Lokakuun vallankumous

Wikipedia

Lokakuun vallankumous vuonna 1917 Venäjällä nosti kommunistiset bolshevikit valtaan ja synnytti Neuvostoliiton. Lokakuussa tapahtui Venäjän vallankumouksen toinen vaihe, helmikuussa oli tsaari syösty vallasta, ja demokraattinen, väliaikainen hallitus istui vallassa.

Vasemmistolaisen bolševikkijohtaja Vladimir Leninin johtama lokakuun vallankumous oli 1900-luvun ensimmäinen virallinen kommunismivallankumous, joka sai aattellisen voimansa Karl Marxin opeista.

Vallankumoukselliset saivat voiton lähes verettömästi maan silloisessa pääkaupungissa Pietarissa valtaamalla tsaarin Talvipalatsin melkein sisään kävelemällä.

Vallankumous tapahtui 7. marraskuuta 1917, Venäjällä silloin yhä käytetyn vanhan juliaanisen kalenterin mukaan 25. lokakuuta.

Myöhempi Neuvostoliiton historiankirjoitus kertoi vallankumouksen tapahtumista dramaattisemmin kuin ne itse asiassa olivat. Ulkomaille propagandaa levitti 1920-luvulla amerikkalaisen kommunistin ja lehtimiehen John Reedin kirja 10 päivää jotka järisyttivät maailmaa. Tämän tarinan toisti Warren Beatty elokuvassa Punaiset vielä 1980-luvulla.

Monien neuvostoissa istuvien sosialistivallankumouksellisten mielestä Lenin astui valtaan laittomasti. Lokakuun vallankumous vei Venäjän sisällissotaan, sillä monet tsaarinaikaiset valkoiset kenraalit vastustivat bolshevikkeja. Bolshevikkivallankumous ajoi monia venäläisiä maanpakoon, ja länsimaat suhtautuivat tähän epäluuloisesti.

[muokkaa] Helmikuun vallankumous

Pääartikkeli: Helmikuun vallankumous

Vuosina 1914–1918 Venäjääkin koetteli ensimmäinen maailmansota, joka osaltaan loi tarvikepulaa ja epäluottamusta tsaarin valtaa vastaan. Venäläiset eivät menestyneet sodassa kovin hyvin, ja heille tuli valtavia miestappioita.

Vallankumous alkoi liikehdintänä Pietarin teollisuustyöntekijöiden keskuudessa, ja lakot levisivät pian heidän keskuudestaan Putilovin metallitehtaille. Tilanne riistäytyi nopeasti poliisien hallinnasta. Varsinaiset poliittiset vallankumousliikkeet kuitenkin epäröivät lähteä kaduille, sillä vuosien 1915 ja 1916 Ohranan murskaamat kansannousut olivat yhä lähimuistissa. Tehtaiden olot huononivat kuitenkin entisestään ja kaupungissa oli elintarvikepula. Oli myös lakkolaisten tiedossa, etteivät kaupungin sotilaat välttämättä enää suostuisi tukahduttamaan poliittisia mielenosoituksia. Pian myös varsinaiset vallankumoukselliset rohkaistuivat, ja Nikolai II:n vastikään hajottaman neljännen valtakunnanduuman johtomiehet astuivat esiin piiloistaan, perustivat salaisen komitean ja pyrkivät hyödyntämään sekasortoista tilannetta. Menševikit muodostivat Pietarin neuvoston ja kampanjoivat tasavallan puolesta. Nikolai II koetti tyydyttää kumoukselliset kansalaiset pyrkimällä luopumaan kruunusta ja nostamalla valtaan verenvuototautia sairastavan poikansa Aleksein ja sitten veljensä suuriruhtinas Aleksein pelastaakseen sukunsa monarkian. Näin vähäiset muutokset hallinnossa eivät kuitenkaan tyydyttäneet kansaa, ja valta siirtyi hajotetun duuman johtajille. Kaiken tämän tapahtuessa Vladimir Lenin oli emigranttina Zürichissä, Sveitsissä.

Helmikuun ja lokakuun vallankumouksen välisenä aikana Venäjää hallitsi liberaalioikeisto, jolla oli vain pieni kannatus kansan parissa. Vallassa oli Aleksandr Kerenskin johtama niin sanottu väliaikainen hallitus. Suurin osa aatelistoa kannatti tsaarin valtaa, koska se oli lähempänä heidän näkemyksiään. Talonpojat vastustivat sankoin joukoin kyseisen duuman ajatuksia jatkaa sotaa, sillä se oli yhteydessä käynnissä olevan maailmansodan miestappioihin, nälänhätään ja taloudelliseen kriisiin.

[muokkaa] Vallankumouksen tapahtumat

Suurimmalta osin Pietarin tapahtumat olivat verettömiä, eivätkä bolševikit juurikaan kohdanneet vastarintaa. Talvipalatsi vallattiin lähes sisään kävelemällä.

Samaan aikaan menossa oli Neuvostojen toinen kongressi. Sen 649 edustajasta 390 oli bolševikkejä ja lähes sata edusti Sosiaalivallankumouksellista puoluetta, joka vastusti myös Kerenskin hallitusta. Kun Talvipalatsin valtauksesta tuli tieto, kongressi päätti vallan siirtämisestä työläisten, sotilaiden ja talonpoikien neuvostoille näin ollen virallistaen vallankumouksen. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut yksimielisesti, ja monien sosialistivallankumouksellisten mielestä Lenin ja bolševikit astuivat valtaan laittomasti. Seuraavana päivänä Neuvosto valitsi Kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom). Valta Venäjällä siirtyi tälle neuvostolle, "kunnes perustuslakia säätävä kokous päättää asiasta". Kansankomissaarien neuvoston johtajaksi ryhtyi Lenin. Valtaan päästyään bolshevikit solmivat rauhan Saksan kanssa luovuttaen tälle suuria alueita, ja muun muassa päästivät Suomen itsenäistymään.

[muokkaa] Venäjän sisällissota 1917–1921

Pääartikkeli: Venäjän sisällissota

Vaikka itse vallankumous oli melko veretön, bolshevikkien haltuun joutui vain maan keskusalue. Niinpä syntyneellä Neuvosto-Venäjällä alkoi suuri sisällissota, kun tsaarinvaltaa kannattavat valkoiset kenraalit, muun muassa Aleksandr Koltshak, Nikolai Nikolaevits Judenits ja Anton Ivanovits Denikin, yrittivät ottaa maan takaisin valkoisten tsaristien hallintaan. He lopulta hävisivät verisen sisällissodan bolshevikeille, ja sisällissota oli ohi vuonna 1921. Sisällissodan aikoina Venäjän alueelle tunkeutui monia vieraita joukkoja, muun muassa saksalaisia ja Arkangelin tienoille englantilaisia. Sisällissodan aikoina ja jälkeen maassa oli valtava nälänhätä.

	Kapinat ja vallankumoukset Venäjän historiassa
Stenka Razin 1670 | Ivan Mazepa 1709 | Jemeljan Pugatšov 1773 | Dekabristit 1825 | Vuoden 1905 vallankumous | Helmikuun vallankumous 1917 | Lokakuun vallankumous 1917 | Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991 | Perustuslaillinen kriisi 1993