Mao Zedong
Wikipedia
 |
|
| Kommunistisen puoleen puhemies | |
|---|---|
| Varapresidentti | {{{varapresidentti}}} |
| Virassa | 1945 - 1976 |
| Edeltäjä | ei |
| Seuraaja | Liu Shaoqi |
| Syntymäaika | 26. joulukuuta 1893 |
| Syntymäpaikka | Šaošan, Kiina |
| Kuolinaika | 9 syyskuuta 1976 |
| Kuolinpaikka | Peking, Kiina |
| Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Uskonto | {{{uskonto}}} |
| Puoliso | Jiang Qing (viimeinen puoliso) |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
Mao Zedong (
ääntäminen mandariiksi? yksink.: 毛泽东, perint.: 毛澤東, pinyin: Máo Zédōng, Wade-Giles: Mao Tse-tung, kohteliaisuusnimi: Rùnzhī 润芝, s. 26. joulukuuta 1893—k. 9. syyskuuta 1976) oli kiinalainen marxisti, sotilas ja poliitikko. Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäisenä puheenjohtajana Mao johdatti kommunistit voittoon Kiinan sisällissodassa, ja 1. lokakuuta 1949 hän perusti Kiinan kansantasavallan. Häneen viitattiin aikanaan nimikkeellä "Neljä suurta": "Suuri opettaja, Suuri johtaja, Suuri ylikomentaja, Suuri ruorimies" (伟大导师，伟大领袖，伟大统帅，伟大舵手), ja häntä palvottiin kulttuurivallankumouksen alkamisesta lähtien kuin jumalaa.
Maon merkittävimpiin ansioihin kuuluu Kiinan nostaminen takaisin suurvallaksi oopiumsodista lähteneen ulkomaiden valta-aseman jälkeen. Hänen tavoitteinaan oli rakentaa Kiinasta nykyaikainen ja kommunistinen teollisuusmaa. Sen sijaan useimmat hänen kampanjoistaan, joista tunnetuimmat olivat suuri harppaus ja kulttuurivallankumous, lasketaan yleensä virheiksi, sillä ne johtivat kymmenien miljoonien kiinalaisten menehtymisiin ja Kiinan kehittymisen häiriintymiseen. Nyky-Kiinassa hänen sanotaankin olleen 70-prosenttisesti oikeassa. Läntinen historiantutkimus luokittelee Maon hirmuhallitsijaksi, joka oli yhtä säälimätön omia kansalaisiaan kuin vihollisiaan kohtaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Lapsuus
Mao Zedong syntyi suhteellisen vauraan maanviljelijäperheen vanhimmaksi lapseksi Šaošanin kylässä. Hänen etunimensä, Zedong, joka kiinalaisen käytännön mukaisesti tulee sukunimen jälkeen, tarkoittaa idän valaisijaa (ze, valaista; dong, itä). Hänellä oli kaksi veljeä, Zemin (kansan valaisija) ja Zetan (jossa tan mahdollisesti tarkoittaa Xiangtanin maakuntaa) ja sisko. Maon isä Yichang joka syntyi vuonna 1870 ja vuonna 1867 syntynyt äitinsä, jolla ei ollut talonpoikaisnaisena omaa nimeä, menivät vanhempien järjestämiin kihloihin Yichangin ollessa kymmenen vuotta vanha. Viisi vuotta kihlauksen jälkeen Maon vanhemmat menivät naimisiin. Pian jälkeen Yichang meni armeijaan ansaitakseen rahaa, mikä oli kiinassa yleinen tapa. Yichang ei missään vaiheessa kuitenkaan joutunut sotimaan ja muutaman vuoden kuluttua hän oli ansainnut riittävästi rahaa voidakseen maksaa pois perheensä velat. Kotiin palattuaan hän osti lisää maata ja alkoi kasvattaa sikoja ja viljelemään riisiä. Pian hän oli yksi Šaošanin rikkaimmista miehistä. Varallisuudestaan huolimatta Yichang oli hyvin säästäväinen.
Kun Mao syntyi 1893, hän oli perheen kolmas poika, mutta kaksi hänen vanhempaa veljeä kuolivat lapsuusvuosinaan. Maon veljet Zemin ja Zetan syntyivät vuosina 1896 ja 1905. Varhaislapsuutensa Mao vietti varsin helppoa elämää äitinsä perheen Wenien luona näiden kotikylässä. Wenien perhe piti kohteli Maoa oikein hyvin ja Mao rakasti äitiään suuresti. Tänä aikana hän teki kevyitä töitä ja opetteli lukemaan. Lapsuutensa ajan hän oli buddhalainen, mutta myöhemmin hänestä tuli ateisti.
