Whitney Houston
Wikipedia
| Whitney Houston | |
|---|---|
 |
|
| Syntymänimi | Whitney Elizabeth Houston |
| Syntymäaika | 9. elokuuta vuonna 1963 |
| Syntymäpaikka | East Orange, New Jersey |
| Tyylilajit | R&B, pop, gospel |
| Aktiivivuodet | 1984 - nykyhetki |
| Levy-yhtiö | Arista |
| Websivut | WhitneyHouston.com |
Whitney Elizabeth Houston (s. 9. elokuuta 1963, East Orange, New Jersey) on yhdysvaltalainen R&B-, gospel- ja pop-laulaja, näyttelijä, tuottaja sekä entinen valokuvamalli.
Houston nousi musiikkimaailman tietoisuuteen 1980-luvun puolivälissä, jolloin hän julkaisi omaa nimeään kantavan esikoisalbuminsa. Tuolloin hän oli myös yksi harvoista Music Televisionin tehopyörityksessä olevista afrikkalais-amerikkalaisista artisteista. 1990-luvulla Houstonin suosio jatkui, julkaistaessaan useita hyvin menestyksekkäitä albumeita, sekä luultavasti kaikkein tunnetuimman kappaleensa "I Will Always Love You". Vuosituhannen vaihduttua hänen suosionsa on ollut voimakkaassa laskukierteessä, myrskyisän yksityiselämänsä, epävakaiden julkisten esiintymistensä ja häneen sekä hänen mieheensä kohdistettujen huumesyytöksien vuoksi.
Uransa aikana Whitney Houston on myynyt yli 170 miljoonaa albumia sekä yli 50 miljoonaa singleä[1], ja hän on ainoa naisartisti, jolla on kaksi albumia Yhdysvaltain 35 myydyimmän albumin joukossa. Hän on toiminut esikuvana muun muassa Mariah Careylle, Christina Aguileralle sekä Beyonce Knowlesille, ja hän on voittanut kuusi Grammy-palkintoa (ehdolla 25 kertaa) sekä 21 American Music Awardia (enemmän kuin kukaan muu sooloartisti). Hänellä on myös hallussaan Yhdysvaltain singlelistan ykköshittien ennätys; seitsemän singleä peräkkäin korkeimmalle sijalle.
Houston oli naimisissa yhdysvaltalaisen laulaja Bobby Brownin kanssa, mutta 13. syyskuuta vuonna 2006 ilmoitti hakevansa tästä avioeroa. Heillä on yksi lapsi; tytär Bobbi Kristina Houston Brown (s. 1993).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Biografia
[muokkaa] Nuoruusvuodet
Houston syntyi East Orangen kaupungissa, New Jerseyn osavaltiossa, John ja Cissy Houstonille, baptistiperheeseen, Michael ja Gary Houstonin siskoksi. Hän sai nimensä näyttelijätär Whitney Blaken mukaan. Hänen äitinsä Cissy, serkku Dionne Warwick ja kummitäti Aretha Franklin olivat kaikki tunnettuja gospel-, R&B- ja soul-laulajattaria, mikä tarkoitti sitä, että Houston oli jo lapsuudessaan vahvasti mukana musiikkimaailmassa. 11 vuoden iässä hän alkoi esiintyä solistina Newarkin New Hope Baptist -kirkon gospelkuorossa, ja myöhemmin esiintyi äitinsä kanssa hänen konsertissaan. Vaikka Houston olikin baptisti, hän kävi katolista high schoolia.
Laulettuaan taustalla äitinsä vuoden 1978 albumissa Think It Over, Houston alkoi toimia taustalaulajattarena monille kuuluisille esiintyjille, kuten Chaka Khanille, Jermaine Jacksonille ja Lou Rawlsille. Vuonna 1980, 17 vuoden iässä, hän vieraili päävokalistina Michael Zager Bandin singlessä "Life's A Party". Zager oli vaikuttunut Houstonin kyvyistä ja tarjoutui välittämään hänelle levytyssopimuksen, mutta hän kieltäytyi, kuten myös Elektra Recordsin vuoden 1981 levytyssopimustarjouksesta.
