Astor Piazzolla
Wikipedia
Astor Pantaleón Piazzolla (11. maaliskuuta 1921 – 4. heinäkuuta 1992) oli eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista tangosäveltäjistä ja koko musiikkilajin uudistaja. Piazzollan kehittämä tango nuevo, suom. uusi tango sekoitti perinteiseen argentiinalaiseen tangoon elementtejä erityisesti jazz-musiikista sekä taidemusiikista. Länsimaisen taidemusiikin muotorakenteiden yhdistäminen tangon tuliseen intohimoon ja jazzin vapaaseen improvisaatiorevittelyyn sai aikaan valtavan myrskyn perinteisen argentiinalaisen tangon piirissä. Piazzollan tunnetuimpaan ja yleisimpään soitinkokoonpanoon, ns. Piazzolla-kvintettiin, kuuluvat bandoneon, viulu, piano, sähkökitara ja kontrabasso. Useat maailmankuulut muusikot, kuten viulisti Gidon Kremer sekä sellisti Yo-Yo Ma, ovat sittemmin esittäneet ja levyttäneet laajalti Piazzollan tuotantoa.
Sisällysluettelo[piilota] |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
Piazzolla syntyi Argentiinassa, Mar del Platan kaupungissa, Vicente "Nonino" Piazzollan ja Asunta Mainettin ainoana lapsena. Perhe muutti New Yorkiin Piazzollan ollessa nelivuotias. Hän oppi soittamaan bandoneonia jo lapsena ja aloitti esiintymiset yhdeksänvuotiaana. Lapsuudessa suurimmat musiikilliset vaikuttajat nuoren muusikon elämässä olivat unkarilainen pianisti, Rachmaninovin oppilas Bela Wilda sekä kaikkien aikain kuuluisin tango-laulaja Carlos Gardel. Wilda tutustutti Piazzollan Bachinh musiikkiin ja opetti tämän rakastamaan sitä. Gardel taas huomasi 13-vuotiaan pojan kyvyt ja Piazzolla pääsi mukaan Gardelin tulevaan elokuvaan El Dia Que me Queiras yhdessä NBC Symphonyn kanssa. Nuoren ikänsä vuoksi häntä ei kuitenkaan otettu mukaan elokuva promootiokiertueelle. Se saattoi pelastaa pojan hengen - vuotta myöhemmin Carlos Gardel menehtyi lentokoneen maahansyöksyssä Kolumbiassa kesken kiertueen.
[muokkaa] Musiikkiura
[muokkaa] 1940-luku
Palatessaan kotimaahansa ja Mar del Platan Piazzolla menetti lopullisesti sydämensä tangolle. Intohimo musiikkia kohtaan antoi hänelle rohkeutta muuttaa yksin Buenos Airesiin vuonna 1938, vain 17-vuotiaana. Taitava bandoneonisti pääsi vuonna 1939 Anibal "Pichucho" Troilon orkesteriin, joka oli yksi parhaista ja suurimmista yhtyeistä tuona aikana. Vuonna 1941 Piazzolla aloitti musiikki- ja sävellysopinnot Alberto Ginasteran johdolla. Piazzollan musiikki oli usein liiaksi aikaansa edellä tämän imiessä vaikutteita niin jazz-musiikista kuin länsimaisesta taidemusiikistakin (erityisesti Bartokilta ja Stravinskylta], ja lähdettyään Troilon orkesterista jo 1944 hän on 40-luvun lopulla musiikillisen sekasorron vallassa vähällä hylätä tangon kokonaan.
[muokkaa] 1950-luku
1953 Piazzolla voitti Fabien Sevitsky-kilpailun teoksella Sinfonia Buenos Aires. Kilpailun voittajana Piazzollalle myönnettiin stipendi Nadja Boulangerin sävellysluokalle Pariisiin. Ensialkuun nuori säveltäjä yritti salata tanguero-taustansa ja toimia klassisena säveltäjänä, mutta Boulangerin kuultua Astorin säveltämän tangon Triunfal tämä lausui tangomaailmassa kuuluisaksi tulleen kehotuksensa jatkaa tangon säveltämistä: "Astor, klassiset kappaleesi ovat hyvin kirjoitettuja, mutta tämä on todellista Piazzollaa, älä koskaan jätä sitä taaksesi". Boulangerin kannustus oli kimmokkeena tango nuevon syntyyn. Siinä missä aiemmin oli ollut joko taidemusiikki tai tango, yhdisti Piazzolla nyt tangon leiskuvan intohimon länsimaisen taidemusiikin muotorakenteisiin. Palattuaan Argentiinaan 1955 hän jatkoi tangon vallankumoustaan muuttaen tyylilajin kamarimusiikiksi ilman laulajaa tai tanssijoita, rikkoen myös perinteiset tango-orkesterikokoonpanot uusilla kokeiluilla. Perinteiset tanguerot olivat raivoissaan, mutta Piazzolla itse tiesi olevansa lopulta oikealla tiellään.
[muokkaa] 1960-luku
Vuosina 1958-1960 Piazzolla teki erilaisia jazz/tango-kokeiluja New Yorkissa Buenos Airesin edelleen suhtautuessa häneen vihamielisesti. Tuolloin syntyi eräs hänen ylivoimaisesti tunnetuimmista teoksistaan, Adiós Nonino, hänen isänsä kuoleman seurauksena 1959. Palatessaan Yhdysvalloista takaisin Argentiinaan hän loi ensimmäisen Piazzolla-kvintettinsä, kokoonpanon josta ajan myötä tuli hänen musiikkinsa paras tulkki.
[muokkaa] Muuta
Piazzolla työskenteli elämänsä aikana useiden huomattavien taiteilijoiden kanssa, mm. runoilija Horacio Ferrer, kirjailija Jorge Luis Borges, laulaja Amelita Baltar(josta tuli myös hänen toinen vaimonsa), saksofonisti Gerry Mulligan, sellisti Mtislav Rostropovitch jne. Lukuisat eturivin muusikot ovat esittäneet ja levyttäneet hänen musiikkiaan, mm. viulisti Gidon Kremer, sellisti Yo-Yo Ma, Kronos-kvartetti, pianistit Emmanuel Ax ja Arthur Moreira Lima sekä valtava määrä kaikenlaisia kokoonpanoja sooloinstrumenteista ja pienistä kamariryhmistä aina sinfoniaorkestereihin saakka.
Suomalaisista Piazzollan tulkkeina ovat tulleet tunnetuksi mm. harmonikkataiteilija, bandoneonisti Mika Väyrynen, tamperelainen InTime Quintet, jyväskyläläiset kvintetit Otra Vez sekä Quinteto Fuego, duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola, Tango for Four, Novjaro Quintet sekä monet muut.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Suomalaiset ja Piazzolla
- Harmonikkataiteilija Mika Väyrysen kotisivut
- InTime Quintet: Tamperelaisen maailmallakin arvostetun Piazzollan musiikia soittavan yhtyeen kotisivut
- Otra Vez: Jyväskyläläisyhtye, joka on luonut 'tango finlandésin', tyylin jossa yhdistetään Piazzolla-vaikutteita Suomi-tangoon
- Quinteto Fuego: Maailmalla kilpailumenestystä saavuttaneen nuoren Piazzolla-kvintetin sivut
- Helsinkiläisen Novjaro Quintetin kotisivut