Mao palasi Šaošaniin kahdeksanvuotiaana, vuonna 1902. Isänsä kotikylään tultuaan nuori Mao alkoi opiskella yksityisopettajan johdolla. Tuohon aikaan kiinalainen opiskelu käsitti suurelta osin Kungfutselaisten teosten ulkoa opiskelua. Samaan koulutukseen kuului kiinan kielen ja historian opiskelua, sekä runoutta. Maon opiskelusta ei kuitenkaan tullut mitään. 10-vuotiaana hän karkasi koulusta ensimmäisen kerran. Kaikkiaan hänet erotettiin kolmesta koulusta. Yichang ei Maon koulutuksen maksajana pitänyt tätä, ja heillä oli jatkuvasti ristiriitoja. Siinä missä hänen äitinsä hemmotteli häntä, Yichang oli tyytymätön Maon heikkoon koulumenestykseen, laiskuuteen ja saamattomuuteen työssä. Mao inhosi koko elämänsä ruumillista työtä, ja "sitä hän karttoi heti, kun hänen talonpojan päivänsä olivat ohitse".[1] Koska Maon isä oli itse työteliäs, hän inhosi Maon toimetonna oloa. Jos Maoa ei huvittanut työskennellä, Yichang hakkasi lastaan. Mao riiteli isänsä kanssa usein mutta välillä myös "voitti" tappelut. Yleensä isä auktoriteetillaan ja Maon elättäjänä kuitenkin voitti ja kun Mao 1907 erotettiin jälleen koulusta, isä päättii lopettaa poikansa koulutuksen maksamisen. Niinpä Mao ryhtyi nyt kokopäiväiseksi maanviljelijäksi.
[muokkaa] Ensimmäinen avioliitto
Koska feodaaliajan Kiinassa – 1900-luvun alun Kiina oli yhä feodalistinen – ainoa keino päästä yhteiskunnan paremmille paikoille ja aina mandariiniksi asti, oli opiskelu, ja varsinkin kungfutselaisten klassikkojen opiskelu, Yichang toivoi kuitenkin poikansa jatkavan opiskelua. Niinpä Yichang ja Mao tekivät sopimuksen, että isä rahoittaisi Maon opinnot jos Mao menisi naimisiin serkkunsa kanssa. Maoa neljä vuotta vanhempi tyttö oli Luo-nimisestä suvusta. Samasta syystä kuin Maon äidillä, ei Luollakaan ollut sen kummempaa nimeä kuin "Luo Nainen". Avioliitto solmittiin 1908 jolloin Mao oli 14. Järjestetty avioliitto ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Maon mieleen ja hän alkoi vihata järjestettyjä avioliittoja. Mao ja Luo ehtivät olla naimisissa alle kaksi vuotta, Luo kuoli 1910 ja Mao jäi 16-vuotiaana leskeksi.
[muokkaa] Nuoruus
"Luo Naisen" kuoltua Yichang yritti houkutella Maon hoitamaan riisikauppaansa läheisessä kaupungissa. Mao halusi kuitenkin jatkaa opiskelua, sillä vanhat keisarilliset ja kungfutselaiset koulut oli poistettu ja tilalle oli tullut uudenaikaisia kouluja joissa opetettiin länsimaisia aineita. Tähän aikaan Kiinassa oli meneillään valtava murros: 1800 luvulla Yhdistynyt kuningaskunta oli nöyryyttänyt Kiinaa oopiumisodissa. Monet eurooppalaiset valtiot, muun muassa Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Venäjä ja Saksa hallitsivat toisen oopiumisodan tuloksena laajoja alueita Kiinan maaperältä. Kiinaa 1600-luvulta hallinnut Qing-dynastia oli pannut alulle joukon uudistuksia merkittävimpänä tavoitteena muuttaa keisarillinen Kiina vuoteen 1917 mennessä perustuslailliseksi monarkiaksilähde?.
Mao meni kouluun Wenin piirikunnassa. Koulumaksut olivat melko korkeita, mutta Mao ja äitinsä puoleinen sukunsa pianostivat Yichangia joka lopulta suostui maksamaan Maon koulu- ja majoitusmaksut. Mao oli tässä koulussa vain muutamia kuukausia minkä jälkeen hän meni aloitti opiskelun Changshassa 1911.
