Mongolia

Wikipedia

Монгол Улс Mongol Uls
lippu vaakuna
Valtiomuoto	parlamentaarinen demokratia
Presidentti Pääministeri	Nambaryn Enhbajar Tsahiagijn Elbegdorž
Pääkaupunki	Ulan Bator (907 802 as.) 47°55' N, 106°53' E
Muita kaupunkeja	Erdenet (88 243 as.), Darhan (65 791 as.), Choibalsan (42 798 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	1 564 116 km² (sijalla 18) 0,6 %
Väkiluku (2004)  – väestötiheys  – väestönkasvu	2 791 272 (sijalla 134) 1,8 / km² 1,54 % (2000)
Viralliset kielet	mongolia
Valuutta	tugrug (MNT)
BKT (2005)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 151 5,230 miljardia USD 2 046 USD
HDI (2003)	0,679 (sijalla 114)
Elinkeinorakenne	maatalous 20,6 %, palvelut 58 %, teollisuus 21,4 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+7 UTC+8
Itsenäisyys  – yhdistyi	1206
Lyhenne Maatunnus	MN ajoneuvot: MGL lentokoneet: MT
Kansainvälinen suuntanumero	+976
Motto
Kansallislaulu	Bügd Nairamdakh Mongol

Mongolia on tasavalta Aasiassa Venäjän ja Kiinan välissä. Suureksi osaksi Gobin aro- ja aavikkoalueen peittämä maa on maailman harvaanasutuin valtio ^[1]. Mongolia on maailman yhdeksänneksitoista suurin valtio ja toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen.

[muokkaa] Historia

Punainen alue osoittaa etnisten mongolien asuma-alueet nykyisin. Oranssi viiva on Mongolien valtakunnan raja 1200-luvun lopulla.

Vanhimmat tiedot mongoleista saattavat olla Kiinasta noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mongoli-nimitys ilmestyi lähteisiin mahdollisesti 600-luvulla Tang-dynastian kronikoissa; sitä ennen kiinalaiset olivat kutsuneet Mongolian aluetta nimellä Xiongnu. Tiedot mongoleista ennen Tšingis-kaanin aikaa ovat kuitenkin varsin vähäisiä.

Temujin yhdisti alueen muut heimot kuten tataarit, naimaanit ja merkiitit valtansa alle ja hänestä tuli 1206 Mongolian hallitsija, Tšingis-kaani. Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja kaanin ratsumiehet etenivät nopeasti Kiinaan, Venäjälle ja Keski-Aasiaan. Voittoisaan strategiaan kuuluivat hyvin organisoitu vakoojaverkosto, yllätyshyökkäykset ja kauhupropaganda mongolien vastarinnan harjoittajiin kohdistamista julmuuksista. Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani, Kublai-kaani hallitsi kenties kaikkien aikojen laajinta valtakuntaa - olkoonkin että valtakunta oli silloin jo käytännössä hajonnut itsenäisiin kaanikuntiin. Se ulottui Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan.

1300-luvun lopussa kiinalainen Ming-dynastian ensimmäinen keisari Zhu Yuanzhang karkotti mongolit takaisin pohjoiseen. 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia ja Sisä-Mongolia. 1911 Kiina myönsi Venäjän painostuksesta Ulko-Mongolian itsenäisyyden, vaikkakin kiinalaiset valtasivat hetkeksi maan pääkaupungin 1919 sotaherra Xu Shuzhengin johdolla. 1921 kaupungin kaappasi, myös lyhytaikaisesti, ilman taistelua sotaherra Roman von Ungern-Sternberg. Vuonna 1924 Neuvostoliiton myötävaikutuksella perustettiin sosialistinen Mongolian kansantasavallan, joka oli maailman toinen sosialistinen valtio Neuvostoliiton jälkeen.

Neuvostoliitto puolusti Mongoliaa Japanilta toisessa maailmansodassa. Vuodesta 1939 vuoteen 1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa Neuvostoliiton suojeluksessa harjoittanut marsalkka Horloodgiyn Tšoibalsan. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.

Vuonna 1990 kommunistinen puolue luopui yksinvallastaan ja vuoden 1992 perustuslaki muutti kansantasavallan parlamentaariseksi valtioksi.

