Reformoidut kirkot
Wikipedia
Reformoidut kirkot on yleisnimitys Sveitsin uskonpuhdistuksen pohjalta syntyneille kristillisille kirkoille, joihin kuuluu nykyisin n. 70 miljoonaa jäsentä. Niiden alkuna pidetään Ulrich Zwinglin hengellistä toimintaa Zürichissä, joka sai vaikutteita Martin Lutherilta.
Zwingli kielsi katolisen messun järjestämisen Zürichissä vuonna 1524 ja korosti Raamatun sanan arvovaltaa perinteitä vastaan. Tästä syntyneessä sisällissodassa Zwingli sai surmansa. Hänen kuolemansa jälkeen reformoidun liikkeen johtoon nousi Jean Calvin siirtäen Sveitsin uskonpuhdistuksen painopisteen Länsi-Sveitsiin, erityisesti Geneven kaupunkiin.
Reformoidut kirkot järjestäytyivät Calvinin johdolla ja levisivät muun muassa Hollantiin, Ranskaan, Englantiin ja Skotlantiin sekä myöhemmin siirtolaisten mukana Pohjois-Amerikkaan ja Etelä-Afrikkaan.
Reformoitujen opilliset korostukset ovat lähtöisin Jean Calvinilta. Jumalanpalveluksen ulkoinen yksinkertaisuus jatkuu sekä pappien vaatetuksessa että kirkon sisustuksissa. Raamattu on reformoidulle kirkolle erehtymätöntä Jumalan sanaa. Tyypillinen piirre reformoidulle kirkolle on ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan Jumala on ennalta määrännyt toiset ihmiset pelastukseen, opin ääriilmiön mukaan toiset on määrätty kadotukseen. Oikea kirkko muodostuu niistä, jotka on valittu pelastukseen. Sakramentteja on luterilaisten tavoin kaksi: kaste ja ehtoollinen. Reformoitujen näkemys kristillisyydestä on monien myöhemmin syntyneiden vapaiden protestanttisten yhteisöjen pohja.
Reformoidun kristillisyyden herätyskristillistä muotoa edustaa presbyteerikirkko, joka on opillisesti samankaltaista, mutta käytännön elämältään matalakirkollisempaa, evankelioivampaa ja enemmän kristittyjen yleistä pappeutta korostavaa. Presbyteerikirkko on valtiokirkkona Skotlannissa.