1980-luvun alkupuoliskolla Houston toimi mallina useissa mainoksissa, ja esiintyi suositun Seventeen -lehden kannessa. Mallivuosiensa aikana hän myös edesauttoi orastavaa uraansa työskennellen tuottajien Michael Bienhornin, Bill Laswellin ja Martin Bisin kanssa One Down -albumin merkeissä. Se sisälsi seitsemän eri kappaletta, joista jokaisen esitti eri vokalisti. Houston esitti balladin "Memories", josta hän sai lehdistöltä mairittelevat arvostelut levyn ilmestyttyä.
[muokkaa] 1983—1991: Varhainen ura
Vuonna 1983 A&R:n edustaja näki Houstonin esiintymässä äitinsä kanssa Sweet Waters -yökerhossa New York Cityssä, ja sai levy-yhtiön johtajan Clive Davisin vakuutettua siitä, että hänen pitäisi nähdä Houston esiintymässä. Nähtyään hänet, Davis oli niin vakuuttunut Houstonin kyvyistä, että tarjosi hänelle heti maailmanlaajuisen sopimuksen Arista -levymerkille.
Levytyssopimus edistyi ja tällä kertaa Houston allekirjoitti sen. Debyyttialbumin työstäminen kesti yli kaksi vuotta, osittain markkinointiongelmien sekä hänen voimakkaalle äänelleen sopivien oikeiden kappaleiden ja pätevien albumin tuottajien löytämisen vuoksi.
Vuonna 1984 uraansa aloitteleva laulajatar sai ensikosketuksen kaupalliseen menestykseen hänen ja laulaja Teddy Pendergrassin kappaleen "Hold Me" myötä, joka ilmestyi ensin Pendergrassin albumilla Love Language sekä myöhemmin Houstonin debyyttialbumilla. Kappale singahti Yhdysvaltain listan 50 joukkoon, ja R&B-listan kärkiviisikkoon. Samoihin aikoihin Houston teki ensimmäisiä elokuva -koe-esiintymisiään, ja esiintyi muutamien saippuasarjojen yksittäisissä jaksoissa. Hän oli lähellä saada Sondra Huxtablen roolin elokuvassa The Cosby Show, mutta hänen nenänsä edestä roolin sieppasi Sabrina Le Beauf, teatterikokemuksensa vuoksi.
Ystävänpäivänä 14. helmikuuta vuonna 1985 Houstonin omaa nimeä kantava debyyttialbumi Whitney Houston julkaistiin. Sillä oli alkujaan tahmeahko vastaanotto albumilistalla, mutta lopulta sen siivitti menestykseen single "You Give Good Love", joka nousi Yhdysvaltain singlelistan kärkikolmikkoon ja oli näin Houstonin ensimmäinen suuri hitti. Albumilta julkaistiin singleinä myös kappaleet "Saving All My Love for You", "How Will I Know" ja "Greatest Love of All", jotka kaikki päätyivät Yhdysvaltain pop-listan ykkössijoille. Maaliskuussa 1986 albumi nousi korkeimmalle sijalle Yhdysvaltain albumilistalla.
Kokonaisuudessaan albumi myi yli 24 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti (josta 13 miljoonaa yksin Yhdysvalloissa), tehden siitä yhden kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä naisartistin albumeista. Sen kappale "All at Once" sai myös merkittävissä määrin radiosoittoa, mutta Arista päätti olla julkaisematta sitä viidentenä singlenä. Houstonin menestystä seurasi palkintojen suma, merkittävimpinä Grammy- ja Emmy-palkinnot. 1986 lopussa Houston myös lähti ensimmäiselle maailmanlaajuiselle konserttikiertueelleen, joka kantoi nimeä "The Greatest Love Tour".
