Muinaiskirkkoslaavi
Wikipedia
Muinaiskirkkoslaavi eli muinaisbulgaria on vanhin slaavilaisen kirjakielen muoto. Sen kehittivät 800-luvulla veljekset Kyrillos ja Methodios, jotka harjoittivat kristillistä lähetystyötä slaavien keskuudessa.
Muinaiskirkkoslaavia on kirjoitettu kahdella kirjoitusjärjestelmällä, ns. glagoliittisella kirjoituksella eli glagolitsalla ja kyrillisellä kirjoituksella eli kyrillitsilla. Näistä glagoliittinen kirjoitusjärjestelmä on vanhempi. Suurimmassa osassa slaavilaista kielialuetta se syrjäytyi varhain kyrillisen tai latinalaisen aakkoston tieltä, mutta se säilyi pitkään eteläslaavin alueella, erityisesti Dalmatiassa hengellisten tekstien ja salakirjoitusten kirjoitusjärjestelmänä.
Kyrilliset aakkoset, jotka pohjautuvat kreikkalaisiin kirjaimiin ja joiden nimitys on johdettu Kyrilloksen nimestä ovat nykyään myös muassa venäjän, bulgarian, serbian, ukrainan, mongolian ja monien Venäjän kielten kirjakielen pohjana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Muinaiskirkkoslaavi indoeurooppalaisena kielimuotona
Muinaiskirkkoslaavi on hyvin lähellä slaavilaisten kielten pohjalta rekonstruoitua kantaslaavia ja sillä on suuri merkitys vertailevalle indoeuropeistiikalle. Indoeurooppalainen standardirekonstruktio on yleensä laadittu latinan, kreikan, sanskritin, liettuan ja kirkkoslaavin pohjalta. 1900-luvun jälkipuoliskolla tokaarin ja heetin merkitys on tosin kasvanut näiden vanhastaan tunnettujen vanhojen indoeurooppalaisten kielimuotojen rinnalla.
Keskeinen muutos indoeurooppalaisesta kantakielestä kantaslaaviin oli umpitavujen muuttuminen avotavuiksi. Tällöin konsonanttiloppuisista tavuista tuli vokaaliloppuisia ja syntyi arkaaisille slaavilaisille kielimuodolle ominaisia nasaalivokaaleja.
Muinaiskirkkoslaavin morfologia on huomattavasti kaikkia nykyisiä slaavilaisia kieliä mutkikkaampaa. Kirkkoslaavissa on kolme sukua ja kolme lukua. Verbijärjestelmää luonnehtii partisiippien runsas käyttö, jossa on havaittavissa voimakas kreikan vaikutus. Kirkkoslaavin sanajärjestys oli hyvin vapaa ja lauserakenteita luonnehtivat monimutkaiset alistussuhteet.
[muokkaa] Muinaiskirkkoslaavin käyttö nykyisin
Muinaiskirkkoslaavin kielellä kirjoitetut tekstit ovat enimmäkseen hengellisiä. Myöhemmin muinaiskirkkoslaavilla on ollut suuri merkitys erityisesti venäjän kielen kehitykseen tärkeimpänä lainanantajakielenä. Siitä on eri aikoina omaksuttu huomattava määrä sivistyssanastoa venäjään ja nykyvenäjää luonnehtiikin alkuperäisen itäslaavilaisen ja kirkkoslaavilaisen sanaston käyttö rinnakkain, tyylilajista riippuen.
Ortodoksisessa kirkossa etenkin slaavilaisissa maissa käytetään yleisesti kirkkoslaavin kielistä raamattua ja jumalanpalveluskirjoja. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ei kuitenkaan puhuta muinaiskirkkoslaavia, vaan nykyään yleisimmin käytetty kielimuoto vakiintui 1600-luvulla. Tämä modernisoitu slaavin variantti ei täysin vastaa Kyrilloksen ja Metodioksen viljelemää slaavin muotoa. Merkittävimmät erot koskevat oikeinkirjoitusta.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Jussi Halla-aho: Muinaiskirkkoslaavi. Lyhyt kielioppi (= Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksen opetusmonisteita, 5.), Helsinki 1998.