[muokkaa] Maantiede

Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä, idässä sekä lännessä Kiinaan. Maa on pääosin tasaista ylänköä, jota halkovat muutamat suurehkot joet, kuten Selenga ja Kerulen. Lännessä kohoavat Altaivuoret (korkein huippu Nayramadlin Orgil, 4 374 m), Uliastain itäpuolella Hangaivuoret (korkein huippu Tavan Bogd Uul, 4 355 m) ja pääkaupungin Ulan Batorin koillispuolella Hentivuoret. Noin 70 prosenttia maan pinta-alasta on aroa; lisäksi 8 prosenttia on metsää lähinnä Venäjän rajan tuntumassa. Eteläisin osa kuuluu varsinaiseen Gobin aavikkoon.

Mongolian suurimman järven Uvs Nuurin (3 350 km²) allas on ollut UNESCOn Maailmanperintöluettelossa vuodesta 2003. Alueella ovat edustettuina kaikki itäisen Euraasian merkittävimmät biomit, kuten aro, taiga, hiekka-aavikko ja vuoristokasvillisuus.

Mongoliassa vallitsee mannerilmasto, jolle on ominaista lämpimät tai kuumat kesät sekä hyvin kylmät ja kuivat talvet. Tammikuun keskilämpötila on paikoin jopa −30 °C. Suurin osa sateesta saadaan kesällä; sademäärät vaihtelevat pohjoisosien 200–350 millimetristä keskiosien 100–200 millimetriin aavikkoalueiden jäädessä toisinaan ilman vettä koko vuonna.

[muokkaa] Provinssit

Mongolia koostuu 21 provinssista eli aimakista sekä pääkaupungista Ulan Batorista, jolla on provinssin asema. Provinssien jaetut osat ovat nimeltään sum, ja edelleen jaettuna bag.

Mongolian kartta

[muokkaa] Talous

Useat mongolit saavat elantonsa karjanhoidosta, ja se vastaa yli kahta kolmasosaa kokonaistuotannosta. Arviolta puolet kansasta kiertää edelleen jurttineen ja eläimineen laitumelta toiselle. Paimennettaviin eläimiin kuuluvat vuohet, lampaat, jakit, kamelit, lehmät ja hevoset. Paheneva pula kunnon laidunmaista sa yhä useamman harkitsemaan elannon hankkimista maanviljelystä tai kasvimaanpidosta. Valtiontiloilla viljellään viljaa ja rehua suuressa mitassa. Elintarvikkeiden sekä kuparin jalostus ovat merkittävät vientituotteet. Mongolia on myös maailman kolmanneksi suurin fluoriitin tuottaja. Maassa on varsin huomattavat öljy-ja maakaasuvarat, mutta niitä ei saada varojen ja perusrakenteen puutteen vuoksi hyödynnettyä. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Venäjä, Kiina, Japani ja Yhdysvallat.

Neuvostoliitto oli myös taloudellisesti Mongolian tärkeä tukija, ja neuvostomaan romahdus aiheutti Mongoliassa syvän talouskriisin. Köyhän valtion ainoa keino työllistää tehtaista ja kollektiivitiloilta yli jääneitä ihmisiä oli antaa heille hieman karjaa ja kehottaa heitä siirtymään aroille.

[muokkaa] Väestöjakauma

Suurin osa Mongolian väestöstä (90 %) on mongoleja, jotka jakautuvat useisiin heimoihin. Näistä suurimman muodostavat halhat, jotka luetaan itämongoleihin ja joita on yli 75 %. Muita heimoja ovat länsimongolit eli kalmukit (5–7 %) ja pohjoismongolit eli burjaatit (3 %), joitten lisäksi on vielä kymmeniä pienempiä heimoja. Väestöön kuuluvat mongolien lisäksi kazakit (4 %), kiinalaiset (2 %) ja venäläiset (2 %). Muihin kansallisuuksiin kuuluvat muodostavat 2 % väestöstä.

Mongolia satelliittikuvassa

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• kivihiili (Korkean rikkipitoisuuden vuoksi, huonosti hyödynnettävää.)
• kupari
• molybdeeni
• volframi
• fosfaatti
• tina
• nikkeli
• kulta

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• karjataloustuotteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Mongolia.

• Matkaopas aiheesta Mongolia Wikitravelissa (englanniksi)
• Mongolian kunniakonsulaatti
• Suomi–Mongolia-Seura ry
• Mongolia photo
• Hannu Pesonen: Mongolian aroilla vauraus lasketaan hevosin ja lampain/Mongolia ratsastettiin maailmankartalle (Tiede 3/2002)

[muokkaa] Lähteet