Retiisi
Wikipedia
| Retiisi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Retiisi (Raphanus sativus var. sativus) ja retikka (Raphanus sativus var. niger) ovat ristikukkaiskasvien heimoon kuuluvia juureksia. Ne ovat peltoretikan läheisiä sukulaisia ja mahdollisesti siitä kehittyneitä, retikan ollessa huomattavasti vanhempi muoto.
Kasvista syödään usein alkeisvarsi, joskin koko kasvi on syömäkelpoinen ja sen lehtiä voi käyttää salaattina. Retiisejä on eri värisiä, joista nykyään yleisin on punainen lajike. Punaisen lisäksi retiisit ovat yleensä valkoisia, vaaleanpunaisia tai harmahtavia, vanhimpien lajikkeiden ollessa valkoisia. Suurella ja pyöreällä keltaisella lajikkeella on sitruunaa muistuttava ominaismaku. Retiisien ja retikoiden koko vaihtelee; jotkut yksilöt kasvavat jopa 1 kg painoiseksi.
Itäaasialaista valkoista retikkaa kutsutaan daikoniksi. Daikonin yleisin lajike on porkkanan muotoinen ja miedon makuinen. Se on 20-35 cm pituinen ja 5-10 cm paksuinen.
Retiisejä voi kasvattaa itsekin helposti, ja ne kypsyvät nopeasti. Retiisit kasvavat parhaiten hieman happamassa tai neutraalissa, hedelmällisessä maaperässä ja ne tarvitsevat paljon kosteutta. Liian kuivassa maaperässä retiisit helposti kitkeröityvät.
Retiisi- ja retikkalajeille tyypillinen kirpeys johtuu ristikukkaiskasveille tyypillisistä glukosinolaateista, rikkipitoisista glykosideista. Yhdisteet hajoavat kasvin solukkojen rikkoutuessa ja syntyy sinappiöljyjä, jotka ovat eri lajeilla erilaisia.
[muokkaa] Terveysvaikutukset
Retiisi on hyväksi hampaille, ikenille, hiuksille ja kynsille.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Senja Arkko, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Veikko Koskinen, Anssi Krannila, Tuovi Miettinen, Veijo Miettinen, Meeri Saario ja Hannele Vainio, Hyvä hyötötarha, WSOY, Porvoo 1995
| Suomalaiset hyötypuutarhakasvit | ||
|---|---|---|
|
Juurekset: lanttu | nauris | porkkana | punajuuri | retiisi | selleri |
||