Changshassa opiskellessaan Mao joutui kosketuksiin radikaalien liikkeiden kanssa. Tasavaltalainen kuohunta 1911 Kiinassa oli hyvin voimakasta ja Mao otti siihen osaa innokkaasti. 10. lokakuuta 1911 tapahtunut Wuchangin kansannousu kaatoi 4 000 vuotta Kiinaa hallinneen keisarinvallan ja Kiinaan perustettiin Kiinan tasavalta. Uuden tasavallan hallitsijaksi tuli Yuan Shikai mutta tämän kuoltua 1916 Kiinan valtio käytännössä hajosi paikallisten sotapäälliköiden hallitsemiin pikkuvaltioihin. Nuoressa tasavallassa oli joka tapauksessa paljon erilaisia opiskelumahdollisuuksia. Mao kuitenkin värväytyi yhteen tasavaltalaisista armeijoista, mutta erosi siitä muutaman kuukauden päästä. Sen jälkeen hän palasi opiskelemaan. Koska Kiinassa oli 1910-luvulla suorastaan raivokkaita yrityksiä parantaa koulutusta, opettajaksi opiskeleminen oli ilmaista, jolle uralle Maokin lähti. Hän siirtyi Pekingin yliopistoon vuonna 1918. Yliopistossa hänen opettajanaan toimi muiden muuassa Li Dazhao, joka mahdollisesti antoi virikkeitä Maon ajatukselle maaseutuväestöön nojaavasta vallankumouksesta. Lyhyen aikaa Mao toimi Pekingissä kirjastonhoitajana, muttei menestynyt yliopistossa kovinkaan hyvin ja alle puolen vuoden Pekingissä olon jälkeen hän palasi Changshaan, missä hän toimi osa-aikaisena historianopettajana.
[muokkaa] Kommunistisen puolueen perustaminen
1919 Pariisin rauhankonferenssissa päätettiin että Japani saisi pitää Saksalta valtaamansa Shangdongin. Maantieteellisesti ja historiallisesti alue oli kuitenkin osa Kiinaa. Kiinan kansallismielinen puolue, Guomindang (myös Kuomintang) järjesti mielenosoituksia ja Kiinan hallitusta arvosteltiin "maan myymisestä".[1] Kiinassa puhkesi mellakoita ja japanilaisia tuotteita boikotoitiin ja niitä myyviä liikkeitä tuhottiin. Changshassa perustettiin aseellinen opiskelijaliitto johon kuuluivat myös opettajat. Maokin liittyi opiskelijaliittoon ja oli sen lehden, Xiangjoen lehden, päätoimittaja. Lehti ei ollut kovin merkittävä Maon vastatessa yksin suurimmasta osasta sen sisältöä ja sitä ilmestyi vain neljän numeron verran. Jatkossa Mao kirjoitti artikkeleja muihin lehtiin. Maon äiti kuoli 5. lokakuuta 1919 ja ehkä sen innoittamana osa artikkeleista käsitteli miesten ja naisten tasa-arvoa jota Mao kannatti.
Vuoden 1919 lopulla opiskelijat ja opettajat Hu'nanin maakunnassa yrittivät syrjäyttää sotaherra Zhang Jingyaonn. Mao oli osa valtuuskuntaa jonka tarkoituksena oli mennä Pekingiin esittämään keskushallitukselle anomuksen Zhangin syrjäyttämiseksi. Valtuuskunta kuitenkin epäonnistui tavoitteessaan. Kyseisellä matkalla Mao kuitenkin tapasi erilaisia kiinalaisia radikaaleja, muun muassa entisen opettajansa Li Dazhaon ja tuonaikaisen Kiinan merkittävimmän marxilaisen, Chen Duxiun. Tämä suunnitteli juuri perustavansa Kiinan kommunistisen puolueen. Vastaperustettu Komintern tuki ajatusta. 1. heinäkuuta 1921 perustettiin Kiinan kommunistinen puolue Shanghain ranskalaisella alueella sijaitsevassa tyttökoulussa, sillä hallinto ei katsonut sitä suopeasti. Puolueessa oli tuolloin 57 jäsentä, joista 12 oli paikalla sitä perustamassa. Sen ero muihin järjestöihin oli aluksi varsin pieni, mutta tilanne muuttui jäsenkunnan myötä. Puolue osallistui Kominterniin. Toisaalta Jung Chan esittää kirjassaan Mao, että puolue olisi perustettu 1920 ja ettei Mao olisi osallistunut sen perustamiseen mitenkään, vaan Kiinan kansantasavalta olisi väärentänyt kommunistisen puolueen historiaa.[1]
Puolueen perustamisen aikaan Chen antoi Maolle tehtäväksi avata Changshaan kommunistista kirjallisuutta myyvän kirjakaupan. Kirjakaupan omistajana 27-vuotias Mao oli siis mukana levittämässä kommunistisia aatteita. Myöhemmin Mao oli mukana perustamassa Changshaan kommunistisen puolueen haaraosaston ja oli värväämässä ihmisiä kommunistisiin ammattiliittoihin. Samaan aikaan Mao aloitti suhteen kahdeksan vuotta itseään nuoremman Yang Kaihuin kanssa. Tammikuussa, kun 1920 Mao oli Pekingissä, Yangin isä kuoli. Myöhemmin samana vuonna Maon palattua Changshaan hän asui koulussa, jonka rehtori oli, yhdessä Yangin kanssa. He eivät kuitenkaan olleet naimisissa ja Mao petti Yangia usein muiden naisten kanssa. Mao ja Yang menivät naimisiin vuoden 1920 lopulla ja muuttivat lopullisesti asumaan yhteen. Koska Mao ja Yang eivät menneet perinteisten rituaalien mukaan naimisiin eikä avioliittoja sen ajan kiinassa yleensä rekisteröity, liitosta ei ole virallista todistusta.