Vuoden 1987 kesäkuussa julkaistu seuraava albumi Whitney oli välittömästi suuri kaupallinen menestys ja hitti, sillä se debytoi Yhdysvaltain ja Ison-Britannian albumilistojen sijalla 1, tehden Houstonista ensimmäisen naisartistin joka on siihen kyennyt. Albumilta julkaistut singlet "I Wanna Dance with Somebody", "Didn't We Almost Have It All", "So Emotional" ja "Where Do Broken Hearts Go" päätyivät kaikki peräkkäin Yhdysvaltain singlelistan ykkösiksi, jatkaen Houstonin kolmen edellisen singlen aloittamaa ykköshittiputkea, jota riitti seitsemän singlen verran - enemmän kuin millään muulla artistilla tai yhtyeellä. Albumilta julkaistu viides single, "Love Will Save The Day" pääsi sekin kärkikymmenikköön, sijoittuen yhdeksänneksi.
Whitney -albumi myi kaikkiaan 19 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti (joista yli 9 miljoonaa Yhdysvalloissa). Houston aloitti toisen konserttikiertueensa, "The Moment of Truth Tour", ja sai taas kosolti tunnustuksia; Grammy-palkinnon kappaleesta "I Wanna Dance with Somebody" sekä American Award -palkintoja. Vuoden 1988 kesäolympialaisten aikaan single "One Moment in Time" nousi Yhdysvaltain singlelistan kärkiviisikkoon, ja Ison-Britannian listan sijalle 1.
Houstonin kolmas albumi I'm Your Baby Tonight julkaistiin marraskuussa 1990, jolloin se saavutti Yhdysvaltain albumilistan sijan 3. Kaksi ensimmäistä siltä julkaistua singleä, "I'm Your Baby Tonight" sekä "All The Man That I Need" pääsivät molemmat singlelistan ykkösiksi, jolloin Houstonilla oli yhteensä yhdeksän kappaletta Yhdysvaltain singlelistan ykköshittejä. Lisäksi kaksi muuta kappaletta, abortin tehneestä nuoresta naisesta kertova "Miracle" sekä "My Name Is Not Susan" liittyivät Houstonin hittikavalkadiin, sijoittuen kahden kymmenen parhaan joukkoon Yhdysvaltain singlelistalla. Kappale "I Belong To You" saavutti myös paljon radiosoittoa, ja nousi R&B-listan kärkikymmenikköön.
I'm Your Baby Tonight myi yhteensä 12 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, josta neljä miljoonaa Yhdysvalloissa. Keikkailevana artistina Houston myös aloitti sen menestyksen tiimoilta "I'm Your Baby Tonight" -konserttikiertueen. Tammikuussa 1991 hän esitti Yhdysvaltain kansallislaulun, "The Star-Spangled Banner"in 25. Super Bowl -ottelussa, Tampassa. Houstonin tulkinta julkaistiin myöhemmin singlenä, jolloin se nousi Yhdysvaltain singlelistalle, myyden platinaa. Houstonista tuli näin ainoa artisti, joka on tehnyt kansallislaulusta pophitin. Hän lahjoitti kaiken singlen myynnistä kertyneen voiton Amerikan Punaiselle Ristille. Hän esitti kansallislaulun, yhdessä muiden hittiensä kanssa, Persianlahden sodasta palanneille sotilaille myöhemmin Norfolkissa, Virginian osavaltiossa.
