Marc Bloch

Wikipedia

Marc Leopold Benjamin Bloch oli ranskalainen historioitsija, annalisti, medievisti, historian filosofi, professori ja Ranskan vastarintaliikkeen aktiivijäsen. Hän syntyi Lyonissa 6. heinäkuuta 1886 maallistuneeseen juutalaisperheeseen ja kuoli saksalaisten teloittamana Ranskan vastarintaliikkeen jäsenenä Lyonin lähistöllä 16. kesäkuuta 1944.

Sisällysluettelo 1 Tausta 2 Elämä 3 Toiminta ja tuotanto 4 Aiheesta muualla 5 Lähteet

[muokkaa] Tausta

Marc Blochin isä Gustave Bloch oli tunnettu antiikin historioitsija ja toimi tieteenalan professorina Lyonin yliopistossa.

[muokkaa] Elämä

Tultuaan ylioppilaaksi arvostetusta Louis-Le-Grand -lyseosta hän opiskeli ranskalaisten intellektuellien perusoppilaitoksessa Ecole normale supérieuressa vuosina 1904–1908. Valmistuttuaan korkeakoulusta hän matkusti 1908–1909 Saksaan Berliiniin ja Leipzigiin, joissa tutustui aikakauden uusimpaan historiankirjoitukseen, sen ongelmiin, kysymyksenasetteluihin ja ratkaisutapoihin.

Ensimmäinen maailmansota, Ranskan kokemat sotilaalliset vaikeudet, jotka lopulta päättyivät ympärysvaltojen avulla voittoon Saksasta, kuuluivat Marc Blochin nuoruuteen. Sodassa hän toimi tavallisena rintamasotilaana, tykistön kersanttina ja myöhemmin kapteeniksi ylennettynä, ja tämä kokemusmaailma muokkasi hänen myöhempiä valintojaan.

Sodan jälkeen tuli henkilökohtaisten elämänmuutosten aika ja Bloch avioitui Simone Vidalin kanssa. Avioliitosta heille syntyi kuusi lasta. Avioliitto oli merkittävä ajatellen myöhempää saksalaismiehityksen aikaa Ranskassa. Lapsilla on ollut oma merkittävä roolinsa Marc Blochin kuoleman jälkeisessä töiden julkaisemisessa.

Avioliiton solmimisen aikoihin hän sai opetustoimen Strasbourgin yliopistosta, joka oli vuosikymmenten saksalaisajan jälkeen siirtynyt takaisin Ranskalle ja johon tarvittiin innokkaita ja uskaliaita tiedemiehiä koko laitoksen uudelleenrakentamiseksi. Nykyisin tämä yliopisto kantaa Marc Blochin nimeä.

Osallistuttuaan sotatoimiin ennen Ranskan tappiota toisessa maailmansodassa, Marc Bloch saa materiaalia viimeisiin kirjoituksiinsa ja niin historiallisiin kuin filosofisiin pohdintoihinsa. Piileskeltyään perheineen saksalaisia eri puolilla maata ja lähetettyään osan lapsistaan turvaan ulkomaille Bloch liittyy vanhana sotilaana vastarintaliikkeeseen ja vuonna 1944 hänet pidätettiin ranskalaisten yhteistoimintamiesten toimesta ja kidutuksen jälkeen kesällä 1944 saksalaiset teloittavat hänet Saint-Diedier-de-Formansissa, Ain departementissa lähellä Lyonin kaupunkia.

[muokkaa] Toiminta ja tuotanto

Uusi ja haastava opetustehtävä, joka keskittyy keskiajan historiaan yhdessä yliopiston ylösrakennuksen kanssa, lisäsi myös Blochin toimintavauhtia. Hänen väitöskirjansa maaorjien asemasta suorien Capetinki-sukuisten kuninkaiden aikana valmistuu ja saa osakseen paljon kiitosta. Hän myös paneutuu ensimmäisen maailmansodan aikana liikkuneisiin huhuihin ja niiden vaikutukseen niin sotilaiden kuin kansankin parissa.