Maon mentyä toisen kerran naimisiin Komintern alkoi nähdä enemmän vaivaa saadakseen aikaan punaisen vallankumouksen Kiinassa. Kiinaan lähetettiin neuvostoliittolaisia agitaattoreita ja Komintern ryhtyi aktiivisesti rahoittamaan kiinalaisten kommunistien toimintaa. Päätettiin järjestää Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäinen puoluekokous, ja muutamille kiinalaisille kommunisteille, joukossa Mao Zedong, lähetettiin kutsukirjeet. Kiinan kommunistisen puolueen 1. puoluekokous alkoi Shanghaissa 23. heinäkuuta 1921. Siinä oli osallisena 13 henkilöä ja puolueen jäseniä oli siinä vaiheessa 57. 1. puoluekokouksessa ei kuitenkaan ollut Li Dazhaota tai Chen Duxiuta, vaikka Chen oli puolueen johtaja. 30. heinäkuuta mennessä puolueen ohjelma oli muotoiltu (vaikkakaan ei vahvistettu) ja illalla Kiinan kommunistinen puolue julistettiin perustetuksi.
[muokkaa] Hu'nanissa kommunistijohtajana
Kommunistisen puolueen ensimmäisen kokouksen jälkeen Mao palasi Hu'naniin. Neuvostoliitto pyrki Kominternin välityksellä saavuttamaan vaikutusvaltaa Kiinassa ja avustamaan Kiinan kommunistista puoluetta. Niinpä se rahoitti Kiinan kommunistista puoluetta massiivisesti. Lokakuusta 1921 kesäkuuhun 1922 puolueen 17 655 yuanin menoista noin 95 % oli ulkomaista, so. neuvostoliittolaista avustusta. Osa rahoituksesta meni siten myös Maolle, jonka tehtävänä oli Hu'nanissa toimia kommunistisen puolueen paikallisosaston johtajana ja samalla värvätä ihmisiä puolueeseen ja ammattiliittoihin, joita Maon oli määrä perustaa. Tällainen järjestely sopi Maolle oikein hyvin. Tuohon aikaan Mao teki kahta työtä: rehtorin ja lehtimiehen. Kahden ammatin harjoittajana Mao joutui tekemään paljon. Puolueelta saatavat tukirahat tarkoittivat merkittävää helpotusta tähän ja on luultava että Mao käytti osan saamistaan rahoista omaksi edukseen. Joka tapauksessa Mao tienasi töistään ja puolueen rahoista sen verran että pystyi lokakuussa 1921 perustamaan vaimonsa Yang Kaihuin kanssa yhteisen kodin.
Mao pyrki samalla värväämään ihmisiä osaksi kommunistisia järjestöjä. Hän ei kuitenkaan menestynyt tässä tehtävässä kovin hyvin. Lähinnä hänen värväämänsä ihmiset olivat hänen ystäviään tai jo ennestään poliittisesti aktiivisia. Jung Chan kirjoittaa: "Toisin kuin muut perustajadiktaattorit [...] Mao ei kerännyt puhetaidoillaan tai ideologisella vetovoimallaan ympärilleen intohimoista kannattajajoukkoa. Sen sijaan hän etsi lähipiiristään halukkaita rekryyttejä [tekemään haluamansa työt]". Toisaalta on olemassa myös vastakkaisia lausuntoja. Nyt Maolla kuitenkin oli riittävästi jäseniä ja hän perusti Changshaan puolueosaston. Ammattiyhdistysten perustaminen ei käynyt Maolta sen paremmin.[1] Hu'naniin perustettiin kuitenkin noin 3 000 miehen ammattiyhdistys. Vuonna 1922 ammattiyhdistys järjestikin suuria lakkoja jolloin sen johtajia – ei kuitenkaan Maoa – pidätettiin ja teloitettiin.
