A. I. Virtanen
Wikipedia
{{{toive}}}
Artturi Ilmari Virtanen (15. tammikuuta 1895, Helsinki – 11. marraskuuta 1973, Helsinki) oli yksi suomalaisen tieteen suurmiehistä. Hänelle myönnettiin vuonna 1945 Nobelin kemianpalkinto "tutkimuksistaan ja keksinnöistään maatalous- ja ravintokemian alalla, erityisesti hänen rehunsäilytysmenetelmästään" ("for his research and inventions in agricultural and nutrition chemistry, especially for his fodder preservation method"). Virtanen on ainoa suomalainen tieteen nobelisti, joskin myös Ruotsissa asunut Ragnar Granit oli syntyjään suomalainen.
Ehkä tärkein A. I. Virtasen tutkimusryhmän työn tuloksista oli AIV-rehun kehittäminen. Tutkimuksen lähtökohta oli lehmänmaidon vitamiinipitoisuuden säilyttäminen ympärivuotisesti. Suuri ero meijerituotteiden laatuvaihtelussa koettiin vakavaksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi ja kehittämällä tuorerehu, jonka ravintoaineet säilyivät varastoinnin aikana, Virtanen tutkimusryhmineen ratkaisi karjan talviruokinnan ongelman. AIV-rehu perustuu tuoreen säilörehun happamuuden laskemiseen alle pH 4:n, jolloin bakteerien toiminta hidastuu ja rehu säilyy paremmin.
Virtanen kehitti myös muita, lähinnä meijerihygieniaan liittyviä keksintöjä. Monet keksinnöistä voitiin patentoida ja näin saavutettiin laadullista kilpailukykyä kasvavilla kansainvälisillä markkinoilla.
A. I. Virtanen toimi biokemian professorina Teknillisessä korkeakoulussa 1931–1939 ja kemian professorina Helsingin yliopistossa 1939–1948. Hän myös johti Valion tutkimuslaboratoriota 1921–1969.
Filosofian tohtori A. I. Virtanen oli Suomen Akatemian jäsen ja sen ensimmäinen esimies vuodesta 1948 alkaen. A. I. Virtasen nimeä kantava instituutti toimii Kuopion yliopiston yhteydessä.
