Vastarintaliike
Wikipedia
Vastarintaliike on yleensä maan tai alueen ulkomaista tai ulkopuolista miehittäjää aseellisella toiminnalla vastustava liike.
Vastarintaliike taisteli muun muassa toisessa maailmansodassa Natsi-Saksan miehitystä vastaan monissa maissa, ja sodan jälkeen sana leimautuikin tarkoittamaan juuri tätä. Tunnettuja ovat esimerkiksi Ranskan, Puolan, Norjan ja Neuvostoliiton vastarintaliikkeet sekä Jugoslavian partisaanit.
Vastarintaliikkeitä on ollut historiassa aikaisemminkin, muun muassa kolonialismin ajalla eurooppalaisia miehittäjiä vastustettiin aseellisesti. Uuden testamentin tarinat kertovat juutalaisten organisoituneen Rooman valtaa vastaan. Intian itsenäistymisessä Mohandas Gandhin johtama englantilaisten siirtomaavallan vastustus perustui rauhanomaiseen vastarintaan. Useimmat siirtomaiden vapautusjärjestöt olivat vastarintaliikkeitä.
Myös 1800-luvun lopun Suomessa esiintyi passiivista vastarintaa, mutta se perustui Ruotsin siirtomaavallan aikaisten lakien tulkintaan tavalla, joka vaikeutti Suomen venäläistämistoimia. Toiminta on ei kuitenkaan täytä vastarintaliikkeen - pikemminkin kansanliikkeen - "määritelmää".
Miehittäjä tai vallanpitäjä nimittää vastarintaliikkeen toimijoita usein bandiiteiksi, terroristeiksi tai rikollisiksi. Mediassa käytetään muun muassa termejä sissi, vapaustaistelija tai vapautusrintama.
