Ming-dynastia

Wikipedia

Ming-dynastia (明朝 [Míng cháo]) hallitsi Kiinaa 1368 – 1644. Sitä edelsi Yuan-dynastia ja seurasi Qing-dynastia. Dynastian perusti Zhu-perhe.

Voimakas "ulkomaisten" hallitsijoiden vastustus kansan keskuudessa lopulta johti talonpoikaiskapinaan, joka ajoi Yuan-dynastian takaisin Mongolian aroille ja aloitti Ming-dynastian 1368. Dynastian alkuaikoina kulttuuri kukoisti jälleen: taiteet, erityisesti posliiniesineiden teko, nousi aiemmin saavuttamattomalle tasolle, kiinalaiset kauppiaat kulkivat pitkin Intian valtamerta, Zheng He kulki matkoillaan Afrikkaan saakka. Rakennettiin valtava laivasto johon kuului nelimastoisia aluksia jotka saattoivat kuljettaa 1500 tonnin lastia. Armeijassa oli yli miljoona sotilasta. Pohjois-Kiinassa tuotettiin yli 100 000 tonnia rautaa vuodessa. Kirjapainot painoivat suuria määriä kirjallisuutta. Monien mielestä Ming-dynastia alkuvaiheissaan oli maailman edistynein valtio.

[muokkaa] Ming-dynastian perustaminen

Mongolien Yuan-dynastiaa vastustavat talonpoikaiskapinat vähitellen ajoivat mongolit takaisin Mongolian aroille. Tätä seurasi han-kiinalaisten ryhmien vuosikausia kestänyt valtakamppailu, jonka lopulta voitti Zhu Yuanzhangin johtama kapinallisryhmä. Hän julistautui keisari Hongwuksi ja aloitti Ming-dynastian 1368. Hän oli täten toinen talonpoikien luokasta noussut dynastian perustaja, edellinen oli Han-dynastian Han Gaozu. Myöhemmin tästä väestöryhmästä löytyi "dynastian" perustaja Mao Zedongin ja Kiinan kansantasavallan muodossa.

Keisari Hongwu valitsi pääkaupungiksi Nanjingin. Vaikka hän muuten puolustikin kungfutselaisuutta, hän ei tunnustanut sotilaita ala-arvoiseksi yhteiskuntaluokaksi vaan halusi pitää voimakkaan armeijan mongolien hyökkäyksen uhan varalta. Song- ja Yuan-dynastioiden suuret maatilat takavarikoitiin valtiolle, pilkottiin pienemmiksi ja vuokrattiin pienviljelijöille. Yksityisorjuus kiellettiin, ja pian Kiinan maataloutta hallitsivat itsenäiset maanviljelijäperheet. Keisari Hongwun aikana Kiinassa otettiin käyttöön Song-dynastian ajalta tuttu paperiraha. Hän ei kuitenkaan huomioinut inflaatiota, ja rahan arvon laskettua 1/70 alkuperäisestä 1425 palattiin kuparirahan käyttöön.

Perinteinen virkatutkintojärjestelmä palautettiin mongolivallan jälkeen. Valtion virkamiesten ja armeijan upseerien piti täten taas tenttiä Kiinan kirjallisuuden klassikot ennen kuin heitä voitiin nimittää virkoihinsa.

[muokkaa] Löytöretkistä eristyneisyyteen

1405 – 1433 Ming-dynastian keisarit lähettivät matkaan seitsemän löytöretkeä etelän merille ja yli Intian valtameren. Vaikka keisarit pelkäsivätkin kapinointia ja pitivät kiinni kungfutselaisuudesta, maa ei eristäytynyt vaan ulkomaanyhteyksiä lisättiin tuntuvasti, erityisesti välit Japaniin lähenivät ja ulkomaankauppa lisääntyi. Keisari Yongle pyrki levittämään Kiinan valtaa pidemmälle. Annam vallattiin uudelleen ja mongolien laajennuspyrkimykset pysäytettiin, kiinalaiset laivat purjehtivat pitkin Afrikan itärannikkoa ja he saivat Turkestanin jossain määrin vaikutusvaltansa alle. Kaikki merenkulkua harrastaneet Aasian maat lähettivät tribuuttivaltuuskuntia Kiinaan. Maan sisäinen kauppa kukoisti kun Suuri kanaali laajennettiin pidemmälle kuin koskaan.

