Pangea
Wikipedia
Pangea (Pangaia, Pangaea, "kaikki maa") oli yhtenäinen jättiläismanner noin 300–180 miljoonaa vuotta sitten. Pangeassa olivat Pohjois-ja Etelä-Amerikka, Eurooppa, Aasia, Afrikka, Australia ja Etelämanner sekä lukuisia pienempiä mennerlaattoja. Pangea muistutti hieman C-kirjainta. Kaarevan mantereen sisäpuolella ollut merialue on nimetty Tethys-mereksi. Laajalle ulkopuoliselle jättiläisvaltamerelle on annettu nimi Panthalassa. Pangea syntyi permikauden lopulla. Mannerliikunnot alkoivat hajottaa Pangeaa 200–180 miljoonaa vuotta sitten triaskauden lopuilla ja jurakaudella, ensin kahteen osaan, Lauraasiaan pohjoisesssa ja Gondwanaan etelässä. Nämä ovat jakautuneet sen jälkeen edelleen nykyään olemassa oleviksi mantereiksi. Pangean ilmasto oli lämmin ja kuiva, ja siellä oli suuria aavikoita. Nimen keksi mannerlaattojen liikuntateoriaa kannattanut Alfred Wegener vuonna 1915.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pangean kehitys ja ilmasto
Pangea syntyi paleotsooisen maailmankauden lopulla. Kaikki mantereet sulautuivat yhteen n. 300–250 miljoonaa vuotta sitten nostattaen useita huomattavia poimuvuoristoja. Näistä vuorijonoista on useita olemassa nykyisinkin, tosin eroosion myötä paljon matalampina. Tärkeimpiä ovat Appalakit itäisessä Pohjois-Amerikassa, Atlasvuoret Pohjois-Afrikassa ja Uralvuoret Euraasiassa. Pangea oli muodoltaan C-kirjaimen muotoinen maamassa joka ulottui päiväntasaajan molemmille puolille. Yhtenäinen jättiläismanner mahdollisti maaeläimien liikkumisen vapaasti pohjoisnavalta etelänavalle.
Pangean ilmasto oli mantereen massiivisen koon vuoksi sisämaassa hyvin kuiva ja ainakin joillain rannikkoalueille monsuunityyppinen. Ilmasto oli alussa kylmä, mutta lämpeni nopeasti mannerten yhdistyessä. Pangean ilmastoa lämmitti ja lämpötilaeroja tasasivat Panthalassa-valtamerellä pyörivät kaksi suurta merivirtaa. Pangean synty laski merenpintaa ja laajat mannerjalusta-alueet (matalan meren alueet) kuivuivat.
[muokkaa] Pangean hajoaminen
Pangea alkoi hajota noin 200 miljoonaa vuotta sitten, jolloin mm. Afrikan ja Etelä-Amerikan väliin ilmestyi valtavia repeämälaaksoja. Pangean voidaan katsoa olleen kasassa vielä 175 miljoonaa vuotta sitten, vaikka itäpuolella Afrikan ja Aasian välille oli syntynyt pitenevä merenlahti. Tällöin maan lämpötila laski.
135 miljoonaa vuotta sitten liitukauden alussa Pangea oli selvästi hajonnut pohjoiseen Lauraasiaan ja eteläiseen Gondwanamaahan, sekä Intian ja Australia-Etelämanner -yhdistelmään. Pangean hajoaminen alkoi jättiläsmäisillä tulivuorenpurkauksilla, jotka saattoivat liittyä Maan vaipassa olleisiin ns. kuumiin kohtiin. 190 miljoonaa vuotta sitten jurakauden alussa tapahtui tulevalla Pohjois- ja Etelä-Atlantilla ns. CAMP-purkauksia. Jurakauden lopulla vastaavia purkauksia tapahtui 160 miljoonaa vuotta sitten. Jurakauden puolivälissä 180–170 miljoonaa vuotta sitten Pangaia oli jakautunut pohjoiseen Lauraasiaan ja eteläiseen Gondwanamaahan. Lauraasiassa olivat Pohjois-Amerikka, Grönlanti ja Euraasia. Gondwanamassa olivat Etelä-Amerikka,Afrikka, Australia ja Etelämanner. Salmi leveni noin 140 miljoonaa vuotta sitten mennessä merkittäväksi mereksi, Tethysmereksi. Tethysmeri oli leveä 130–100 miljoonaa vuotta sitten. Tethysmeren kautta virtaava lämmin merivirta lämmitti Maata. Eteläinen Gondwanamener hajosi jurakaudella, kun Antarktis ja Australia lähtivät vaeltemaan omille teilleen. Etelä-Atlantti leveni liitukaudella 130–65 miljoonaa vuotta sitten, mutta Pohjois-Atlantti oli vielä pieni.
[muokkaa] Muita jättimantereita
Pangea ei ollut ensimmäinen jättiläismanner. Mannerliikunnot tuovat välillä kaikki mantereet yhteen satojen miljoonien vuosien kuluessa. Tutkimusten mukaan mantereet olisivat olleet yhdessä myös n. 600–550 miljoonaa vuotta sitten (Pannotia) ja noin 1 100–750 miljoonaa vuotta sitten (Rodinia).
[muokkaa] Aiheesta muualla
- USGS Overview
- Mov video about the moving of Pangea
- In honour of Alfred Wegener, at Alfred Wegener Institute for Polar and Marine Research (AWI) a scientific georeferenced database is called "PANGAEA"