[muokkaa] 1992—1997: Menestystä näyttelijättärenä
Houstonin debyyttielokuva, Bodyguard, julkaistiin neljä kuukautta myöhemmin, kun hän oli mennyt naimisiin R&B -laulaja Bobby Brownin kanssa 18. heinäkuuta 1992. Houstonin vastanäyttelijänä toimi Kevin Costner, ja elokuva menestyi kaupallisesti erinomaisesti, tuottaen yli 410 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Elokuvan soundtrack oli myös suuri menestys, sillä se myi yli 37 miljoonaa kopiota (josta 17 miljoonaa Yhdysvalloissa), jolloin siitä tuli parhaiten myynyt soundtrack- ja naisartisti-albumi kautta aikojen. Sen menestystä siivitti Houstonin uudelleentulkinta Dolly Partonin kappaleesta "I Will Always Love You", joka vietti ennätykselliset 14 viikkoa Yhdysvaltain singlelistan ykkössijalla, rikkoen samalla muitakin ennätyksiä ympäri maailmaa. Ennätysten tehtailun lisäksi "I Will Always Love You" myi yli yhdeksän miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, tehden siitä yhä edelleen kaikkien aikojen menestyksekkäimmän naisartistin singlen. Hänen seuraavat singlensä "I'm Every Woman" (uudelleentulkinta Chaka Khanin vuoden 1978 hitistä), "I Have Nothing", "Run to You" ja Houstonin osittain kirjoittama "Queen of the Night" soivat tehosoitossa lukuisilla radiokanavilla vuonna 1993. "I'm Every Woman" ja "I Have Nothing" päätyivät molemmat myös top5 -hiteiksi.
4. maaliskuuta 1993 Houston synnytti ensimmäisen ja ainoan lapsensa, Bobbi Kristina Houston Brownin. Näihin aikoihin hän myös yhdessä aviomiehensä Brownin kanssa kirjoitti kappaleen "Something in Common", josta muodostui hitti Isossa-Britanniassa. Vuosina 1993 ja 1994 Houston voitti lukuisia palkintoja, mukaan lukien kolme Grammy-palkintoa, 11 Billboard Music Award -palkintoa ja kahdeksan American Music Award -palkintoa. Vuonna 1994 hänestä myös kehkeytyi ensimmäinen amerikkalainen laulaja, joka esiintyi apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa. Hänen konserttinsa tuottivat rahaa Etelä-Afrikan lapsille.
1995 Houston tähditti yhdessä Angela Bassettin kanssa elokuvaa Haku päällä (Waiting to Exhale). Tuottaen yli 80 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, elokuvasta tuli Houstonin toinen menestyselokuva. Elokuvan soundtrackia (jota myytiin maailmalla yli 11 miljoonaa kappaletta) varten Houston levytti kolme uutta kappaletta sekä toimi osittain albumin tuottajana. Kappaleista julkaistiin singlenä ensimmäisenä "Exhale (Shoop Shoop)", josta tuli huikea listamenestys. Muita soundtrackilta julkaistuja kappaleita olivat "Count on Me" (CeCe Winansin kanssa) ja "Why Does it Hurt so Bad". Albumin menestystä seurasi taas Houstonille sakea palkintosuma.
Elokuva- ja soundtrackmenestyksien "Bodyguard" ja "Haku päällä" huumassa Houston ei pelännyt ottaa riskiä, ja asettaa koko ihaillun tähden asemaansa vaakalaudalle julkaisemalla gospel-sävytteisiä projektejaan. Vuonna 1996 näki päivänvalonsa elokuva Rakastuin enkeliin (The Preacher's Wife), jota Houstonin kanssa tähditti Denzel Washington. Tuottaen lähes 50 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa, elokuva oli sekin menestys, ja soundtrack mahdollisti Houstonin paluun juurilleen gospel-musiikin pariin. Soundtrackilta julkaistut kappaleet kuten "I Believe In You And Me" sekä "Step By Step" ylsivät molemmat Yhdysvaltain singlelistan kahdenkymmenen parhaan joukkoon. Kappaleesta "You Were Loved" muodostui gospel-radiokanavien ykkössuosikki ja myöhemmin sen coveroi Wynonna Judd Touched By An Angel tv-soundtrack -albumia varten. Rakastuin enkeliin -elokuvan soundtrackista tuli kaikkien aikojen myydyin gospel-albumi, sillä sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli 5 miljoonaa kappaletta, mikä on paljon gospel-albumilta, ja se myös sai useita palkintoja arvostetuilta tahoilta.