Tehottomuutensa vuoksi Mao ei enää osallistunut Kiinan kommunistisen puolueen 2. puoluekokoukseen vuoden 1922 heinäkuussa. Tässä kokouksessa mm. päätettiin Kiinan kommunistisen puolueen virallisesta liittymisestä Kominterniin. Puoluekokouksen jälkeen Mao tehostikin toimintaansa Hu'nanissa ja järjesti useita mielenosoituksia ja lakkoja. Hän oli myös usein neuvottelemassa ammattiyhdistysten puolesta. Neuvottelussa hän sattui olemaan myös silloin kun Yang Kaihui ja Mao saivat ensimmäisen lapsensa Anyingin (Merkittävä Henkilö) 24. lokakuuta 1922.
[muokkaa] Mao kansallisessa puolueessa
Vuoden 1922 kesäkuussa Kiinan kommunistisessa puolueessa oli koko Kiinassa vain vajaat 200 jäsentä. Sen sijaan Kiinan kansallinen kansanpuolue, Guomindang, oli hyvin suuri puolue. Nationalistisessa Guomindangissa oli useita miljoonia jäseniä ja vielä enemmän kannattajia. Osittain Kominternin painostuksesta Kommunistinen puolue alkoi soluttautua Guomindangiin. Vuonna 1922 Guomindangin johtaja Sun Yat-Sen oli pyytänyt Neuvostoliitolta apua ja olisi vastineeksi antanut Neuvostoliitolle uiguurienemmistöisen Sinkiangin. Neuvostoliitossa päätettiin antaa Kansalliselle puolueelle täysi tuki ja vuodesta 1923 Komintern alkoi rahoittaa Guomindangia. Siinä missä Neuvostoliitto yritti käyttää Sunia hyväksi, yritti Sun käyttää Neuvostoliittoa hyväksi. Neuvostoliiton perimmäinen tavoite oli saada Kiinassa valtaan bolševikit. Kiinan kommunistinen puolue oli kuitenkin liian pieni, ja niinpä Josif Stalin, Neuvostoliitossa ja Kominternissa korkealle noussut johtohahmo, arveli että kommunistit eivät voineet sillä kannatuksella, joka heillä oli, kykenisi nousemaan valtaan. Niinpä kiinalaiset kommunistit pyrkivät Guomindangiin soluttautumalla manipuloimaan sitä.
Mao uskoi tämän politiikan olevan hyvä keino kommunistien valtaan nostamiseksi, eikä uskonut pikkuisen kommunistisen puolueen mahdollisuuksin nousta sellaisenaan Kiinassa merkittäväksi puolueeksi, kuten hän teki selväksi Kiinan kommunistisen puolueen 3. puoluekokouksessa. Tämän politiikan kannatus ja merkittävä "myyräntyö" Guomindangissa nostivat Maon uudelleen yhdeksi KKP:n merkkihenkilöistä. Guomindang organisoitiin uudelleen ja kommunistipuolueen jäsenet saivat merkittävän osan kansallisen puolueen viroista. Samaan aikaan Neuvostoliitto rahoitti merkittävästi – samoin kuin se oli rahoittanut myös Kommunistista puoluetta – Guomidangia ja koulutti sille sotilaita. Mao toimi aktiivisesti Guomindangissa ja hän pääsi jopa sen korkeimman elimen, Toimeenpanevan keskuskomitean, jäsenistä.
Myöhemmin Mao alkoi kuitenkin vieraantua sekä KKP:stä että Guomindangista. Vuoden 1924 aikana hänen toimintansa alkoi muuttua epäaktiiviseksi ja saman vuoden lopulla hänet hiljalleen syrjäytettiin erilaisista viroista KKP:ssä. Niinpä hän muutti takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa Šaošaniin. Näihin aikoihin kommunistit lujittivat edelleen valtaansa Guomindangissa ja kansallinen puolue alkoi monilta osin muistuttaa kommunistista puoluetta. Tämän ajan Mao vietti Šaošanissa toimien enemmän tai vähemmän aktiivisesti kansallisessa puolueessa.