Huomattavimmat aikakauden matkoista ovat kuitenkin Zheng Hen seitsemän matkaa merten yli. Zheng He oli eunukki, mongolialkuperää olevasta muslimiperheestä. Vuonna 1403 hänet nimitettiin mertakyntävän laivaston johtajaksi. Ensimmäisellä matkallaan 1405 hän sai komentoonsa 62 laivaa ja 28 000 miestä, eli se oli tuolloin historian suurin merellinen löytöretki. Moninkertaisesti Kolumbuksen laivoja suuremmat monikantiset laivat kuljettivat yli 500 miestä sekä suuren määrän lastia. Ulkomaille vietiin pääasiassa silkkiä ja posliinia, takaisin tuotiin mm. mausteita ja trooppisia puita.

Matkoilla oli varmasti tärkeitä taloudellisiakin syitä, monissa laivoista oli suuria yksityishyttejä kauppiaita varten. Kuitenkin päätavoite matkoilla oli todennäköisesti poliittinen, niillä saatiin lisää maita tribuuttiasemaan ja osoitettiin Kiinalaisen imperiumin paluuta ja voimaa lähes sadan vuoden "barbaarihallinnon" jälkeen. Laivaston voimakkuudesta huolimatta (se oli suurempi kuin kaikkien Euroopan maiden tuonaikuiset laivastot yhteenlaskettuna) Zheng Hen matkojen tavoitteena ei ollut valloittaa uusia maita Kiinan hallintaan, toisin kuin eurooppalaisilla tutkimusmatkoilla n. sata vuotta myöhemmin.

Kungfutselaiset oppineet virkamiehet vastustivat ankarasti Zheng Hen matkoja, niin paljon että he yrittivät piilottaa matkat dynastian virallisesta historiankijoituksesta. Arvellaan että mongolien hyökkäykset kallistivat vaa'an kungfutselaisen eliitin kannalle. 1400-luvun lopussa Kiinan alamaisilta oli kielletty valtamerilaivojen rakentaminen ja jopa maasta poistuminen. Historioitsijat arvelevat tämän johtuneen merirosvouksesta. 1600-luvun puoliväliin mennessä rajoitukset maastamuuttoon ja laivanrakennukseen olivat purettu.

Kauppayhteydet siirtyivät siten ulkomaisiin käsiin. Portugalilaiset loivat ensimmäisinä eurooppalaisina suoran kauppayhteyden Kiinaan, ja hallitsivat pitkälti Kiinan ja Japanin välistä kauppaa lähes vuosisadan ajan, 1543-1639. He perustivat myös Macaon siirtokunnan, jota hollantilaiset yrittivät moneen otteeseen vallata 1600-luvun alkupuolella, siinä kuitenkaan onnistumatta.

[muokkaa] Dynastian kaatuminen

Pitkät sodat mongoleja vastaan ja Japanin hyökkäykset Koreaan sekä Kiinan rannikkokaupunkeihin heikensivät Ming-dynastiaa 1500-luvun lopulta lähtien. Sisäinen tyytymättömyys hallinnon joustamattomuuteen mm. väestönkasvun aiheuttamissa kysymyksissä nostattivat kapinoita 1600-luvun alussa. Näistä Li Zhichengin (李自成) johtamat joukot onnistuivatkin kaatamaan Ming-dynastian ja luomaan siten tilan mantšujen ja Qing-dynastian nousulle.