Vuonna 1929, yhdessä työtoverinsa Lucien Febvren kanssa Bloch perustaa Annalistisen koulukunnan, joka toimii samannimisen lehden ympärillä. Annalistisen koulukunnan tieto-opillinen ja –teoreettinen ajastusmaailma on vaikuttanut voimakkaasti koko 1900-luvun historiankirjoitukseen, ei vain Ranskassa vaan kautta koko maailman historiankirjoituksen. Koulukunnan keskeisiä teoreettisia malleja ovat mm. mentaalien historia, totaalinen historia sekä sivilisaatioiden historia. Myös uudenlainen ja aivan uusien lähteiden käyttö tuli mukaan tutkimukseen. Näin monumentit, tilastot ja usein kylmät luvut saivat oman roolinsa historiantutkimuksessa.

Bloch keskittyi tuotannossaan ja elämässään muutamaan hyvin oleelliseen aiheeseen:

1. Keskiaika oli eurooppalaisen yhteiskunnan rakentamisen perusvaihe. Siellä syntyivät ne instituutiot joka ovat yhteisöämme kannatelleet ja tavallaan myös johtaneet Euroopan unionin kaltaiseen yhdentymisprosessiin
2. Historian opetus, jonka tärkeys tuli Blochin mielestä hyvin esiin Ranskan suuressa tappiossa 1940, koska opetus oli johdatellut kansakunnan itsetyytyväisyyteen ja toimettomuuteen historian tosiseikkojen suhteen
3. Ranskan tappioon johtaneet yhteiskunnalliset, moraaliset ja filosofiset syyt
4. Historianfilosofia, uudet tutkimusmenetelmät, lähteet ja kiinnostuksen kohteet, ja tästä on lähtenyt liikkeelle ns. arkipäivän- ja tavallisten ihmisten historia.

Jokainen Marc Blochin melko laajan tuotannon osa on ollut omana aikanaan, ja on toki yhä vieläkin, historiankirjoituksen merkkipaalu, joka on opastanut muita tutkijoita. Hänen keskeisiä teoksiaan ovat mm:

• La Société féodale I et II, (1939–1940)
• Les rois thaumaturges (1924)
• Les caractères originaux de l'histoire rurale française. (1931)
• L'Étrange Défaite (1940)
• Apologie pour l'Histoire ou Métier d’historien (1949),(1993, uusin versio) Suomennettu: Historian puolustus (2003)
• Souvenirs de guerre 1914–1915, 1969

Marc Blochista on kirjoitettu lukuisia artikkeleita ja Annalistista koulukuntaa pidetään historiankirjoituksen kolmantena paradigmana. Keskeisimmät hänestä kirjoitetut monografiat ovat mm:

• Carole Fink: Marc Bloch. A Life in History. (1989)
• Mastrogregori, Massimo: Il genio dello storico. Le considerazioni sulla storia di Marc Bloch e Lucien Febvre e la tradizione metodologica francese, Rooma 1987.
• Ulrich Raulff: Ein Historiker im 20. Jahrhundert: Marc Bloch. (1995)
• Peter Schöttler (Hg.): Marc Bloch. Historiker und Widerstandskämpfer. (1999)
• Joseph Lambie, ed., Architects and Craftmen in History (1956)
• H. Stuart Hughes, The Obstructed Path: French Social Thought in the Years of Desperation, 1930-1960 (1968)
• Marc Bloch aujourd'hui : histoire comparée et sciences sociales. Toimittaneet  :Hartmut Atsma ja André Burguière (1990)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Centre Marc Bloch
• Marc Bloch-seura Ranskassa
• Historian puolustus (ranskaksi)
• Université de Marc Bloch Strasburg

[muokkaa] Lähteet

• Carole Fink: Marc Bloch. A Life in History. (1989)
• Massimo Mastrogregori: Il genio dello storico. Le considerazioni sulla storia di Marc Bloch e Lucien Febvre e la tradizione metodologica francese, Rooma 1987.