Samana vuonna, 1996, Houston lyöttäytyi yhteen näyttelijöiden Brandy Norwoodin, Jason Alexanderin, Whoopi Goldbergin ja Bernadette Petersin kanssa työstääkseen uudelleenfilmatisoinnin tv-elokuvasta "Rodgers & Hammerstein's Cinderella". Se julkaistiin 2. marraskuuta 1997 televisioyhtiö ABC:n toimesta, ja se saavutti yli 60 miljoonan ihmisen yleisön - enemmän kuin mikään muu televisioelokuva koskaan aiemmin. Elokuva voitti Emmy-palkinnon, ja siitä tuli kaikkien aikojen eniten myyty tv-elokuva -video.
[muokkaa] 1997—2002: Uran kehitys, polemiikki sekä jättisopimus
Houston teki paluun levytysstudiolle vuonna 1998 levyttääkseen neljännen studioalbuminsa, My Love Is Your Loven. Albumista piti alun perin tulla pelkkä kokoelma Houstonin suurimmista hiteistä, mutta kun uusia kappaleita levytettiin roimasti, päätettiin siitä tehdä studioalbumi. Albumi oli enemmän hiphop- ja R&B-vivahteisempi kuin aikaisemmat Houstonin albumit, ja se oli myös hänen ensimmäinen ei-soundtrack -albumi sitten vuoden 1990 albumin I'm Your Baby Tonight. Houston työskenteli albumin tiimoilta muun muassa Wyclef Jeanin, Lauryn Hillin, Missy Elliottin ja Babyfacen kanssa, ja sen katsottiin olevan hänelle uusi avaus musiikillisesti. Ensimmäinen albumilta julkaistu single oli "When You Believe", joka oli duetto Mariah Careyn kanssa. Single menestyi varsinkin Euroopassa hyvin, ja Yhdysvalloissa kohtalaisesti. Seuraavat kolme singleä, "Heartbreak Hotel", "It's Not Right, But It's Okay" ja "My Love Is Your Love" saavuttivat kaikki Yhdysvaltain singlelistan kärkiviisikon. Viides single, "I Learned from the Best" saavutti sekin menestystä, mutta heikommin. Pois lukien "When You Believe", kaikista singleistä tuli myös dance-listan ykköshittejä, mikä teki Houstonista tuon ajan yhden kuumimmista dance-skenen vaikuttajista. Kuten edellisetkin Houstonin albumit, myös My Love Is Your Love sai useita tunnustuksia ja palkintoja arvostetuilta tahoilta, muun muassa Grammy-palkinnon kappaleesta "It's Not Right, But It's Okay" ja Oscar-palkinnon kappaleesta "When You Believe", joka soi animaatioelokuvassa Egyptin prinssi.
Vain hieman ennen kokoelma-albumin/DVD:n Whitney: The Greatest Hits julkaisua, Whitney sai aikaan aviomiehensä kanssa skandaalin. Havaijilaisen lentokentän vartijat olivat huomanneet avioparin matkatavaroissa olleen marihuanaa, mutta pari oli ehtinyt jo nousta koneeseen ja lähteä, ennen kuin paikalle hälytetyt poliisit olivat saapuneet paikalle. Asiasta nousi medioissa suuri kohu, vaikka myöhemmin kaikista heitä kohtaan nostetuista syytteistä luovuttiinkin. Samoihin aikoihin Houston myös sai musiikkipiireissä kyseenalaista mainetta, kun hän perui rivakkaan tahtiin esiintymisiään. Huolimatta jupakasta, Whitney: The Greatest Hits osoittautui kaupalliseksi menestykseksi, myyden yli 11 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja viettäen kaksi viikkoa Ison-Britannian albumilistan ykkösenä, ja saavuttaen Yhdysvaltain albumilistan kärkiviisikon. Albumi sisälsi Houstonin parhaimpia hittejä ja klassikoita, sekä muutaman uuden kappaleen, mukaan lukien duetot "Could I Have This Kiss Forever" (Enrique Iglesiaksen kanssa), "If I Told You That" (George Michaelin kanssa) ja "Same Script, Different Cast" (Deborah Coxin kanssa).
