Teosofia
Wikipedia
Teosofia Luokka:Teosofia |
| Perustajat |
|
Helena Blavatsky |
| Henkilöitä |
| Organisaatio |
| Teoksia |
|
Hunnuton Isis |
| Muuta |
Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nimen merkitys
Teosofialla on käsitteenä ollut useita hieman erilaisia merkityksiä:
- Uudessa Testamentissa [1] teosofialla tarkoitetaan ”Jumalan salaista, kätkettyä viisautta”, theou sophian en mysterio.
- Uusplatonikot käyttivät nimitystä teosofia käsityksestään, jonka mukaan sekä henkinen että aineellinen olemassaolo oli emanaationa eli vuodatuksena syntynyt ainoasta ikiolevasta jumaluudesta.
- Nykyään teosofialla tarkoitetaan lähinnä H. P. Blavatskyn opetuksiin perustuvaa uskonnollis-filosofista ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat muun muassa karman laki, jälleensyntyminen sekä kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus.
Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun uassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin kirjailija Pekka Ervastin työn kautta.
[muokkaa] Opetuksia
Blavatsky varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista. Teosofien keskuudessa seuraavat käsitykset kuitenkin katsotaan ainakin periaatteessa paikkansapitäviksi:
- Kaiken olevaisen takana on absoluuttinen jumaluus. Tästä jumaluudesta ei voi sanoa muuta, kuin että siinä on ilmenemisen mahdollisuus, Logos, joka ilmenee muun muasssa kaikkeutta ohjaavana järkenä.
- Kaikki ihmiset ovat sisäisesti kuolemattomia henkiolentoja, Logoksen ilmentymiä, ja siten keskenään yhdenvertaisia.
- Ihmisen on tarkoitus tulla tietoiseksi kuolemattomasta korkeammasta minästään. Ellei se onnistu elämän aikana, niin jälleensyntyminen tarjoaa siihen uuden mahdollisuuden.
- Sattumaa ei ole: karman laki on ehdottoman oikeudenmukainen ja järkkymätön, joten kaikelle tapahtuvalle on löydettävissä jokin alkusyy.
- Kaikkeudessa on näkyvän fyysisen todellisuuden lisäksi myös näkymättömiä ylifyysisiä ”tasoja”: eetterinen, astraalinen, mentaalinen, buddhinen, aatminen ynnä muut tasot.
Näiden opetusten lisäksi teosofisessa liikkeessä on aikojen kuluessa esiintynyt myös koko joukko toisistaan eroavia muita opetuksia. Vähitellen näiden käsityserojen myötä teosofinen liike on jakautunut useaan haaraan.
[muokkaa] Vaikutukset
Teosofisen liikkeen voimakkaimpana aikana 1920-luvulla teosofisella liikkeellä oli Yhdysvalloissa 7000 jäsentä, ja sen laajimmalla osalla – Intian osastolla, oli parhaimmillaan noin 20 000 jäsentä. Nykyisin jäsenmäärä on noin puolet tästä. Teosofia on kytkeytynyt voimakkaasti Intian itsenäisyysliikkeeseen. Indian National Congress perustettiin teosofisen konferenssin aikana, ja useat sen johtajat, muiden muassa Mahatma Gandhi saivat vaikutteita teosofiasta. Teosofia on vaikuttanut voimakkaasti myös nykyiseen New Age -liikkeeseen.
Teosofiaa tutkineita taiteilijoita olivat muun muassa Wassily Kandinsky, Piet Mondrian, Franz Kafka, W. B. Yeats, T. S. Eliot, Arthur Dove, Marsden Hartley, Wallace Stevens ja James Jones.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Kor 2:7
[muokkaa] Aiheesta muualla
- H. P. Blavatsky: Teosofian avain
- Skepsis ry:n Ihmeellinen maailma -teoksen teosofia-artikkeli
- Teosofia.net-sivusto
