Taipalsaari

Taipalsaari on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 4895 ihmistä ja sen pinta-ala on 759 km² josta 357 km² on vesistöjä. Väestötiheys on noin 12 asukasta/km². Kunta perustettiin vuonna 1571.

Sisällysluettelo

1 Kyliä
2 Historia
3 Taipalsaaren kunnankirjasto
4 Lähteet
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Kyliä

Ahokkala, Ampujala, Haikkaanlahti, Haikola, Halila, Heikkola, Herttuala, Illukansaari, Jauhiala, Kannus, Karhula, Karhunpää, Kattelussaari, Kilkinsaari, Kilpiänsaari, Kirkonkylä, Kirvesniemi, Kuhala, Kuikkala, Kurenlahti, Kurenniemi, Kurhila, Kutila, Kyläniemi, Laukniemi, Lehtola, Levänen, Liukkola, Merenlahti, Muukkola, Märkälä, Nieminen, Olkkola, Paakkola, Paarmala, Pakkala, Peltoinen, Pönniälä, Rehula, Reinikkala, Saikkola, Solkeinkylä, Telkkälä, Vainikkala, Viskarila, Vitsainen

[muokkaa] Historia

Taipalsaari on vanhaa asuinseutua, sillä kampakeraamisten löytöjen ja kalliomaalausten perusteella on voitu todeta seudulla olleen asutusta jo yli 4000 vuotta sitten. Valkeisaaren kalliomaalaus lienee tehty varhaisrautakaudella. Maalaus esittää luultavasti ihmishahmoja. Rautakaudelta ovat peräisin myös Kannuksen, Kuivaketveleen ja Turasalon muinaislinnat. Vaaterannassa Jauhialassa on sijainnut kivikautinen asuinpaikka.

Vuonna 1415 mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kerran Lappeen kihlakunta ja pitäjä, johon viimemainittuun myös Taipalsaari kuului. Taipalsaari muodosti keskiajalta lähtien oman Taipale – nimisen hallintopitäjän. Taipaleen hallintopitäjä sai nimensä Kustaa Vaasan määräämästä Taipaleen kuninkaankartanosta, joka oli ollut sen hallinnollisena keskuksena jo keskiajasta alkaen. Tämän nimi siirtyi myös myöhemmin muodostuneen aluksi sama-alaisen seurakunnan nimeksi. 1600–luvun alusta alkaen seurakunnan nimenä käytetään muotoa Taipalsaari, joka on lyhennys Taipaleen saaresta.

Taipalsaari on tunnettu luonnonkauneudestaan ja vesistöjen runsaudestaan. Puolet kunnan pinta-alasta on Saimaata ja toinen puoli muodostuu noin 700 saaresta. Rantaviivaa, joka on pääosin upeaa hiekka- ja kalliorantaa, on pituudeltaan noin 1.000 kilometriä. Pinta-alaltaan suurin saari on Kirkkosaari, jonka ympärille suurin osa kunnan 50 kylästä sijoittuu. Runsas vesistö on Taipalsaarella koettu sekä myönteisenä että osittain kielteisenäkin piirteenä. Ongelmia on ymmärrettävästi ollut paljon silloin kun liikenteen painopiste on siirtynyt vesiliikenteestä tie liikenteen puolelle. Vesistön aiheuttama rikkonaisuus tuntuu nykyisinkin jossain määrin haitallisena paikallisten hallintotehtävien hoidossa ja palvelujen järjestämisessä. Vesistö on tarjonnut aikanaan lukuisille perheille toimeentulon.

Taipalsaari (aiemmin Taipaleen pitäjä) on siis kuulunut Lappeen kihlakuntaan. Tämä kirkkopitäjä oli alkujaan huomattavan laaja. Siihen kuuluivat 1500-luvun alussa sittemmät Lappeen, Taipalsaaren, Savitaipaleen, Suomenniemen, Lemin, Luumäen sekä Nuijamaan pitäjät, lähes koko Joutseno, kyliä Säkkijärveltä sekä Karjalaan kuulunut Kymijoen itäpuoleiset Valkeala ja Mäntyharju. Länsirajan muodosti Kymijoki Valkealan Selänpään korkeudelta, etelässä rajanaapureina olivat Vehkalahden, Virolahden ja Viipurin pitäjät. Idässä aluetta rajasi Saimaan vesistöalue sekä pohjoisessa vuoden 1415 päätöksen mukaisesti hahmotettu Savon eteläinen raja.

Asutuksen lisääntyessä näin laaja kirkollisen hallinnon alue osoittautui hankalaksi hallita. 1500-luvun ensimmäisen puoliskolta lähtien Lappeen suurseurakunta jaettiinkin pienempiin osiin, Iitin (1515), Valkealan (1640), Mäntyharjun (1595), Taipalsaaren (1571), Savitaipaleen (1639), Luumäen (1639) ja Joutsenon (1639) sekä sittemmin vielä Lemin, Suomenniemen ja Nuijamaan kappeleihin.

Taipalsaaren asema on ollut olla rajapitäjänä. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Taipalsaari jäi Ruotsin valtapiiriin ja Etelä-Karjalan pohjoinen osa siirtyi Venäjän haltuun. Täyssinän rauhassa 1595 Ruotsin raja siirtyi pohjoisemmaksi. Suuri Pohjan sota ja sen päättänyt Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 jakoivat jälleen Karjalan. Niin sanotussa pikkuvihassa Ruotsi yritti saada takaisin menettämiään alueita. Sodan ratkaisevassa Lappeenrannan taistelussa elokuussa 1741 Venäjä valtasi Lappeenrannan Linnoituksen. Taipalsaarella käytiin myös useita verisiä taisteluita. Taloja poltettiin ja siviilit joutivat pakenemaan sotatoimia. Ruotsin tappioon päättyneen pikkuvihan rauha solmittiin Turussa vuonna 1743. Tällöin nykyinen Etelä-Karjala sekä Kymenlaakso Kymijokeen saakka ja Savonlinnan seutu liitettiin Venäjään.

[muokkaa] Taipalsaaren kunnankirjasto

Taipalsaaren kunnankirjasto kuuluu Lappeenrannan maakuntakirjastoalueeseen. Kirjastolla on 2 toimipistettä: pääkirjasto ja Saimaanharjun kirjasto. Kirjastotoimenjohtaja on Riitta Ahvonen ja kirjastovirkailijana Sirkku Tiitainen