[muokkaa] Kansallismielisten valtaannousu
Vuosina 1926–1927 kansallismieliset aloittivat Pohjoisena sotaretkenä tunnetun kampanjan, jonka tavoitteena oli korvata Pekingin hallitus uudella kansallismielisellä hallituksella. Tämä retki käsitti myös Hu'nanin, johon pystytettiin Kansallismielinen maakuntahallitus Changshaan. Käytännössä tämä tarkoitti lukuisien kommunistityyppisten ammattiliittojen ja -yhdistysten perustamista ja vanhan, feodalistisen, yhteiskuntajärjestelmän hajoamista. Se tarkoitti myös sitä että sotaherrojen hallitsemat pienet puoli-itsenäiset alueet käytännössä lakkautettiin. Väkivaltaisuudet alkoivat kun köyhä maaseutuväestö alkoi ryöstellä rikkaampia ja murhaamaan näitä. Joulukuussa 1926 Hu'nanissa väkivaltaisuudet riistäytyivät käsistä ja Maoa pyydettiin yhtenä merkittävimmistä työväestön organisoijista rauhoittamaan tilanne. Joulukuun 20. päivä Mao piti Changshassa puheen, jossa kehotti maltillisesti olemaan vielä purkamatta sotaherrojen ja rikkaamman väestön valtaa, vaan keskittymään talouden ja työolosuhteiden parantamiseen.
Väkivaltaisuuden Hu'nanissa eivät kuitenkaan laantuneet vaan pikemminkin yltyivät – tuskin kuitenkaan Maon puheen takia. Varakkaampaa väestöä surmattiin mielivaltaisesti Mao vakuuttui terrorin tuloksista vallankumouksessa. kun Maolta maaliskuussa 1927 kysyttiin toimintaohjeita hän totesi että "yksi tai kaksi kuollutta ei ole kovin iso juttu".[1] Samaan aikaan toteutettiin myös maanjakoa, osin mielivaltaisesti talonpoikien omilla päätöksillä, osin komiteoiden toimeenpanemana. Myös Mao toimi tällaisissa komiteoissa ja vuoden 1927 huhtikuussa hänet ylennettiin KKP:ssa takaisin keskuskomiteaan, josta hänet oli kaksi vuotta sitten erotettu.
[muokkaa] Opposition romahdus
Kansallismielisten noustua Kiinassa merkittävimmäksi valtakeskittymäksi (Guomindang hallitsi muodollisesti koko Kiinaa vaikka suuri osa alueista oli paikallishallintojen hallussa) alkoi Guomindangissa esiintyä Neuvostoliiton ja kommunistien vastustusta. Neuvostoliitto ei enää ollut tarpeellinen valtataistelussa Kiinan herruudesta ja Kansallisessa puolueessa pitkään vallinnut tyytymättömyys Moskovan linjan noudattamisesta saivat enemmistön. Tammikuussa 1926 pidetty Guomindangin 2. puoluekokouksessa nämä mielipiteet myös tuotiin ilmi. Puoluekokouksen edustajista Guomindangissa noin 1/3 oli kommunisteja: siis huomattavasti enemmän kuin kommunistien määrä kaikista jäsenistä.
Tilane kärjistyi nopeasti ja vuoden kuluessa suurin osa korkea-arvoisista kansallismielisistä (kommunistien oppositiota lukuun ottamatta) otti etäisyyttä Neuvostoliittoon ja vaati sitä myös puolueen yleiseltä linjalta. 6. huhtikuuta 1927 opposition laajuus paljastui kokonaisuudessaan, kun Pekingissä toimiva hallitus sai viranomaisten tutkimusten tuloksena haltuunsa joukon neuvostoliittolaisia asiakirjoja joista selvisi, että Neuvostoliiton lopullisena tavoitteena oli asettaa Kiinaan sosialistinen nukkehallitus. Yhta lailla asiakirjoista selvisi Kiinan kommunistisen puolueen yhteydet Neuvostoliittoon ja vastaavanlaiset pyrkimykset vallankumoukseen. 12. huhtikuuta kansallismielinen kenraali Jiang Jieshi (Tšiang Kai-šek) antoi määräyksen Guomindangin puhdistamisesta ja julkaisi luettelon pidätettävistä, joukossa myös Mao Zedong.