Vuoden 2001 elokuussa Houston allekirjoitti jättimäisen uusintasopimuksen levy-yhtiö Arista/BMG:n kanssa. Sopimus oli arvoltaan 100 miljoonaa dollaria, ja Houston lupautui sen allekirjoittaessaan tekemään levy-yhtiölle kuusi uutta studioalbumia, joista hän saisi myyntituottoja. Tuohon aikaan sopimus oli koko musiikin historiassa arvoltaan kaikkien aikojen suurin. Kaksi kuukautta myöhemmin, syyskuun 11. päivän iskujen valossa, hän uudelleenjulkaisi Yhdysvaltain kansallislaulun "The Star-Spangled Banner". Single myi platinaa, ollen korkeimmillaan Yhdysvaltain singlelistan sijalla kuusi. Vuonna 2001 Houston myös ensimmäisen kerran tuotti suurella rahalla elokuvan, Prinsessapäiväkirjat. Se tuotti yli 100 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa, josta osa meni Houstonin tuotantoyhtiölle Brownhouselle.
Vähän ennen viidennen studioalbuminsa, Just Whitneyn julkaisua, Houston käväisi televisiossa Diane Sawyerin haastateltavana. Sawyer ja Houston keskustelivat Houstonia koskevista huumeidenkäyttösyytöksistä ja hänen yksityiselämästään. Tuo haastattelu jäi television historiaan, sillä se keräsi parhaimmat arvostelut, kuin mikään muu haastattelu on ikinä saanut. Monet kriitikot sanoivat haastattelusta olleen vain Houstonin uralle haittaa sen arkojen aiheiden vuoksi, mutta jotkut taas olivat sitä mieltä, että se vain lisäsi kiinnostusta Houstonin musiikkia kohtaan ja sitä kautta kiihdytti hänen tuotoksiensa myyntiä. Kun albumi lopulta joulukuussa 2002 julkaistiin, se sai kohtalaiset arvostelut, ja debytoi Yhdysvaltain albumilistan top10:ssä. Isossa-Britanniassa se kuitenkin floppasi, sillä se ei päässyt siellä albumilistan 75 parhaimman joukkoon, kun taas Houstonin edelliset studioalbumit olivat kaikki olleet vähintään neljänsiä.
Edellisiin Houstonin albumeihin verrattuna Just Whitney siis menestyi heikonlaisesti, osittain sen vuoksi, ettei sen levy-yhtiö Arista markkinoinut enää jo tunnettuja artistejaan kuten Houstonia kovinkaan paljoa, vaan keskittyi uusiin tulokkaisiinsa. Niinpä albumilta julkaistut singlet, "Whatchulookinat", "One of These Days" ja "Try It On My Own" jäivät vain pieniksi listahiteiksi. Just Whitney myi Yhdysvalloissa platinaan oikeuttavan määrän, ja maailmanlaajuisesti sitä myytiin kolme miljoonaa kappaletta.
[muokkaa] 2003—2005: One Wish
Houston tuotti vuosina 2003 ja 2004 kaksi suurta produktiota: TV-elokuva Cheetah Girls, sekä kansainvälisessä levityksessä olleen elokuvan Prinsessapäiväkirjat 2, joka tuotti yksin Yhdysvalloissa yli 100 miljoonaa dollaria, josta taas kerran osa meni Houstonin tuotantoyhtiölle. Marraskuussa 2003, hän julkaisi kuudennen studioalbuminsa, jouluteemaisen One Wish: The Holiday Albumin. Albumi sisälsi monia joululauluklassikkoja. Albumi myi kultaan oikeuttavan määrän Yhdysvalloissa, ja maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta, mikä on suhteellisen hyvin joulualbumilta.
