Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta
Wikipedia
|
|||||
| Motto: Пролетарии всех стран, соединяйтесь! Kaikkien maiden työläiset, liittykää yhteen! |
|||||
 |
|||||
| Virallinen kieli | ei (käytännössä venäjä) | ||||
| Pääkaupunki | Moskova | ||||
| Perustettu Neuvostoliitossa: - Vuodesta - Erosi |
7. marraskuuta 1917 30. joulukuuta 1922 12. joulukuuta 1991 |
||||
| Pinta-ala - Kokonaispinta-ala - % Vettä |
17 075 200 km² 0,5 % |
||||
| Rahayksikkö | Rupla (рубль rubl') | ||||
| Aikavyöhyke | UTC +2 – +11 | ||||
| Kansallislaulu | Kansainvälinen, tuli Neuvostoliiton kansallislauluksi 1922 |
||||
Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta, lyhyemmin Venäjän SFNT tai VSFNT (ven. Росси́йская Сове́тская Федерати́вная Социалисти́ческая Респу́блика, lyh. Росси́йская СФСР tai РСФСР, Rossijskaja Sovetskaja Federativnaja Sotsialistitšeskaja Respublika, lyh. Rossijskaja SFSR tai RSFSR), oli sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan suurin Neuvostoliiton tasavalloista. Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan pohjalle muodostui Neuvostoliiton lakkauttamisen yhteydessä nykyinen Venäjän federaatio.
Neuvosto-Venäjä syntyi lokakuun vallankumouksen yhteydessä 7. marraskuuta 1917 (gregoriaanisen kalenterin mukaan). Bolševikkien ja vasemmistososialistivallankumouksellisten neuvostokongressi ei tunnustanut olevansa Venäjän väliaikaisen hallituksen hallitseman entisen keisarillisen Venäjän seuraajavaltio ja mitätöi kaikki sen ulkomaiden kanssa tekemät sopimukset ja lainat. Kongressi perusti myös työläisten ja talonpoikien hallituksen, kansankommissaarien neuvoston hallitsemaan maata perustuslakia säätävän kansalliskokouksen alkuun saakka. Sen puheenjohtajaksi valittiin aluksi vastaan hangoitellut Lenin. Perustuslakia säätävä kokous kuitenkin hajotettiin ja kolmas yleisvenäläinen neuvostokongressi julisti Venäjän "työläisten, sotilaiden ja talonpoikien neuvostojen tasavallaksi".
Venäjänä SFNT:n ensimmäinen perustuslaki hyväksyttiin Moskovassa bolševikkien ja sosialistivallankumouksellisten välisen aseellisen yhteenoton jälkeen 10. heinäkuuta 1918.
Vasta vuonna 1922 muodostettiin Neuvostoliitto, jonka yksi viidestä alkuperäisestä jäsenestä Venäjän SFNT oli.
Vuoteen 1922 mennessä neuvostovallan olivat tunnustaneet vasta Suomi, Viro, Liettua ja Latvia, jotka olivat solmineet sen kanssa sopimuksen Tartossa. Syy sille, miksi nämä valtiot hakivat itsenäisyystunnustuksensa Neuvosto-Venäjältä eikä Venäjän väliaikaista hallitusta seuranneilta Neuvosto-Venäjää vastaan taistelleilta valkoisten armeijoiden hallituksilta, on se, että nämä valtiot olivat keisarillisen Saksan vaikutuspiirissä 1918 ja Saksalla oli Neuvosto-Venäjän kanssa Brest-Litovskin rauhansopimus, minkä seurauksena Saksan antauduttua 1918 alkoi sota Virossa, Liettuassa ja Latviassa itsenäisyysmielisten ja Saksan vetäytymistä hyödyntävien kansallisten ja venäläisten neuvostojoukkojen kesken. Valkoisten armeijoiden hävittyä Neuvosto-Venäjälle tunnustivat monet länsimaat Neuvosto-Venäjän jo aikaisemmin tunnustamat Viron, Liettuan ja Latvian. Britannia tarjosi laivastonsa jo ennen Tarton rauhansopimuksia virolaisille ja latvialaisille laivastonsa tueksi 1919 Itämerellä.
Vuonna 1924 Neuvostoliiton tunnustivat Britannia, Ranska, Italia, Kiina ja Ruotsi, Yhdysvallat vasta paljon myöhemmin.
Huolimatta siitä, että Venäjän SFNT oli Neuvostoliiton suurin neuvostotasavalta, sillä ei ollut omaa kommunistista puoluetta (kunnes vasta ihan neuvostoajan lopussa 1990 perustettu) eikä siten itsenäisiä johtoelimiä. Vuoden 1936 Neuvostoliiton perustuslain mukaan Venäjän SFNT sai oman korkeimman neuvostonsa. Se valitsi myös korkeimman neuvoston presidiumin ja kansankomissaarien neuvoston.
Vuoden 1991 alussa luotiin Venäjän presidentin virka, jolle siirrettiin korkeimman neuvoston toimeenpanovalta. Ensimmäisen presidentinvaalin voitti Boris Jeltsin kesäkuussa 1991, jolloin hän erosi korkeimman neuvoston puhemiehen asemasta. Venäjän SFNT erosi Neuvostoliitosta 12. joulukuuta samana vuonna.
