Siviilipalvelus Suomessa

Wikipedia

Suomessa siviilipalvelus on perustuslain 127 §:n tarkoittama tapa varusmiespalveluksen ohella suorittaa asevelvollisuus rauhan aikana. Siviilipalveluksen voi suorittaa kuka tahansa asevelvollinen henkilö, jonka uskonnollinen tai eettinen vakaumus estää varusmiespalveluksen suorittamisen.

Siviilipalveluksen pituus on 395 vuorokautta eli noin 13 kuukautta. Siviilipalvelus on ollut olemassa vuodesta 1931, jolloin säädettiin Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki Lex Pekurinen aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen mukaan. Aikaisemmin siviilipalvelukseen pääsemiseksi vakaumus piti osoittaa erityisen tutkintalautakunnan edessä. Nykyään kyseessä on ilmoitusasia.

Siviilipalvelus koostuu kahdesta osasta: noin kuukauden pituisesta koulutusjaksosta ja noin vuoden pituisesta työpalvelusta. Koulutusjakso suoritetaan siviilipalveluskeskuksessa, joka tällä hetkellä sijaitsee Lapinjärvellä. Työpalvelu suoritetaan valtion tai kunnan laitoksessa tai elimessä, evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa tai yleishyödyllisessä säätiössä, yhteisössä tai yhdistyksessä. Työpalveluspaikan tulee solmia sopimus työministeriön kanssa. Työpalveluspaikaksi ei kelpaa voittoa tavoitteleva yritys.

[muokkaa] Siviilipalveluksen suorittaminen

[muokkaa] Palvelukseen hakeutuminen

Työpalvelun aikainen palveluspaikka haetaan omatoimisesti, mielellään jo ennen palvelukseen astumista. Mikäli työpalvelupaikkaa ei ole löytynyt hakua jatketaan koulutusjaksolla. Mikäli paikkaa ei sittenkään löydy, siviilipalvelusmies jää keskukseen palvelukseen ns. legioonalaiseksi, kunnes paikka löytyy. Keskus saattaa myös määrätä palveluspaikan, mikäli sitä ei ole löytynyt.

Siviilipalvelukseen voi hakeutua kutsunnoissa, milloin vain niiden jälkeen ja myös varusmiespalveluksen aikana tai sen suorittamisen jälkeen. Hakeminen tapahtuu täyttämällä erityinen hakemuslomake ja toimittamalla se kutsunnoissa kutsuntalautakunnalle, varusmiespalveluksen aikana joukko-osaston komentajalle ja aina muulloin joko oman asuinpaikkansa mukaisen sotilasläänin esikuntaan tai Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Jos hakee siviilipalvelukseen ollessaan varusmiespalveluksessa, hakija kotiutetaan välittömästi. Jo suoritetusta palveluksesta saa todistuksen, jonka nojalla siviilipalveluksesta vähennetään aika, joka on suoritettu varusmiespalveluksessa. Siviilipalvelusajan pituudeksi määrätään aika, joka vastaa jäljellä olevaa osaa varusmiehen palvelusajasta. Myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nainen voi hakea siviilipalvelukseen varusmiehen tavoin. Naisilla on kuitenkin erityisoikeus keskeyttää ase- tai siviilipalveluksensa ensimmäisen 45 päivän kuluessa ilman seuraamuksia. Tämän jälkeen ase- tai siviilipalvelusta suorittavat naiset rinnastetaan täysin asevelvollisiin miehiin. Varusmiespalveluksen kokonaan suorittanut siviilipalvelukseen hakeutuva on velvollinnen suorittamaan täydennyspalvelusta, jonka käytännössä vakiintunut kesto on yksi työviikko.

[muokkaa] Edut

Siviilipalvelusmiehelle kuuluu samat sosiaaliset etuudet kuin varusmiehellekin. Hänellä on oikeus ilmaiseen muonitukseen, majoitukseen, vaatetukseen ja terveydenhoitoon sekä lomamatkoihin. Käytännössä nämä edut toteutuvat kuitenkin huonommin kuin varusmiehillä^[1]. Majoitusta ei usein käytännössä järjestetä lain edellyttämällä tavalla. Siviilipalveluslaissa sopimuksenvaraisena mainittu mahdollisuus käyttää armeijan varusteita on käytännön syistä 2000-luvulla supistunut olemattomaksi. Siviilipalvelusmiestä koskevat tavanomaiset työturvallisuusmääräykset^[2]. Siviilipalvelusmiehelle kuuluu 20 päivää henkilökohtaista lomaa, jotka myönnetään palveluspaikan määräämänä aikana. Lisäksi palveluspaikka voi myöntää enintään 30 päivää kuntoisuuslomaa kunnostautuneelle siviilipalvelusmiehelle. Kuntoisuuslomien myöntäminen riippuu voimakkaasti palveluspaikasta: joissakin palveluspaikoissa niitä myönnetään enimmäismäärä lähes automaattisesti, toisissa vain erikoistapauksissa.

