Nukkuminen
Wikipedia
Nukkuminen on tila, jossa liikkuminen ja reaktiot ulkomaailmaan ovat rajoittuneita. Yleensä se tapahtuu silmät suljettuina ja joinakin hetkinä esiintyy unia. Aivot ovat toiminnassa, vaikkakin vähemmän aktiivisina, ja nukkumisen aikana voi herätä helposti sopivaan ärsykkeeseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nukkumisen eri vaiheet
Nukkumisen aikana vuorottelee kaksi eri päävaihetta: Ortouni ja vilkeuni. Jaottelut on tehty aivojen aktiivisuustasojen mukaan, jotka saadaan selville EEG:llä.
[muokkaa] Ortouni
Suurin osa nukkumisajasta on ortounta eli ortodoksista unta. Se jaotellaan syvyysasteisiin I - IV, joista ensimmäinen on kevyin vaihe ja neljäs on syvin. Syvin nukkumisen vaihe on kaikista tärkein nukkumisen laadun kannalta, ja jos se jää vähäiseksi, ihminen tuntee itsensä huonosti nukkuneeksi. Ortounen aikana pulssi ja hengitys on hidasta. Lihastonus on jäljellä, vaikka se onkin valvetilaa paljon vähäisempi. Ortounen aikana nähdyt unet ovat loogisempia eivätkä niin surrealistisia kuin vilkeunen aikana.
Ortounesta käytetään myös nimitystä NREM-uni (sanoista non-REM) erotukseksi REM-unesta.
[muokkaa] Vilkeuni
Vilkeunen synonyymejä ovat parauni ja REM-uni (englannin sanoista rapid eye movements). Sitä esiintyy ortounen I-II vaiheen aikana. Silloin pulssin ja hengityksen aktiivisuus vaihtelee paljon. Varsinaisia unia esiintyy enemmän vilkeunen aikana kuin ortounen aikana ja nähdyt unet ovat surrealistisempia ja epäloogisempia.
[muokkaa] Nukkumisen kesto ja iän vaikutus
Nuoremmat ihmiset tarvitsevat nukkumista vanhoja enemmän. Vastasyntyneet tarvitsevat nukkumista noin 16 tuntia vuorokaudessa eli melkein koko päivän, kun taas aikuisille riittää yleensä 6-8 tuntia. Samoin paraunen suhteellinen määrä vähenee iän lisääntyessä. Aikuisten paraunen määrä on vain noin 20%, kun taas vastasyntyneellä se on noin puolet koko unen määrästä. Vanhuksille voi kuitenkin ilmaantua tapa nukkua päiväunia.
Ei ole yhtä tiettyä nukkumismäärää, jota ihminen tarvitsisi, ja sen määrä vaihtelee ihmisestä toiseen ja riippuen päivän aikana tulleesta rasituksesta. Nukkumisen tarve on siis yksilöllinen. Ellei ihminen nuku tarpeeksi, aktiivisuus vähenee ja uneliaisuus lisääntyy. Unen laatu eli vilkeunen ja syvänunen määrä on tärkeämpi kuin pelkkä unen pituus.
Ihminen on väsyneimmillään yleensä kello 3-5 mutta väsyneisyys riippuu paljolti vuorokausirytmistä.
[muokkaa] Valvominen
Liika valvominen aiheuttaa torkahtelua, ärtymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä ja kipukynnyksen alenemista. Voi esiintyä myös mikrounia. 24 tunnin valvominen vastaa promillen alkoholihumalaa.[1]
Suorituskyky heikkenee jo 4-5 tunnin yötyön jälkeen, 12 tunnin jälkeen tapaturmariski on kaksinkertainen ja 16 tunnin lopussa kolminkertainen normaaliin verrattuna. Lisäksi valvomisajan pidentyessä virheiden määrä kasvaa. Monet auto-onnettomuudet ovat johtuneet liiasta valvomisesta [2]. Liian pitkä valvominen voi johtaa kuolemaan, mutta se edellyttää viikkojen tai kuukausien yhtämittaista valveillaoloa.[3]
[muokkaa] Nukkumista haittaavat unihäiriöt
- Pääartikkeli: Unihäiriö
Unihäiriö on ongelma, joka häiritsee eri nukkumisen vaiheita (vilkeuni ym.), nukahtamista tai nukkumistilassa pysymistä. Tavallisimpia ovat esimerkiksi kuorsaus, levottomat jalat tai uniapnea, jossa hengitys katkeilee nukkumisen aikana.
Jotkin unihäiriöt voivat johtua biologisista syistä ja jotkin psykologisista. Niitä esiintyy usein ihmisillä jotka kärsivät mielenterveydellisistä häiriöistä, esimerkiksi depressiosta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta. Jotkin unihäiriöt voivat olla perinnöllisiä, kuten narkolepsia.
[muokkaa] Eläinten nukkuminen
Kaikkien kehittyneiden eläinten uni jakautuu jaksoihin. Eri eläinten nukkumisen tarve vaihtelee suuresti, mutta yleensä ottaen eliön koon kasvaessa tarve vähenee. Esimerkiksi kirahvit nukkuvat päivässä kaksi tuntia ja lepakot jopa 20 tuntia. Luonnossa petoeläimet nukkuvat yleensä pitempään kuin saaliseläimet, sillä saaliseläinten on oltava jatkuvasti varuillaan.
Kalat ja sammakkoeläimet eivät varsinaisesti nuku. Niiden lepo eroaa unesta siten, että levossa ne voivat yhtä aikaa havainnoida ympäristöään.
Alkeelliset matelijat, joiden aivokuori on varsin alkeellisesti kehittynyt, nukkuvat, mutta niiden unesta puuttuu vilkejakso. Kehittyneet matelijat ja linnut sen sijaan nukkuvat ja näkevät unia luultavasti hieman samaan tapaan kuin ihminen ja muut nisäkkäät. Lintujen ja matelijoiden vilkeuni on kuitenkin kehittynyt eri aikaan toisistaan riippumatta, sillä niiden kehityslinjat erosivat toisistaan jo satoja miljoonia vuosia sitten. Linnuilla vilkeunta esiintyy vain nuorilla yksilöillä, eivätkä täysikasvuiset linnut siis näe unia.
Nisäkkäät nukkuvat samaan tapaan kuin ihminenkin. Niiden unessa on samankaltaisia jaksoja kuin ihmisellä.
Hylkeet ja delfiinit "nukkuvat" siten, että niiden toinen aivopuolisko on aktiivisena ja toinen unessa. Delfiinien ja valaiden osalta syy on varsin selvä - hereillä oleva aivopuolisko pitää huolen siitä että eläin pysyttelee sen verran lähellä pintaa että hengitys on edelleen mahdollista.
[muokkaa] Nukkumisen syyt
Syitä siihen, miksi näemme unia ja nukumme, on monia ja eri tieteenalat vastaavat siihen omalta pohjalta. Täytyy pitää myös mielessä, että nukkuminen on paljon enemmän kuin pelkkää fyysistä lepoa.
Erään evolutiivisen selityksen mukaan nukkuminen on kaikkein taloudellisin tapa viettää aika sinä aikana päivästä, kun ravintoa on vähemmän saatavilla ja sen hankkiminen on vaikeampaa vähäisen valon takia.
Unen tarkoitukseksi on esitetty, että se liittyy aivojen tietojen syväjärjestelyyn ja turhien tietojen poistoon. Tässä mielessä se on regressiota. Myös hormonien ja proteiinien tuotanto lisääntyy unen aikana.