[muokkaa] Puhdistus
Puhdistukset Jiang Jieshin johdolla alkoivat samaisessa huhtikuussa 1927, kun noin 60 kiinalaista kommunistia, joukossa KKP:n merkittävimpiin johtajiin kuuluva Li Dazhao, pidätettiin. Monet heistä, myös Li, teloitettiin kuristamalla. Annettiin määräyksiä kommunistien pidättämiseksi, ja Shanghaissa, jossa Kiinan kommunistisen puolueen päämaja toimi, aloitettiin kampanja punaisten pidättämiseksi. Puolueen johtoa ei kuitenkaan onnistuttu kokonaisuudessaan tuhoamaan, vaan se painui Shanghaissa "maan alle". Kommunistien aseistetut joukot pyrittiin riisumaan aseista, missä jossain määrin myös onnistuttiin. Samaan aikaan Wuhanissa toimiva Guomindangin johtaja Wang Jingwei aloitti omalla tahollaan kommunistien vainot ja ilmmoitti olevansa Jiangin puolella. Jiang hän oli käytännössä noussut Kiinan kansallisen puolueen johtohenkilöksi.
Vuoden loppuun mennessä kymmeniä tuhansia kommunisteja oli teurastettu. Niinpä Mao nyt lähti vainoja pakoon, mutta se ei ollut helppoa sillä kiinalaisten yleinen mielipide Guomindangin hallitsemilla alueilla oli kommunisminvastainen.
[muokkaa] Vallankumous
Vuonna 1927 Mao osallistui syksyn sadonkorjuun kapinaan Hu'nanissa, ja onnistui vaivoin pakenemaan vartijoilta, joiden oli tarkoitus teloittaa hänet kapinan kukistuttua. Hän vetäytyi Kaakkois-Kiinassa sijaitsevaan Jiangxin maakuntaan, jossa hän perusti Kiinan neuvostotasavallan vuonna 1931 yhdessä Zhu Den kanssa. Jiangxin neuvoston aikana Mao sai kokemusta hallinnosta, sissisodasta ja maatyöläisten järjestämisestä kommunistien tukijoukoiksi. Hän muodosti kommunisteja kannattavista työläisistä ja maanviljelijöistä sissijärjestön. Maon kirjoittamasta sissisodan oppaasta on tullut kuuluisa teos sodankäynnin alalla.
Kenraali Jiang Jieshi, Kiinassa vallan ottaneen nationalistisen Guomindang-puolueen puheenjohtaja, päätti tuhota kommunistit. Hän yritti useita kertoja nujertaa Jianxin neuvoston, mutta Guomingdangin joukot onnistuivat tässä vasta silloin, kun Neuvostoliitolta ohjeita noudattunut kommunistisen puolueen johto syrjäytti Maon neuvoston johdosta. Syyskuussa 1934 Maon johdolla kommunistien armeija lähti pitkälle marssille Jianxista Shaanxiin. Vaikka tämä 9 600 kilometriä pitkä matka toikin kommunisteille kansan keskuudessa kunnioitusta ja uskottavuutta, suurin osa Maon sotilaista menehtyi matkan varrella.
Mao alkoi johtaa kommunistien taistelua hallitusta vastaan Shaanxista käsin, kunnes japanilaiset hyökkäsivät Kiinaan. Hän liittoutui väliaikaisesti Guomintangin kanssa ja taisteli japanilaisia vastaan Kiinan-Japanin sodassa vuosina 1937–1945. Sodan päätyttyä Kiina vajosi uudelleen sisällissotaan, jonka kommunistit lopulta voittivat. Valtavia tappioita ja menetyksiä kokenut Puna-armeija valloitti pääkaupunki Pekingin, ja Mao Zedong julisti Kiinan kansantasavallan syntyneeksi 1. lokakuuta 1949. Jiang Jieshi ja hänelle uskolliset sotilaat pakenivat Taiwanin saarelle.
