsineet myös. Eripuraisuudet tulleista, monitahoiset sotaväkitoiminnat ja Yhdysvaltain lainsäädännön kanssa ristiriidassa oleva Kanadan lainsäädäntö, kuten saman sukupuolen avioliitot, maahanmuuttolaki ja marijuanan laillinen lääkemyynti, ovat nostattaneet ilmapiirin kireyttä ja viilentäneet suhteita näiden kahden maan välillä. Molemmat maat myös näyttävät ajoittain valuvan hieman eri suuntiin arvoja pohdittaessa, mutta ei kuitenkaan huomattavissa määrin.

[muokkaa] Maiden välinen kauppa

Huolimatta maiden eroavaisuuksista, Kanada on ylivoimaisesti suurin Yhdysvaltain kauppakumppani, yli 1,4 miljardin Kanadan dollarin kaupalla päivittäin. Vertauskuvallisesti, vuonna 1999, tämä oli enemmän kuin Yhdysvaltain kauppa kaikkien Latinalaisten Amerikan maiden kanssa yhteensä. Yhdysvaltain tuonnit Kanadaan olivat enemmän kuin tuonti kaikkiin Euroopan unionin maihin yhteensä. Myös Michiganin ja Ontarion välinen kauppa oli enemmän kuin koko Yhdysvaltain vienti Japaniin. Kanadan tärkeys Yhdysvalloille ei ole vain naapurivaltio -ilmiö: Kanada on johtava viejä 35:een Yhdysvaltain 50:stä osavaltiosta, ja Kanadassa on suuri määrä Yhdysvaltain yritysten sivuosastoja.

Kahdenkeskinen kauppa lisääntyi noin 51,78 prosentilla vuosien 1989 (jolloin FTA nousi voimaan) ja 1994 (jolloin NAFTA nousi voimaan) välillä. Kauppa on siitä lähtien noussut 40:llä prosentilla. NAFTA jatkaa FTA:n liikkeitä, vähentämällä kaupan esteitä ja perustamalla sovitut kauppasäännöt. Se myös ratkaisee joitakin pitkään paikallaan seisseitä kahdenkeskisiä ärsytyksiä ja liberalisoi sääntöjä usealla eri alueella, mukaan lukien maataloudessa, palveluissa, energiassa, finanssipalveluissa ja sijoituksissa. NAFTA muodostaa maailman suurimman kauppa-alueen.

Suurin komponentti Yhdysvaltain ja Kanadan välisessä kaupassa on autoteollisuussektori. Vuonna 1965 voimaan tuli maiden välinen autoteollisuussopimus, Auto Pact, joka poisti tullit henkilöautoista, rekoista, linja-autoista, renkaista ja ajoneuvojen osista maiden väliltä. Sen avulla maiden välinen autoteollisuuskauppa nousi vuoden 1964 715 miljoonasta dollarista vuoden 1999 104,1 miljardiin dollariin. Nykyisin Auto Pactin edut ovat yhdistetty NAFTAan.

21 miljardin dollarin kaupalla (2000) Yhdysvaltain ja Kanadan välinen energiakauppa on maailman suurin Yhdysvaltain välinen kauppasuhde. Suurimmaksi osaksi tuo energiakauppa koostuu öljystä, maakaasusta ja sähköstä. Kanada on Yhdysvaltain suurin öljyntoimittaja ja viidenneksi suurin energiantuottajamaa koko maailmassa. Kanada toimittaa noin 16 prosenttia Yhdysvaltain öljyn tuonnista ja 14 prosenttia Yhdysvaltain maakaasuun menekistä. Yhdysvaltain ja Kanadan kansalliset sähköverkostot ovat kytketty ja molemmat maat jakavat vesivoimalatuotannon läntisillä rajoillaan.

[muokkaa] Viennit

Yhdysvallat on Kanadan suurin maatalousmarkkina, vieden lähes kolmanneksen maan ruokaviennistä. Kanada on taasen Yhdysvaltain toiseksi suurin maatalousmarkkina, jälkeen Japanin. Yhdysvallat vie Kanadaan pääosin hedelmiä, vihanneksia ja karjatuotteita. Lähes kaksi kolmannesta Kanadan metsätuotteista, mukaan lukien paperituotteet, viedään Yhdysvaltoihin; 71,66% Kanadan sanomalehtipaperituotannosta suuntaa sinne.

[muokkaa] Taloudelliset kärhämät

Kun 95% Yhdysvaltain ja Kanadan kaupasta liikkuu sulavasti, on maiden välillä kärhämää viiden jäljelle jäävän prosentin kohdalla, varsinkin maataloudessa ja kulttuurisilla aloilla. Yleensä kuitenkin nämä kärhämät solmitaan maiden välisillä neuvoa-antavilla foorumeilla tai WTOn tai NAFTAn ratkaisemalla kiistan. Toukokuussa 1999 Yhdysvaltain ja Kanadan hallitukset neuvottelivat sopimuksen aikakausjulkaisuista, joka takaa Yhdysvaltain kustannusteollisuudelle suuremman pääsyn Kanadan markkinoille.

Yhdysvallat ja Kanada ovat myös ratkaisseet useita suurehkoja asioita koskien kalavesiä. Yleisen sopimuksen mukaan molemmat lähettivät Mainen lahden rajakiistan Kansainväliselle tuomioistuimelle vuonna 1981. Molemmat hyväksyivät istuimen päätöksen. Vuonna 1990 maat myös allekirjoittivat kahdenvälisen sopimuksen koskien kalavesiin kohdistettavista toimenpiteistä. Se on toiminut pelokkeena laittomalle kalastustoiminnalle.

[muokkaa] Sijoitukset

Yhdysvallat on Kanadan suurin ulkomainen sijoittaja: vuoden 1999 lopulla, Yhdysvaltain suorien sijoitusten arvioitiin olevan 116,7 miljardia dollaria. Yhdysvaltain sijoitukset kohdistuvat pääosin Kanadan kaivos- ja sulatusteollisuuteen, öljyyn, kemikaaleihin, koneteollisuuteen, ajoneuvokalustoon ja finanssialoihin.

Kanada on kolmanneksi suurin ulkomainen investoija Yhdysvalloissa. Vuoden 1999 lopulla, Kanadan suorien sijoitusten arvioitiin olevan 90,4 miljardia dollaria. Kanadan sijoitukset kohdistuvat pääosin Yhdysvaltain tehdasteollisuuteen, tukkukauppaan, kiinteistötoimintaan, öljyyn, finanssialoihin, vakuutuksiin ja muihin palveluihin.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• OECD:n Kanadasta kertovat sivut
• Finpron pdf-muotoinen maaraportti Kanadasta (koko: 404 KB)

[muokkaa] Lähteet

• CIA World Factbook
• Howlett, Michael ja Ramesh, M. (1992): Political Economy of Canada: An Introduction. McClelland and Stewart. ISBN 0195413482.
• Wallace, Iain (2002): A Geography of the Canadian Economy. Oxford University Press. ISBN 0195407733.