Maaliskuussa 2004 Houston vietti viisi vuorokautta huumepotilaiden kuntoutuskeskuksessa. Sen jälkeen hän käynnisti yhdessä Natalie Colen ja serkkunsa Dionne Warwickin kanssa kansainvälisen Soul Divas konserttikiertueen, mikä jatkui läpi kesän. 14. huhtikuuta 2004 Houston teki World Music Awardseissa yllätysesiintymisen, esittämällä hittinsä "I Believe In You And Me" ja "I Will Always Love You", kunnianosoituksena pitkäaikaiselle ystävälleen Clive Davisille. Vuonna 2005 Houstonin huumeista kuntouttaminen jatkui kahden kuukauden ajan.
[muokkaa] 2006: Nykyhetki
Houston on tällä hetkellä nauhoittamassa uutta albumiaan, josta ei ole tosin valunut julkisuuteen kovinkaan paljon tietoja, levy-yhtiö Aristan peitellessä sitä kaikin voimin. Houstonin tuottaja Bryan Michael Cox on julistanut Houstonin ja taustatiimin tekevän loistavaa työtä, ja uskoo Houstonin comebackiin, verraten häntä muun muassa Mariah Careyhin. Viimeisimpien tietojen mukaan albumi julkaistaisiin vuonna 2007.
Houston on esiintynyt verrattain vähän viime aikoina. Viimeisimpiä hänen julkisia esiintymisiään oli Italiassa, Torinon kaupungin vuoden 2006 talviolympialaisissa.
Viime aikoina monet lehdet ovat myös ylläpitäneet huhuja siitä, että Houston edelleen jatkaisi taisteluaan huumeaddiktiota vastaan. National Enquirer -lehti julkaisi kuvia huumetarvikkeita täynnä olevasta kylpyhuoneesta, jonka se väitti olevan Houstonin. Lehden mukaan kuvat otti ja toimitti sille Houstonin aviomiehen sisko Tina Brown. Julkaisu herätti laajalti huomiota myös muissa medioissa [2] [3] [4]. Tina Brown on myös aiemmin väittänyt Whitneyllä olleen lesbosuhteita. Hän on myös kertonut, kuinka Houstonin talon seinissä on reikiä, jotta Houston voisi niistä katsoa, yrittääkö joku hänen taloonsa sisälle, viitaten Houstonin mahdolliseen vainoharhaisuuteen, mutta näille väitteille ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita.
Huhtikuussa 2006 huhuttiin, että Houston olisi palannut huumevieroitukseen kolmannen kerran, mutta tuolloin Houstonin virallisilla sivuilla julkaistiin tiedote, jonka mukaan kaikki hänen terveydentilaansa liittyvät juorut ovat perättömiä.
13. syyskuuta vuonna 2006 Houston ilmoitti hakevansa avioeroa Bobby Brownista neljäntoista avioliittovuoden jälkeen. Vuoden 2007 huhtikuun 5. päivänä ilmoitettiin, että Houston oli voittanut pariskunnan Bobbi Christina -tyttären huoltajuuskiistan, kun tuomari Franz Miller luovutti lapsen huoltajuuden Houstonille.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Studioalbumit
| Albumi | Julkaistu | Listasijoituksia |
| Whitney Houston | 14. helmikuuta 1985 | #1 (USA, 14 viikkoa), #1 (CAN), #1 (AUS, 2 viikkoa), #2 (UK), #2 (GER), #2 (SWZ), #13 (FRA) |
| Whitney | 29. kesäkuuta 1987 | #1 (USA, 11 viikkoa), #1 (UK), #1 (AUS]), #1 (SWZ), #1 (ITA), #6 (FRA) |