[muokkaa] Kansantasavallan johdossa
Kiinasta alettiin tehdä kommunistista valtiota, ja Mao halusi kollektivisoida maan mahdollisimman nopeasti. Maassa laitettiin toimeen myös joukko uudistuksia, kuten vuonna 1958 käynnistetyt satojen kukkien kampanja ja oikeiston vastainen liike. Mallia hallintoon katsottiin kuitenkin edelleen Neuvostoliitosta, ja Neuvostoliiton mallin mukaan pyrittiin nostamaan esiin raskasta teollisuutta. Niinpä vuonna 1958 Mao Zedong käynnisti talousohjelman nimeltä "suuri harppaus". Sen tarkoituksena oli innostaa maata teollistumaan laittamalla Kiinan miljoonat työläiset tuottamaan rautaa masuuneissa. Mao uskoi, että suuren harppauksen ansiosta Kiina ylittäisi teräksen tuotannossa seuraavan 15 vuoden sisällä muiden muuassa Ison-Britannian. Hänen tekemänsä virhelaskemat kuitenkin aiheuttivat sen, että kukaan ei enää korjannut satoa ja maatalous romahti. Ennätyssuuri sato tuhoutui ja jopa 40 miljoonaa kiinalaista oli ehtinyt kuolla nälkään, ennen kuin harppaus lopetettiin vuonna 1960. Suuren harppauksen epäonnistumisen vuoksi Mao syrjäytettiin kommunistisen puolueen johdosta.
Samoihin aikoihin suhteet Neuvostoliittoon kylmenivät suorastaan vihamielisiksi. Mao piti valtaannoussutta Nikita Hruštšovia liian oikeistolaisena ja kuvaili Neuvostoliittoa sanoilla "revisionistinen luopioklikki".
Liu Shaoqi ja Deng Xiaoping olivat luoneet käytännönläheistä hallintomallia Kiinassa, mutta Mao ei katsonut sen vastaavan kommunismin ihanteita. Toisaalta taiteessa arvosteltiin Kiinan johtajia, epäsuorasti myös Maoa.
Vuonna 1964 julkaistiin kuuluisa Pieni punainen kirja, jossa esiteltiin Mao Zedongin ajatuksia. Teoksesta tuli maailman toiseksi yleisin kirja heti Raamatun jälkeen. Seuraavana vuotena Zedong julkaisi 23 kohtaa, joissa hän kehotti kansalaisia arvostelemaan vapaasti kaikkia Kiinan johtajia, lukuun ottamatta häntä itseään. Tästä liikkeelle lähtenyt kulttuurivallankumous synnytti punakaarteja, innostuneesta nuorisosta koostuvia laumoja, jotka perustivat omia tuomioistuimia ja hävittivät vapaasti vanhoja kulttuurimerkkejä Kiinasta. Punakaartilaiset kävivät intellektuellien ja maan johtajien kimppuun ja tilanne erityisesti kaupungeissa muuttui täydeksi sekasortoiseksi kaaokseksi, jota ei enää johtanut kukaan, ei edes itse Mao. Maa vajosi anarkiaan ja kaaokseen, jonka tutkijat uskoivat pysäyttäneen Kiinan kehityksen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Mao lopetti miljoona kuolonuhria vaatineen kulttuurivallankumouksen vuonna 1969, mutta varsinaisesti sen katsotaan päättyneen vasta hänen kuolemaansa.
Kulttuurivallankumous kuitenkin pönkitti Maon valtaa ja hänestä tuli Kiinan nuorison suuri idoli. Vanhetessaan hän sairastui ALS-tautiin sekä Parkinsonin tautiin, ja hänen seuraajansa asemasta käynnistyi valtataistelu. Neljän koplan johtama vasemmistosiipi vaati massojen mobilisaation jatkamista ja alkoi mustamaalata Maon mainetta. Zhou Enlain avustamana Mao nimitti seuraajakseen Hua Guofengin, joka vähitellen teki tilaa Deng Xiaopingin ajamille talousuudistuksille.
Mao Zedong menehtyi sairauskohtaukseen 83-vuotiaana Pekingissä. Hänen ruumiinsa balsamoitiin ja vietiin Pekingissä sijaitsevaan mausoleumiin, joka nykyisin toimii suosittuna turistikohteena.
[muokkaa] Lähteet
- Tietojätti - Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja, ISBN 951-20-2429-2
- Valitut palat (Asa Briggs, päätoim.): Ratkaisun hetket - sata tapahtumaa jotka muuttivat maailmaa. ISBN 951-584-073-2
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Diktaattoripörssi | Mao Zedong
- Kun Mao tuli valtaan
- Mao Zedongin "Punainen kirja"
- AsiaSource.org: Mao Zedong (englanniksi)
- Profiles: Mao Tse-tung (englanniksi)
- The Encyclopedia of Marxism: Mao Tse Tung (englanniksi)
- Mao Tse-Tung Library (englanniksi)
- Mao Zedong (Biografie) (saksaksi)
- Blubie.de: Mao Tsetung (saksaksi)
- Biographie: Mao Zedong (ranskaksi)
- Mao Zedong kiinalaisissa propagandajulisteissa (ranskaksi)