[muokkaa] Kurinpito

Siviilipalvelusmies ei luonnollisesti ole sotilasrangaistussäännösten alainen. Sen sijaan palveluspaikka voi määrätä vähäisistä rikkeistä kurinpitorangaistuksena varoituksen, ylimääräistä työtä tai päivärahan menetyksen. Jos nämä eivät auta, on suppeassa keinovalikoimassa seuraavana rikosilmoituksen tekeminen siviilipalvelusrikoksesta, josta rangaistuksena on ehdotonta vankeutta puolet jäljellä olevasta palvelusajasta.

[muokkaa] Siviilipalvelusjärjestelmän epäkohdat

[muokkaa] Kesto

Siviilipalveluksen varusmiespalvelukseen nähden syrjivä kesto ja järjestelyt ovat jo pitkään olleet kiistan aiheena. Usean kansainvälisen ihmisoikeuselimen ^[3], kuten YK:n ihmisoikeuskomitean ^[4], kannan mukaan nykyinen 13 kuukauden palvelusaika on rangaistuksenomaisen pitkä varusmiespalvelukseen verrattuna, ja siten ristiriidassa yleisesti demokraattisissa maissa tunnustetun ihmisoikeuden kieltäytyä aseista kanssa ^[5]. Siviilipalveluksen pituus (395 vrk) on yli kaksi kertaa niin pitkä kuin varusmiesten yleisin palvelusaika, yli puolitoistakertainen keskimääräiseen asepalvelusaikaan nähden ja noin kuukauden pidempi kuin pisin armeijan palvelusaika. Vuonna 1998 toteutettujen kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusajan lyhennyksen ja 11 kuukauden palveluksen pidennyksen jälkeen koskemattomaksi jäänyt siviilipalveluksen kesto on johtanut siviilipalvelusvelvollisia syrjivään tilanteeseen. Useat kansainväliset ihmisoikeuselimet vaativatkin Suomelta siviilipalveluksen lyhentämistä ja muita lainsäädännöllisiä muutoksia aseistakieltäytyjien asemaan^[3].

Vaikka on selvää ja kiistatonta, että nykyinen aseistakieltäytymistä koskeva lainsäädäntö on syrjivää, asiantilaa epäillään erityisesti siviilipalvelusta vastustavien tahojen toimesta. Viime aikaisen lainsäädännön uudistamistyön yhteydessä on julkisuudessa jälleen esitetty laskelmia siitä, että palvelustunneissa mitattuna kuitenkin jo lyhyin armeijan palvelusaika on pidempikestoisempi kuin siviilipalvelus. Palvelustuntien mekaaninen laskeminen on kuitenkin harhaanjohtavaa ja kokonaisrasittavuuden erot ovat suuret kummankin palvelusmuodon sisällä^[6]. Suomen hallitus on katsonut palveluspaikkapulan ja työelämästä poissaoloajan kasvattavan siviilipalveluksen kokonaisrasittavuutta^[7]. Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea laskee siviilipalvelusmiesten joutuvan Suomessa olemaan 1-7 kk varusmiehiä pidemmän jakson poissa työelämästä.

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Alvaro Gil-Robles^[3] antoi 29.3.2006 Suomea koskevan seurantaraportin vuosilta 2001-2005 ^[8]. Hän sanoi olevansa pahoillaan siitä, ettei aseistakieltäytyjien ongelmien ratkaisemisessa ole edistytty ja uudistaa näin ollen vuonna 2001 antamansa kritiikin. Korjausta vaativina asioina raportissa mainitaan rangaistuksenluontoinen siviilipalvelusaika, siviilipalvelusmiesten asumistilanne sekä Jehovan todistajia koskevan vapautusmenettelyn laajentamisen toteuttamatta jättäminen koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.

Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea^[3] antoi 4.11.2004 Suomelle lausunnon kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Ihmisoikeuskomitean tehtävä on valvoa Suomea sitovan YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Komitea vaati Suomea sopimuksen perusteella tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös sodan aikana, lyhentämään tällä hetkellä syrjivää siviilipalvelusaikaa sekä laajentamaan palveluksesta rauhan aikana vapautettujen Jehovan todistajia suosituimmuuskohtelua koskemaan myös muita aseistakieltäytyjäryhmiä.

Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea^[3] kiinnitti vuonna 2004 huomiota siviilipalveluksen kohtuuttomaan keston. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu^[3] moitti Suomea aseistakieltäytyjien kohtelusta jo 4.-7.6.2001 antamassaan raportissa. Amnesty International katsoo nykyisen siviilipalveluksen pituuden olevan rangaistuksenomainen ja syrjivä ja on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi. ^[9]

Palvelusaikojen eriävyyden puolesta argumentoidaan usein toteamalla, että varusmies on joskus palveluksessa 24 tuntia vuorokaudessa. Näin on asiaintila erityisesti leiriolosuhteissa. Kasarmioloissakin esimerkiksi hänen liikkumisen vapauttaan on rajoitettu. Siviilipalveluksessa koulutusjakso käytännössä vastaa majoitusolosuhteiltaan kasarmia ja työpalvelussa olosuhteet vaihtelevat paljon työpalvelupaikan ja työtehtävän mukaan. Vastaavasti myös varusmiespalveluksessa erot eri tehtävissä ovat suuret.^[10] Toisaalta on vastattu, että siviilipalvelusta suorittava joutuu olemaan poissa normaalielämästä 13 kk ajan, mikä merkitsee opiskelijan kohdalla häiriötä pahimmillaan kolmena lukukautena. Kuuden kuukauden varusmiespalvelu ulottuu vain yhden lukukauden häiriöksi. Vastaava epätasa-arvo ilmenee myös tarkasteltaessa menetettäviä työpäiviä.

[muokkaa] Sodanajan status

Suomen valtiota sitovan Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n ihmisoikeuskomitea pahoitteli 4.11.2004 julkaistussa raportissaan sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä. Komitea vaati Suomea takaamaan oikeuden kieltäytyä aseista sekä sodan että rauhan aikana ja lopettamaan vaihtoehtoisen siviilipalveluksen kestosta aiheutuva syrjintä sekä tiettyjä ryhmiä hyödyttävä jaottelu.

[muokkaa] Majoitusasiat

Myös siviilipalveluksen majoitusoloja on kritisoitu.^[8] Lain mukaan palveluspaikan tulee tarjota siviilipalvelusmiehelle asunto. Monet palveluspaikat kuitenkin rikkovat kustannussäästöjen vuoksi lain kirjainta tai henkeä vastaan: työministeriön vuonna 1999 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Lakia kierretään esimerkiksi ottamalla palvelukseen vain vanhempiensa luona asuvia siviilipalvelusmiehiä tai osoittamalla siviilipalvelusmiehen käyttöön näennäisen asunnon, jolloin Kansaneläkelaitos korvaa todellisen asunnon kustannukset. Kuitenkin useimmissa tapauksissa Kelan harhauttaminen ei nykyään onnistu ja asumiskustannukset jäävät siviilipalvelusmiehen itsensä tai hänen lähiomaistensa maksettaviksi^[11].

Jo vuonna 1998 Suomea ovat myös arvostelleet julkilausumissaan YK:n ihmisoikeustoimikunta ja Euroopan neuvoston ministerikomitea siviilipalvelusjärjestelmään liittyvistä erinäisistä epäkohdista.

[muokkaa] Siviilipalveluksen uudistus

Työministeriön syyskuussa 2005 asettama työryhmä selvittää siviilipalveluksen sisällöllisiä muutoksia. Työryhmässä on mukana Aseistakieltäytyjäliitto. Työryhmän tarkoitus on laatia esitys siviilipalveluslain muutoksista. Kysymys siviilipalveluksen pituudesta on kuitenkin rajattu muutosesitysten ulkopuolelle.

Työryhmä esittää siviilipalveluksen varsinaisen palvelusajan lyhentämistä 362 vuorokauteen eli vajaaseen 12 kuukauteen. Lisäksi siviilipalvelusmiehet olisivat velvollisia asepalveluksen kertausharjoituksia vastaavaan kertauskoulutusjaksoon, joka kestäisi enintään 33 vuorokautta, eli näin siviilipalveluksen kokonaiskesto säilyisi 395 vuorokautena. Siviilipalveluksen pituus oli työryhmän toimeksiannossa rajattu sen saaman tehtävän ulkopuolelle.

Siviilipalvelusmiesten sodan ajan tehtäviä työryhmä ehdottaa määriteltäväksi nykyistä tarkemmin. Ehdotuksena on, että siviilipalveluksen suorittaneet määrättäisiin liikekannallepanon tai ylimääräisten harjoitusten sattuessa pelastus- ja väestönsuojelutehtäviin. Ryhmä luovutti mietintönsä työministeri Tarja Filatoville 25.10.2006 Helsingissä. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alussa. Sitä ennen siviilipalveluksen suorittaneet eivät olisi esityksen mukaan velvollisia kertauskoulutukseen, mutta siviilipalveluksen laajeneminen koskemaan myös poikkeusolojen aikaa koskisi myös aiemmin palveluksen suorittaneita. ^[12]