| I'm Your Baby Tonight | 6. marraskuuta 1990 | #3 (USA), #2 (SWZ), #3 (GER), #4 (UK), #9 (FRA), #10 (AUS) |
| My Love Is Your Love | 17. marraskuuta 1998 | #13 (USA), #2 (GER), #4 (UK), #42 (AUS) |
| Just Whitney | 10. joulukuuta 2002 | #9 (USA), #16 (GER), #76 (UK) |
| One Wish: The Holiday Album | 25. marraskuuta 2003 | #49 (USA) |
[muokkaa] Kokoelma-albumit
| Albumi | Julkaistu | Listasijoituksia |
| Whitney: The Greatest Hits | 16. toukokuuta 2000 | #5 (USA), #1 (UK), #8 (AUS), #1 (FR), #2 (SWZ), #2 (GER), #5 (ITA) |
| Love, Whitney | 22. tammikuuta 2002 | #88 (ITA), #22 (UK) |
[muokkaa] Soundtrack-albumit
| Albumi | Julkaistu | Listasijoituksia |
| The Bodyguard | 10. marraskuuta 1992 | #1 (USA, 20 viikkoa), #1 (UK), #1 (AUS), #1 (CAN), #1 (FR), #1 (SWZ), #1 (GER) |
| Waiting to Exhale | 14. marraskuuta 1995 | #1 (USA, 5 viikkoa), #8 (UK), #9 (AUS), #27 (FR), #22 (GER) |
| The Preacher's Wife | 26. marraskuuta 1996 | #3 (USA), #35 (UK), #34 (AUS), #28 (FR), #14 (GER) |
[muokkaa] Menestyksekkäimmät singlet
Whitney Houstonin singlet, jotka ovat päässeet suurimpien musiikin markkinamaiden singlelistojen kärkikymmenikköön:
- 1985: "You Give Good Love" (#3 USA)
- 1985: "Saving All My Love for You" (#1 USA, #1 UK)
- 1986: "How Will I Know" (#1 USA, #5 UK)
- 1986: "Greatest Love of All" (#1 USA, #8 UK)
- 1987: "I Wanna Dance with Somebody" (#1 USA, #1 UK)
- 1987: "Didn't We Almost Have It All" (#1 USA)
- 1987: "So Emotional" (#1 USA, #5 UK)
- 1988: "Where Do Broken Hearts Go" (#1 USA)
- 1988: "Love Will Save the Day" (#9 USA, #10 UK)
- 1988: "One Moment in Time" (#5 USA, #1 UK)
- 1990: "I'm Your Baby Tonight" (#1 USA, #5 UK)
- 1990: "All the Man That I Need" (#1 USA)
- 1991: "Miracle" (#9 USA)
- 1992: "I Will Always Love You" (#1 USA, #1 UK)
- 1993: "I'm Every Woman" (#4 USA, #4 UK)
- 1993: "I Have Nothing" (#4 USA, #3 UK)
- 1995: "Exhale (Shoop Shoop)" (#1 USA)
- 1996: "Count on Me" (CeCe Winansin kanssa, #8 USA)
- 1996: "I Believe in You and Me" (#4 USA)
- 1998: "When You Believe" (Mariah Careyn kanssa, #4 UK)
- 1999: "Heartbreak Hotel" (#2 USA)
- 1999: "It's Not Right, but It's Okay" (#4 USA, #3 UK)
- 1999: "My Love Is Your Love" (#4 USA, #2 UK)
- 2000: "If I Told You That" (George Michaelin kanssa, #9 UK)
- 2000: "Could I Have This Kiss Forever" (Enrique Iglesiaksen kanssa, #7 UK)
- 2001: "The Star Spangled Banner" (#6 USA)
- 2002: "Whatchulookinat" (#3 CAN)
[muokkaa] Filmografia
[muokkaa] Näyttelijättärenä
- Bodyguard (1992)
- Haku päällä (Waiting to Exhale, 1995)
- Rakastuin enkeliin (The Preacher's Wife, 1996)
- Cinderella (1997)
[muokkaa] Tuottajana
- Prinsessapäiväkirjat (The Princess Diaries, 2001)
- The Cheetah Girls (2003)
- Prinsessapäiväkirjat 2 (The Princess Diaries 2: Royal Engagement, 2004)
